Aurinko paistaa jälleen.

Perjantainen sairas olo alkaa olla ohitse ja tosiaan, aurinko tuntuu taas paistavan. Tosin nyt mielessä pyörii ens viikko, koska tulee olemaan paljon töitä. Perheen äiti on perjantaihin asti poissa, jotenka mulla on paljon töitä tiedossa. Mutta suomalaisella sisulla selviää mistä vain ja sitten tuleekin jo viikonloppu ja sitten muutaman päivän päästä tuleekin jo meijän Hanna tänne. En malta oottaa.

Nyt ei oo enää kurkkukaan niin kipeänä ja nuhakin on parempi. Ääni tosin on aika matala, mutta ehkä sekin siitä päivä kerrallaan.

Oli aivan mahtava viikonloppu! Piristi paljon ja siinä unohtu niin kurkkukivut kuin äänenkäheydet!
Olin siis Stuttgartin lähellä olevassa pikkuisessa kylässä, jonka nimeä en osaa kirjottaa, niin Meiken luona yötä. Meike on aivan mahtava persoona! Ei ehkä sen enempää paljoa viikonlopusta, mutta oli aivan mahtavaa! Meiken perhekin oli aivan mahottoman ystävällinen ja en varmaan vois kehua niitä tarpeeksi vaikka yrittäisinkin. Sinne meen kyllä joskus uudestaan ja Meike tulee joskus tänne ja toivottavasti joskus onnistuis myös se, että Meike tulis mun luo Suomeen. Ois kyllä niin hienoa!

Käytiin lauantaina sen kanssa yhessä paikallisessa juhlassa, jossa oli 2000 ihmistä. Jos siitä jotain kertoisin, niin sen, että saksalaiset on tosi kummallista sakkia :D Halli oli täynnä pöytiä joita ympäröi penkit. Kun bändi tuli lavalle, nousi jokainen siellä oleva penkille seisomaan, oli se sitten 16 vuotias tai 50 vuotias ja tanssi! En oo koskaan kokenu mitään vastaavaa. Se oli jotain tosi koomista. Ja musiikki oli kyllä niin sitä perinteistä..saksalaisten omia sävellyksiä. Uusia tuotoksia tai puoleksi kopioituja erittäin kuuluisista ulkomaalaisista biiseistä ja niistä sitten saksalaisia versioita. Jos saksalaisilla on jotakin monta, niin omia biisejä, joissa on tosi yksinkertaset sanat, tosi yksinkertanen melodia ja koreografia, että miten se biisi tanssitaan! Mun mielestä ne tosin oli aivan huippuja ja olin ihan täysillä niissä mukana, mutta tiiän, että muutama raskaamman musiikin ystäväni, ois varmaan hajonnu siihen paikkaan, kun ois kaksi ensimmäistä biisejä läpi kuunnellu. :D On se vähän erilaista täällä, kuin Suomessa kaikki juhlat ja niitten musiikit. :D
Tämäkin tosin oli joku viinijuhla, joita täällä on roimasti ja joita ei niin Suomessa oo, mutta mä tyydyin kyllä pelkkään omenamehuun, saksalainen viini...hyi.
Oli sellanen olo, kuin oisin tuntenu Meiken aina. Oli tosi jännä. Puhuttiin sen kanssa vaikka ja mistä ja aika vaan viiletti eteenpäin. Oli tosi harmi lähtä sieltä pois..mutta joskus takas! Meiken kaveritkin oli niin huippuja, että kova ikävä tulee niitä kyllä. Mutta onpahan taas joku uusi asia mitä oottaa, että näkee ne kaikki uudestaan.

Nyt siis kotona jälleen. Kävin Anastasiian kanssa syömässä nyt illalla ja oli kivvaa. Harmi kun Anastasiiaan perhe täällä on kaikkea muuta kuin kiva, jotenka se harmittaa aika paljon ja mietityttää. Mutta ehkä kaikki selviää..onneksi Hanna on niin huippu, että on sanonu mulle, että Anastasiia voi millon vain tulla tänne meille, jos sillä ei mee siellä kotonaan hyvin. Kädet ristiin Anastasiian puolesta, että sillekin tulisi jotain iloa arkeen täällä ja perhe ymmärtäisi, ettei ne voi Anastasiiaa käskettää kuin orjaa.

Kotona Hanna kertoili mulle ens viikosta ja selvisi, että mulla on huomenna töitä aamu kymmenestä ilta kymmeneen. Joten ainakaan kovin helpolla alulla en pääse. Mutta perjantaina Hanna tulee takaisin. Sisua sisua. Mutta nyt kyllä nukkumaan pikkuhiljaa, jotta jaksan olla ens viikon reippaana. Unia hyviä!