On niin hyvä olla.

Eilen oli kertakaikkisen mahtava ilta! Oltiin siis sovittu, että nähään Anastacian kanssa keskustassa ja kävellään sieltä sitten sen kanssa sinne diskoon. Marjukka kuitenkin tekstas mulle aikasemmin illalla, että hekin ovat tulossa ja voivat tulla hakeen meijän kyytiin. Olipas huippua!

Kävelin keskustaan ja siellä heti pongasin Anastacian. Tuntui kivalta tytöltä heti. Oltiin sovittu, että Marjukka tulee poikakaverinsa Sandron kanssa hakeen meijät postin luota vartin päästä. Niinpä käveltiin sinne ja kerettiin jonkinaikaa jutella Anastacian kanssa kahestaan ja tutustua. Tuli sellanen olo, että tätä tyttöä vois nähä uudestaankin. Anastacia on siis 21-vuotias ja se tulee Ukrainasta. Se opiskelee yliopistossa enkkua ja nyt oli vaan kaverinsa kans päättäny tulla saksaan, oppimaan saksaa. Sen kaveri on siis kans au pairina Saksassa, tosin jossain kauempana.
Tultiin heti hyvin juttuun sen kanssa.

Eipäs mennyt aikaakaan, kun auto porhalsi siihen viereen ja Marjukka kurkkas ikkunasta. Ahtauduttiin Anastacian kanssa takapenkille, jossa istui jo myös Sandron kaveri Fabian. Oli huippua, kun nyt oon ollut täällä jo sen viis viikkoa niin uskaltaa jo puhua saksaa. Sandron seurassakin oli tosi kivaa, kun uskalsi myös sanoa jotain. Fabian ei ollu viimeksi, mutta oli tosi rennon ja kivan olonen tyyppi kyllä sekin!

Ilta oli aivan mahtava! Välillä innostuttiin ihan hulluna vaan selittään suomeksi kaikkea Marjukan kanssa, mutta onneksi välillä vaihettiin saksaan tai englantiin, niin Anastacia ei ollu ihan ulkopuolinen. Kovasti tanssittiin ja oli tosi kivvaa! Joskus kyllä uudestaan! Sandron kaverit oli rentoja tyyppejä ja käytiin nitten kanssa vielä mäkkärissä sillon yöllä syömässä ja saatiin niiltä kyyti takas kotiin. Oijoi. Oli niin mahtavaa. Ei ois millään halunnu että se ilta loppuu!

Tänään otin taas rennosti ja nukuin pitkään. Syönnin jälkeen olikin kuoroharkat, kenraaliharkat ja niinpä kävelin kirkolle. Sinne on aina niin ihana mennä kun ne ihmiset on niin ihania. Se lämpö, se ystävällisyys, ei sitä pysty sanoin kuvailemaan. Siinä kun sitte ooteltiin, että kaikki saapuis paikalle, niin Joachim, se basso, tuli yhtäkkiä mun luo ja sanoi, että "katoppas..toin jotain sulle mukanani" ja kaivoi laukkuaan. Siinä sitten mietin, että mitähän se on oikein nyt tuonut mukanaan ja sitten se yhtäkkiä sanoo, että tässä sulle ja antaa mulle suklaata! Vitsit! Ihana Joachim!

Harjotukset meni hyvin ja mulle annettiin erikoistehtävä. Mun oli määrä antaa solistimiehille konsertin lopussa kukat. "Kun eihän niitten vanhojen naisten sitä pidä tehä..nuoret naiset kehiin".. Sain uuden nimityksenkin..kukkaistyttö :DD

Harkkojen jälkeen oli muutama tunti väliä, ennenkuin konsertti alkoi. Niinpä tulin kotiin, söin ja siivoilin vähän. Soitin myös Annille, koska se oli kotona nyt viikonloppuna<3 Olipas niin ihanaa puhua sen kanssa puhelimessa. Soitin myös yhelle Mirjamille, joka asuu tässä ihan lähellä. Marjukka oli tutustunu siihen silloin, kun se oli täällä au pairina ja nyt oon ollu siihen Mirjamiin yhteydessä yhen lastenhoitojutun takia. Tänään oli siis tarkotus soitella sen kanssa. Lastenhoitojuttu ei kyllä välttis onnistukaan, mutta se puhelu sai mut silti tosi iloseksi. Mirjami kysyi nimittäin, että haluaisinko joskus mennä sen kanssa vaikka kahville tms. No tottahan toki halusin! Uudet kaverit on aina tervetulleita! Ja ois niin ihanaa tutustua lisää saksalaisiin! Niinpä sovittiin, että se tulee tiistaina soittamaan ovikelloa viiden aikoihin ja mennään kahville tms. Oi että. Siistiä.

Illalla sitten siis sinne konserttiin. Kaikki meni hyvin. Tai no viimesessä laulussa sopraanot tippui kyydistä ja tempo oli vähän miten sattuu..mutta muuten kaikki meni hyvin ja oli kivaa laulaa. Ei jännittäny ja ihmisiäkin oli kivasti kattomassa! Sain hoidettua myös kukkaistytön tehtävät kunnialla. Konsertin jälkeen mentiin yhdessä yhteen ravintolaan syömään. Yks nainen, Susanne, sanoi mulle kirkossa, kun kuuli, että tuun myös syömään, että hän vie mut sitten kotiin. :)) Sinne siis mentiin ja istuin muitten alttojen kanssa samassa pöydässä. Aika meni taas kuin siivillä ja juteltiin tosi paljon kaikkea. Varsinkin se Susanne on tosi puhelias ja niinpä ei montaa hiljasta hetkeä pöydässä ollu. Ne otti mut taas niin ihanasti siihen porukkaan ja olin yksi heistä. Kyselivät kaikkea ja olivat tosi innostuneita kuulemaan mun elämästä ja perheestä ja kaikesta. Ja todellakin mielellään kerroin! Innostuivat ihan älyttömästi porukoitten työstä..varmaan niitten pittää tulla joskus tännekin siis esiintyyn :P Ravintola oli tosi kiva ja ruoka oli hyvvää. Susanne ei antanut mun maksaa, vaan tarjosi mulle ruoan. Se on sellanen tomera, rikas, puhelias ja tosi kiva täti! Niinkuin ne kaikki muutkin. On jotenkin siistiä olla niitten kanssa, kun ne puhuu niin paljon ja vähän vaikeampia juttuja, tulee siis kunnolla opittua saksaa. Sitä niin kovasti haluan.

Ravintolassa vierähti aikaa ja kerkesin mä jutella muittenkin laulajien kanssa ennenkuin kotiinpäin lähettiin. Oon todennu että vanhempien miesten, siis pappojen saksasta ei saa mitään selvää. Ja mua hävettää, kun jouduin aina pyytään toistamaan. Mutta onneksi Susanne ja kumppanit oli mun vieressä tänään, kun yhen papan kanssa juttelin, jotenka ne aina autto mua :D

Oli kyllä huippua. Susanne toi mut kotiin ja nyt tässä mietin, että jokos sitä menis nukkumattia moikkaamaan vai vieläkö kattois vaikka yhen jakson prison breakia. Huomenna töitä vasta kahden aikaan. Ainaski syön ne Joachimin antamat suklaat. Ehkä katon myös yhen jakson prison breakia ja sitten nukkumaan.

Olipas sekava päivitys. Sitä sattuu.