:DDDDDDDDD

PATTURIVERIN LIIKENNEKOULU

Nimi: Reeta xxxxx

Hyvää ajamisessasi oli: Arvioinnit

Paranna vielä: 1. Vilkku ajoissa (Laita vilkku kasitiellä Raahesta tullessa jo lappasten nestettä edeltävän mäen takana. Aivan oikein, jo siinä vaiheessa kun et itse vielä koko tulevaa risteyttä edes näe.)
2. Moottorijarrutus (Ota jalka kaasulta jo samaisen mäen ylösnousuvaiheessa ja toivo parasta, että vauhti riittää risteykseen asti.)
3.Ennakointi (Älä pysähdy turhia risteyksissä. Ihan aiheellinen siis.)

Parasta ajamisessasi oli: PELIVARA / RAUHALLISTA AJOA!

Kyllä se autokoulunopettaja tietää. Reeta ajaa hyvin ja rauhallisesti, ei tule koskaan liian lujaa risteyksiin.

:DD

Kuitti.

Pitsaa ja taulukkoja.

Oli ehkä huipuimmat "vaalinvalvojaiset" ikuna!

Huomenna taikka tiistaina vuorossa on korkeuskammon voittamistaistelu operaatiota tiedossa, jos vain aika antaa myöten. Innolla sitä odottaen! Ja tietenkin sitä seuraavia makunautintoja mielessä pitäen. JOU!

Huomenna herätyskello piippaa kello 07:30. Huomenna on aika arvioivan ajon ja liukkaan radan. Jejee.

:)

Tunnelmallinen syksy.

Mää näin unta, että lääkäri antoi mulle elinaikaa..ei yhtään. Se pani jotenkin asiat uuteen uskoon ja järjestykseen. Mutta vaikka uni itessään oli aika kauhea, oli sillä paljon hyviä vaikutuksia.

Oon nauttinu mun lomasta todenteolla. Oon saanu myös kasvaa loman aikana ja oon oppinu itestäni jotain uutta. Oon oppinu, kuinka anteeksi sana voi muuttaa omaa suhtautumista ja omaa mielenrauhaa todella paljon. Oon oppinu jättämään asioita Jumalan käsiin. Oon oppinu jättämään ennakkoluulot omaan arvoonsa ja keskittyä hetkeen, keskittyä siihen ihmiseen, jonka kanssa sillä hetkellä vietän aikaa. Oon viettäny hetkiä ihmisten kanssa, joita en uskonut edes näkeväni ja oon nauttinu tosi paljon. Oon tutustunu myös paremmin "moikkaustuttuihin ja pienen hetken juttelukavereihin" ja oon ollu onnenikukkuloilla. Oon nauranu paljon, soitellu paljon, pelannu paljon, tehny jotain ihan älyttömyyksiä ja myös jutellu paljon. Kaikkea yhdessä, sekasoppaa!

Syksy on ihanaa aikaa, vaikka pimeä tuleekin. Syksy, kynttilät, hyvä seura. Siinä on sitä jotain.

Ja jalat vispaa.

Voi juku minkälainen ilta eilen oli!

Tarkotus oli oikeestikki tälläkertaa vaan kävästä lauleskelemassa ja tulla sitten jo pois, mutta niin ne suunnitelmat vaan muuttuu. Kaikki meni siis ihan päinvastoin ja vasta aamutunneilla kömmin sänkyyn nukkumaan. Oli odottamatonta seuraa, mutta sitäkin hauskempaa ja parempaa! En muista millon oisin viimeksi nauranu niin paljon kuin eilen :D

Onneksi tullaan ottamaan se kaikki joskus uusiksi. Onneksi Raahessa on joskus vielä kunnon elämääkin!

HuomennaHuomennaHuomenna.. :))))))))

Sii juu!

Lahti

Ystävät

Uudet tuttavuudet

Valvominen

Nuokkuminen

Pitkään nukkuminen

Pattijoki

Oulu

=L O M A! <3

Lähtölaskenta alkaa.

Huomenna.

Huomiseen on enää 45 min.

Sitten voi sanoa, että tänään.

Sitten on perjantai ja Lahti.

:)
:):)
:):):)
:):):):)

Lomaa kohti.

Kävin eilen lääkärissä ja kerroin vastaanottovirkailijalle, että pitäis päästä lääkärille kun on niin kamala yskä. Nainen tiskin takana totes vaan, että puhelinsoitto varmasti riittää. Ennenku huomasin olin antanu puhelinnumeron ja kävelin vastaanotolta poispäin. Tänään lääkäri sitten soitti ja kysyi, että mitäshän asiaa mulla oli. Kerroin, että pitäis yskästä päästä eroon, johon lääkäri totesi, ettei puhelimessa voi tehä mitään. NO ONKO KUMMA? Siispä pitää mennä huomenna uudestaan sinne vastaanotolle ja vaatia, että pääsee terveydenhoitajan luokse kuunnelluttaan keuhkot. Ihanaa kun vastaanotossa on niin fiksuja ihmisiä.

Udo Miebs on ehkä parhaimmista opettajista mitä mulla on koskaan ollu. Monet ei tykkää siitä, koska se on tiukka, mutta musta se on aivan paras. Älyttömän hyvä opettaan ja sen opissa todellakin oppii, se yksinkertasesti vaan pistää oppimaan. Jos se kuvailee mua, alkaa se näin: "Vaaleahiuksinen tyttö, joka tuli perjantaina tunnille eikä nukahtanu, vaikka oli kukkunu koko yön ja joka puhuu aina puhelimessa." Udo on huippu!

Kukuin myös viime yön, luin tenttikirjan loppuun, menin tenttiin ja luultavasti jopa läpäisin sen! Ainakin toivottavasti.

Perioditauko alkaa HUOMENNA!

Are you sleeping, are you sleeping, brother John, brother John..

Huomenna tentti ja oon puolessavälissä kirjaa. GO GO GIRL GO GO!

Jauhoja ja pänttäämistä.

Kun kerran päivityshommaan ryhtyy, tulee sitä sitten paljon peräkkäin.

Mulla on nyt hyvä mieli, kaikesta huolimatta. Ja kun on paljon tekemistä on mieli vieläkin parempi. Kävin tänään kaupassa ja täytin ruokakaappejani muullakin kuin vaan hapankorpulla. Innostuin jopa leipomaan, sillä äiti ja iskä pyörähtää tänne kohta kärryllään ja aattelin leipasta jotain gluteenitonta, ettei iskän tartteis juosta taas sairaalan kautta keikalle. En ymmärrä, miten joku voi myydä leivonnaisia gluteenittomina, jos ei oo asiasta ihan varma. Se voi maksaa toisen hengen. Onneksi iskällä ei niin paha keliakia oo, että yksi pulla henkeä veis, mutta ei se miellyttävääkään oo, jos kroppa on yhen pullan jälkeen loppupäivän ihan sekasi.

Katottiin tänään aivan ihana leffa Reuterin tunnilla, Im Juli. Suosittelen todellakin! Sellanen ihana Roadmovie vuodelta 2000.

Torstaina ois eka tentti, en oo vielä ees avannu kirjaa. Jokohan kohta ois sen aika..

Rukouksiin vastataan aina.

Rukoilin muutama päivä sitten, että asiat selkiytyis ja saisin vastauksen kysymyksiini ja epäilyksiini ja mietteisiini. Olin pelännyt rukoilla asiaa niin, koska pelkäsin, että millaisen vastauksen saisin. Mutta nyt on asia käsitelty ja sain selkeyden mieltä kaihertaviin juttuihin. Ja kun asiaa tarkastelee, ymmärtää, että tässä tilanteessa se ratkasu oli ainoa oikea ja ainoa toimiva. Mä tiiän tavallaan, mitä mää elämältäni haluan, eikä ne yritykset muuttaa sitä, onnistuneet. Ihmiset on erilaisia, mutta se on vaan hyvä asia, vaikkei muitten toimia voisikaan ymmärtää. Jokaisen täytyy tehä päätökset ite, jokaisen täytyy löytää itsensä ihan itse, siinä ei voi kukaan muu olla auttamassa.

Manu poltti mulle kerran saksalaisia biisejä, eilen sieltä pompsahti yksi ylitse muiden.
Yksi kohta siinä menee näin:
" Es ist egal, was du bist. Hauptsache ist, es macht dich glücklich! "
(On yhdentekevää, mikä sinä olet. Tärkeintä on, että olet onnellinen!)

On se ihana, ettei meijän tarttee tietää mikä meille on parasta vaan joku tietää sen meitä paremmin.

Vaikka mua on aina kiusoteltu, kun oon niin haka näissä konejutuissa, niin tänään tunsin itteni tosi tärkeeksi siinäkin asiassa. Sain puhelun, joka koski niinkin vaikeaa tilannetta kuin, "miten pääsen googleen? missä se enter on? mihin sen osoitteen oikein laitan? mistä sen internetin saankaan päälle kun se hävis taas?" :D

Juttelin tänään Nastian kanssa. Juttelen nyt Bennyn kanssa ja Benny tulee Suomeen ens kuussa!!!

Huomenna saan vieraita kaksinkappalein ja mennään ehkäpäs Ideaparkkeilemmaan, onhan se jo aikakin, kun en oo siellä vieläkään kertaakaan käyny.

Kohta saavutaan Tampereelle. Kaikkea kivaa on tiedossa, onneksi! :)

Reppu ja reissumies.

Raahessa jälleen on viikonloppu vierähtäny. Aluksi mun ei ois ees ollu tarkotus tulla tänne, mutta tiettyjen ihmisten houkuttelemana hyppäsin junaan ja suunnistin itseni taas tänne.

Viikonlopusta jäi paljon käteen. Jäi paljon käteen monenlaisia asioita. Jäi monenlaisia tunteita, joita en oikeen tiiä, että miten käsittelisin niitä. En osaa kasata niitä tunteita kasaan, että saisin niistä toimivan ja yhtenäisen kokonaisuuden. Tartteisin siihen apua, mutta en tiiä, että millon siihen ollaan valmiita ja miten siihen vois olla valmiita. Mutta se on selvää, että muutama asia pyörii vaan mielessä ja niiden solmut täytyisi avata. Mulla on sekava olo, joka ei miettimisellä parane. Mutta elämä on tässä ja nyt ja siitä pitää nauttia. Aika on vaan aikaa, se ei oo rahaa, joten mihinkään ei oo kiire. Mutta se, että onko tämä turhaa ja se, että mikä on turhaa. Sitä en tiiä.

Mun sekaisista ajatuksista ei varmasti ota nyt kukaan mitään selvää. Kunhan vain annan tässä kirjottaessani itselleni terapiaa.

Kaipasin syvällistä keskustelua ja sitä sainkin tänä viikonloppuna. Oon niin onnellinen, kun mulla on niin ihania kavereita ja ystäviä!

Anttikin tuli Tsadista lomille, se oli ihan papu. Kyllä nyt tunsin itseni vähintääkin albiinoksi. Ja jos mä menisin Afrikkaan, niin mää kuulemma vaan punottaisin. Reilu peli.

Niin ja BENJAMIN soitti tänään! Hyppäsin melkeen kattoon, kun kuulin sen äänen puhelimesta! Ei ole enää kauaa kun sen kanssa nähdään, niin Saksassa kuin ehkä myös Suomessa! Ihanaa!

Huomenna takas Tampereelle. On tämä rinkka elämä rankkaa, mutta kivaa.

Voi pojat, ulkona sataa - Ulkona sataa miehiä.

Tiiättekö sen tunteen kun mahanpohjaa kipristelee ja hymy pysyy huulilla, vaikka kuinka tuiskuais ja ois myrskysää. Mulle tuli tänään sellanen tunne. Itse tilanne ei ollut niin kauhean erikoinen ollu, mutta sitä hetkeä ei voi sanoin kuvailla, niin onnellinen olo mulle tuli. Kävelin yliopistolta kotiin, armottomat silmäpussit kasvoilla, hiukset vähän sekaisin kirpeän syystuulen ansiosta. Mietin eilistä iltaa, mietin koko tätä viikkoa, mietin edellistä viikkoa ja sitä edeltäviä tapahtumia. On se jännä, miten pienessä hetkessä kerkeää muistella niin paljon asioita. Näytin varmaan tosi tyhmältä, kävellessäni suuri virne naamalla vaikka kello oli vasta kymmenen aamulla.

Nytkin on kiva olo. Ihmiset ympärilläni on jotenkin tosi levollisia. Nainen edessäni hymyilee itsekseen kun katselee pihalle. On se maailma vaan ihmeellinen, kunpa sitä aina muistais ne pienetkin hetket, jotka saa olon tuntumaan niin onnelliseksi. Aurinko paistaa ja korvanapeistani kuuluu Tommin biisi "Kaunis maailma". Uskomatonta mikä yhdistelmä.

Viime viikonloppu oli jotenkin ihanien asioiden summa. Äiti täytti 50- vuotta ja niinpä sitä juhlittiin koko suvun ja ystävien kesken. Satapäisen joukon kanssa valloitettiin Miilux ja juhlittiin kellon ympäri. Oli niin paljon naurua, iloa, musiikkia, hulluttelua ja kaikkea muuta, että kun lopulta suunnattiin kotia kohti, ei menny kauan kun nukkumatti oli jo kylässä. Maanantaina oli taas aika palata Tampereelle ja tälläkertaa ei onneksi tarvinnu mennä junalla. Pääsin serkun tyttökaverin kyydillä ja nautin tosi paljon. Sai kuus tuntia vaan jutella ja jutella, tutustuttiin kyllä paljon paremmin!

Mulla on ikävä iltoja, jolloin vaan mentiin jonnekkin jatkoille ja juteltiin vaan. Mulla on ikävä solua, jossa juteltiin ja juteltiin. Ja tällä juttelulla tarkoitan syvällisempää juttelua. Vaikka oonkin sellanen aina menossa tyyppi ja kun vauhtiin pääsee, ei siitä hulluttelusta meinaa tulla loppua, niin kuitenkin syvällistä juttelua. Joskus on aika hulluttelun, mutta tartteis kyllä enemmän sitä, että istuis vaan alas ja juttelis kunnolla. Onkohan musta tullu vanha?

Eilen oli kyllä hulluttelu päivä monessa merkityksessä! Oltiin sovittu, että mennään Sarkun luo nauttimaan kaupunkisuunnistuksessa voitetut ruoat ja niinpä neljän aikaan porhallettiin Kalevaan. Illalla tuli viestiä tuutoreilta, että lähellä ois Lederhosenin Oktober-festit ja joihin meitä kovasti kaivattiin. No niinpä me päätettiin lähtä kattoon, että millanen meininki siellä oli. Lopulta paikalla oli melkoisen paljon germanisteja ja jopa kolme lehtoriamme! Nyt tiedetään ainakin se, ettei meijän saksan lehtorit mitään tiukkapipoja oo ja joistakin tulee jopa aika vallattomia, kun ilta pitemmälle etenee..Myöhemmin illalla olivat jotkut suunnitelleet, että menevät onnelaan boomin haalaribileisiin. Ilta oli vasta aluillaan ja kun koko päivä oli ollu niin hulluttelua, että eihän siinä muuta kuin sateeseen kävelemään onnellisesti kohti onnellista paikkaa, niinku Udo asian runoili.

Tarkotushan tietenkin oli vaan kävästä siellä ja mennä sitten hyvissäajoin nukkumaan, mutta aina ei voi kaikki mennä niin kuin ois etukäteen luullu. Siellä oli niin kovat menot ja meillä oli niin kova meno, että kyllähän siellä sinne melkeen valomerkkiin asti tuli heiluttua. Aikamoisesti oli hauskaa porukkaa liikenteessä ja nautittiin kyllä niin sydämemme kyllyydestä!
Oli niin huippu ilta että! Tollasia sais olla paljon paljon enemmän! :D

Kämpillä mua odotti ei niin kiva yllätys. Tai no ei se mikään yllätys ollu, sillä kämpillä mua odotti keskeneräinen essee, joka piti tänään palauttaa. Oikeesti mua ei ois ollu välttis pakko kirjottaa sitä, koska 7 pakollisesta aineesta oon jo kirjottanu 5 ja aikaa on vielä jouluun asti. Mutta koska oli alottanu sen jo, en raskinu jättää sitä silleen. Niinpä jatkoin sen kirjottamista kun kello näytti yli neljää yöllä. Mutta sain sen valmiiksi, menin viideltä nukkumaan, nukuin kaks tuntia, menin yheksäksi yliopistolla Udon ääntämiskurssille, jossa Udo ihmetteli, että miten oli tunnilla. Se oli aatellu, että ei kukaan varmasti tuu tunnille, koska illalla on ollu vielä onnelassakin. Mutta niinpä mä vaan siellä olin. Kyllähän tuo meinas silmiä painaa ihan älyttömästi, mutta kunnialla selvittiin, aineen sain palautettua ja viikonloppu sai taas alkaa!

Ai niin. Tamperelaiset ei tiiä mitä seuraavat sanat tarkoittaa/nauravat seuraaville ihan katketakseen:

"pahki"
"mulla on kumi tussuna"
"hilikka tuli kottiin, koska ulukona oli niin kylymä talavi ilima"

On se Raahen murre vaan niin ihanaa<3

Vaikka joku ois särki, voi sen silti ehjätä.

Oltiin taas pelailemassa maanantaina sählyä. Päätettiin olla reippaita ja mentiin ensin kuntosalille lämmittelemään, jonka jälkeen palloiluhalliin. Tosin maanantaisen jälkeen tulin siihen tulokseen, etten enää koskaan etukäteen lämmittele.
Kun alettin pelaamaan ja pelit oli kunnon vauhdissa, tuntu mun takareidessä raastava kipu. Tuntu ku koko jalka ois revenny. Yhellä jalalla jolkuttelin kentän laidalle ja yritin selvitä hengissä. Liekkö johtunu vähästä verryttelystä (tai liiallisesta sellaisesta), kun jalka vaan revähti niin pahasti. Siinä sitä sitten saikin yrittää rentouttaa ja venytellä. Onneksi oli auttavia käsiä lähellä ja myötätuntoisten kommenttien saattelemana, en malttanu lähteä kotiin. Istuin siellä kentän laidalla jonkin aikaa ja kun suuri kipu lähti pois, päätin palata pelikentälle. Okei, tiiän, ettei se ollu siinä tilanteessa fiksuin ratkasu, mutta hyvänen aika..mielettömät pelit menossa, eihän sitä malttanu pysyä poissa! Kyllähän tuo jalka meinas välillä sanoa mun kanssa sopimuksen irti, mutta kyllä mä vielä pystyssä kahen tunnin jälkeenkin pysyin. Mutta voihan jukra, kun piti lähteä kottiin. Kun kerran pääsin istumaan, oli tunne, etten pääse siitä enää ylös. Jalka ei vaan toiminu ja sählymailaa hyväksikäyttäen kinkkailin itteni jotenkin kotiin. Sattu niin paljon, että oli pakko soittaa iskälle ja kysyä neuvoa, että miten selviäisin kämpille asti hengissä.

Kämpillä jalka unohtu, vaikkei kipu loppunutkaan. Mun huoneesta kuului ihme ääniä ja meni hetki, ennenkuin tajusin, että skypehän se siellä soi. NASTIA soitti<3 Mulla on ollu sitä niin ikävä. Siitä on jo kaks kuukautta kun ollaan viimeksi puhuttu. Tuntui, kuin kaikki olis taas niinkuin ennen. Oli niin turvallista ja huoletonta.

Loppuilta menikin sitten jalkaa hoitaessa. Jäiset kääröt ja tuskanhuudot siivittivät mun maanantai-iltaa ja johan se kellokin lähenteli jo kolmea, kun nukkumaan pääsin.

Eilisestä mulla on muistona pari palojälkeä selässä. Syötiin Lannin ja Lannipin luona uunijäätelöä ja tehtiin hierontarinkiä. Mulla oli sen jälkeen hartiat ihan tulessa, en ymmärtäny yhtään, että mistä se johtui kunnes tänään huomasin selässäni kivat palojäljet. Paidan saumat ja selän-uuteenuskoon-paneminen ei oo ehkä hyvä yhdistelmä. Mutta ilta oli kiva! Selän takia jalan vaivat vähän unehtuivat ja nyt jalalla pystyy kävelemäänkin jo ihan normaalisti!

Tänään käytiin mielenkiintosia keskusteluja luokkamme miespuolisen henkilön kanssa ja viihdyttiin ruokalassa tavallista kauemmin, koska teekin maksoi vaan 60 senttiä! Saatiin taas uusia tehtäviä ja parin seuraavan viikon kohdalla kalenteri alkaa olla ihan täyteenpuukattu.
Illalla huvitin naapureitani juostessani ikkunastani parvekkeellemme ja takaisin ja vielä kerran parveekkeelle. Sain tänään innonpuuskaan ja siivosin kämpän sitten perusteellisesti. En oikeen tiiä, että saisko tuossa parvekkeella puistella mattoja, koska tuolla ylhäälle on erikseen sillä jutulle tarkotettu paikka. Mutta..Jarkko ei ollut kotona, joten päätin pöllyyttää ne pölyt vaan meijän parveekkeelle. Ole hyvä Jarkko :P

Taas on kello yli puolenyön ja mun piti mennä tänään aikasin nukkumaan. Hyvä minä, hyvä.