Leppäkerttujen hyökkäys.

Oon miettiny pienensuuren pääni jo puhki, enkä keksi, mitä tekisin noille pienille ja sieville, mutta niin äärettömän rumille ja ärsyttäville leppäkertuille, jotka yrittää vallata mun huoneen. Viimeksi kun siivosin täällä kunnolla ja aukasin myös huoneeni toisen ikkunan, jota ei siis yleensä pidetä auki, niin löysin sieltä kuhisevan nurkkauksen täynnä leppäkerttuja! Olinkin ihmetellyt, että mistä niitä aina sikisee. Joka päivä, ihan joka päivä, mun huoneen ikkunassa vilisee sisäpuolella ainaskin viisi kerttusta ja kun ikkunaa vähän raottaa, niin eiköhän löydy toiset vielä lisää. Täällä nuo ikkunat ei tosiaan oo mitään tiivistätekoa ja kerttuset tulee tuolta ikkunalastojen välistä ja yrittää vallata mun rauhaisan tilani, kivaa. Tein tyttötempun ja otin pumpulilappusen, ruiskutin sen täyteen hiuslakkaa ja puskin sen niitten pesään. Johan katos kerttuset. Mutta eipä menny montaa päivää, kun sain taas huomata sen punasen kirjon, joka vipelsi ikkunassa. Olin just sillon imuroimassa, joten ei muuta kuin imuri kohti ikkunaa. Mahto siinä olla naapureilla hauskaa..Reeta vastaan kerttuset. Voitin sen erän, mutta kyllä ne ei sitten millään anna periksi. Taas kuhina alkaa ja kerttuset yrittää tunkeutua seudulleni. Taistelu siis jatkuu. Strategisia ratkaisuja otetaan innolla vastaan..! Kohta pitää siirtyä jo vissiin järeämpiin keinoihin..kunhan sellaiset vaan ensin keksis.

Nyt on jo keskiviikko ja oon vieläkin hengissä! Väsy ei tunnu luissa ja ytimissä ja on ollu hyvä päivä. En ois osannu oottaa tältä viikolta mitään tälläistä..olin varautunu erittäin raskaaseen viikkoon, joka yrittää lannistaa mut jo maanantaina. Mutta tässä sitä vielä ollaan, hyvinvoivana ja pirteänä. Tänään mulle tuli aamulla joku piristysruiske ja siitä lähtien päivä on kulkenut kuin siivillä. Asenne. Siitä se kaikki on oikeesti kiinni. Eilen ei ollu asenne niin hyvä ja tunnit tuntu matelevan. Päivällä olin menettää hermot Annan kanssa, kun se yritti taas olla tottelematta, mutta onneksi siitäkin selvittiin. Iriksen kanssa meinasin nuupahtaa tylsyyteen, koska jouduttiin olemaan vaan sisällä. Niinpä eilen illalla en jaksanu tehä mitään muuta, kuin olla koneella, kattoa elokuvan ja mennä nukkumaan.

Mutta tänään se aamuinen piristysruiske anto voimaa koko päivälle. Aamulla lähettiin Iriksen kanssa kävelylle ja käytiin kaupassa. Käytiin ostamassa leivinjauhetta, koska päätin leipoa tänään. Iris nukku pitkät päikkärit ja mulla oli aikaa jopa niin paljon, että mietin jo, että millonkohan se Iris herää..tää on jotain ihan uutta. Tein tänään myös lihakeittoa, joka oli tosiaan aikamoinen sovellus. Hanna oli vaan sanonu, että tee lihakeittoa, pakastimessa on lihaa ja sitten siellä on liemi. Hae ne ja pistä jotain lisukkeeksi ja tee keitto. Yleensä mulla on tarkat ohjeet ruoanlaittoon ja nyt piti ite soveltaa. Löysin (ehkä) oikeat lihat ja liemet ja puskin sinne joukkoon kaikkea mitä kaapista löysin ja hyväksi katsoin. Oli aika ylpeä olo sen jälkeen kun olin saanut keiton tehtyä ja kun se vielä maistuki ihan lihakeitolle. Jes.

Volker ja Anna oli kumpikin tosi hyvällä tuulella ja Volker ehti lähtä takas töihin, ennenku Anna ees tuli koulusta kottiin. Se oli hyvä, koska aina Volker keksii jotain valittamista Annalle ja sitä on monesti ikävä kuunnella. Mulla oli vaan päivällä "kiva homma" tiedossa, kun Volker oli antanu mulle tehtäväksi käskeä Annan soittaa tunti viululäksyjä. Voi hyvänen aika. En mä ainakaan tuntia jaksais soittaa muutamaa kappaletta..Mulla ehkä vähän eri tavotteet kuin näillä..mmh. Onneksi olin pongannut pakastimesta jätskiä ja sanoin Annalle, että sitten kun on syönyt ruoan reippaasti ja soittanu soittoläksyt, niin sitten saa jätskiä. Kyllähän se meinas urputtaa ja urputtikin vastaan, että haluaa jätskiä jo heti, ja että ei soita jos ei saa. Mutta sanoin nätisti, että sitten saa kun on soittanu ja jos ei soita niin me syödään sitä Iriksen kanssa kahestaan. Nätisti sanominen ja jätski puri ja Anna soitti aika kiltisti soittoläksyt. Vähän joutui vaan patistaan.

Kun Anna lähti yhteen koulujuttuun iltapäivällä, alko meillä Iriksen kanssa leipomispuuhat. Tosin mää jumiuduin meseen hetkeksi, kun Iris leikki onnessaan mun vaatekaapissa piilosta. Huvinsa kullakin. Olipas huippua.

Sitten alko sellanen puurtaminen että huhhuh. Olin päättäny aamuisen piristysruiskeen ansiosta, leipoa kinkkusarvia iltapalaksi. Otin randomilla netistä jonku ohjeen ja sen mukaan aloin värkkäämään..Iriksellä oli iltavilli ja kaikki, mihin saatto koskea tai mitä saatto syödä, se koski ja yritti syödä. Ja kaikki mitä ei saisi tehä, se yritti tehä. Hienoa. Oli siinä kiva aina juosta jauhot käsissä pikkuneidin perään. Sarvien ohje oli muutenkin ihan outo ja taikinasta tuli ihan outoa. Tai sitten saksalaiset tarvikkeet ei vastaa sitä, mitä suomessa on, tai sitten en vaan osannu tehä oikeen sitä taikinaa...vaikka ei siinä tarvinu ku tyyliin nakata kaikki ainekset yhteen ja sekottaa. Jouduin siis tässäkin tekeen vähän omia sovelluksia ja kun ne oli uunissa, pesin äkkiä kaikki astiat poies, että jos ne epäonnistuis, niin kukaan ei tietäisi, että oisin yrittänyt jotain leipoa. :D Onneksi ne kuitenkin onnistu ja nyt on maha ihan täysi, kun niitä vaan pisteltiin suihimme.

Volkerkin tuli kottiin, tosin vähän myöhässä siitä, mitä ois pitäny, mutta tuli kuitenkin. Niinpä ollu vapaailta.

Äsken lähti kotiin pitkä tarvikelista, eli siis mitä kaikkea meijän Hannan pitää tuoda mulle tänne, kun tulee tänne kylään. Taitaa sisko tarvita melkosen ison laukun..

Mutta nyt tuli kyllä taas senpitunen kirjotus että huhhuijakkaa. Tähän on hyvä lopettaa. Se on moro se!