Uuu uuu u dänsing kwiiiiiiin!

Tää mun kone on tosi pirullinen, en ymmärrä ees, että miten tää voi olla "niin fiksu". Kun sata kertaa yrittää kirjautua blogiin niin sadannella kerralla se ehkä onnistuu, mutta maileja en pääse kattoon en sitten millään. Nyt vielä ois oikeesti yks tositositosi tärkeä maili kirjotettavana ja hoh..mitä vielä. Mä en pääse ees kirjautuun sisään. Pitää oikeesti keksiä nyt joku tosi naseva hätäratkasu. Kohta pitää vissiin juosta naapuriin koneelle, jos mikään muu ei enää tehoa..

Tänään oli ihan luksuspäivä, kun oltiin Iriksen kanssa koko päivä kahestaan kotona. Anna meni suoraan koulusta kaverilleen ja oli siellä koko päivän. Volker meni vissiin vähän liian myöhässä aamulla töihin, joten se ei kerenny tulla päivällä syömään. Oli jotenkin niin autuaallisen ihana päivä. Sain kerrankin paljon aikaseksi ja sain luututtua talon, pestyä pyykkiä ja laitettua sitä kuivumaan ja kaikkea muita yhtä niin ihania kotihommia. Mutta tänään kaikki jotenkin luisti kivasti ja välillä oli jopa sellanen tunne, että älä aika kulje niin nopeaa!

Mää viihdyn täällä, tosi hyvin. Ja välillä aika vaan tuntuu juoksevan liian nopeaa eteenpäin..Oon alkanu siis miettiin vähän tätä ajanjaksoa mitä tuun olemaan täällä..Mutta kaikki on vielä täysin mietintä ja suunnitteluasteella. Ei siis paniikkia äiti. Tuun kyllä jouluksi kottiin.

Jos päivä oli rauhallinen, niin ilta oli kyllä kaikkea muuta. Näin Anastasiiaa kaupungilla ja joo, oli pikkasen niinku energiaa meillä. Oli aika hulvatonta ja luulen, että muilla on ollu kans, kun kaks tyttöä kailottaa toisilleen hoonooo saksaaa hoonolla aksentilla ja välillä ees ite ei saa mitään selvää, että mitä olikaan puhumassa. Nähtiin myös odottamattomia tuttuja ja oli mieli melkoisen korkealla kun illalla kotiinpäin astelin! Eipä kylmyys haitannu yhtään. Täälläkin on muuten päästy minus asteiden puolelle! Tosin lumesta ei ole tietoakaan..mutta hyvä suunta silti on.

Sain myös Anastasiialta tänään liudan levyjä, joissa on kuvia siitä ja sen perheestä ja ystävistä. Huippua nähä kuvia ja oppia sitäkautta tunteen sitä vähän enemmän. Levyillä on myös paljon venäläistä ja ukrainalaista musiikkia. Kaikille en oo oikeen vielä lämmenny..mutta ehkä vaan siksi, koska en oo tottunu kuunteleen sellasta musiikkia. Eihän sitä koskaan passaa heti ekan kuuntelukerran jälkeen jotakin kappaletta mollata, eihän..

Mutta nyt koitan julkaista tämän tekstin. Saapa nähä miten käy.

Das Spiel beginnt

Oli pikkaisen niinku meinaan vaikeaa nousta aamulla puol kaheksalta ylös. Oli aikamoiset tsemppaukset päällä, että jaksoin kangeta itteni sängystä ylös ja kävellä portaat alas ja vähän ajan päästä Iriksen kanssa ulos. Kun mulla päivällä oli muutama tunti vapaata, niin eihän siinä auttanu muu kuin ottaa pikku päikkärit. Schlagerit antoivat makoiset unet.

Mä vs. tekniikka- taistelu on menossa edelleen ja oon vähän niinku luovuttamassa. Mese ei toimi. Kyllä mää tänään siellä päivällä vähän aikaa jopa pystyin olemaan, mutta nyt illalla kun koetin, niin 5 sekunnin päästä se heitti mut taas ulos. Erävoitto tekniikalle- tai siis sen puutteelle.

Lauantaina me mennään tämän perheen kanssa yhdessä suomalaisiin pikkujouluihin. Tuntuu jotenkin niin..suomalaiselta! pitkästä aikaa. No eilenpä se pikkujoulun järjestäjä soitti Hannalle ja mietti, että mistä ihmeestä ne saisivat sinne joulupukin. No, Hannahan oli sitten sanonu, että kyllähän tuo meijän au pair on ollu vaikka ja missä mukana, joten varmaan se on joskus ollu joulupukkinakin. Eilen keskustelu "aikuisten iltapalalla" alkoi siis kysymyksellä, että oonko mää ollu joskus joulupukkina ja kun Hanna sai myöntävän vastauksen, niin meillä taitaa olla pikkujouluissa joulupukki. Saapa nähä mitä siitäkin tulee. :D Pitää kehitellä äkkiä joku varasuunnitelma. No ei. Kyllähän mä voin tehä sen, luulenpa vaan, että Iris huutaa puolen minuutin jälkeen, että "EETAAA". Toisaalta ootan kyllä ihan innolla. Kaikkea sitä tuleekin eteen, jos siis tulee. Mutta kiitos iskän, on mulla paljon kokemusta ainaski siitä, että millanen sen pukin tulis olla. Saapa nähä kuinka kauaksi siitä lopulta jään, jos siihen tilanteeseen tosissaan joudun :D

Täällä Bad Mergentheimissa on muuten ainaskin kolmaskin au pair! Se tulee Keniasta! Hanna oli käyny matkatoimistossa ja oli saanu selville, että sen toimiston omistajalla on au pair. Niinpä Hanna oli jättäny sinne meijän numeron, että se voi halutessaan soittaa mulle. Ootin ja ootan niin innolla sen au pairin näkemistä, että kävin tänään itekkin siellä matkatoimistossa kyselemässä sitä asiaa, mutta ei ollu omistaja taaskaan paikalla. Voi että, kunpa se sais sen numeron pian ja kunpa se soittais mulle.

Tällä meijän tiellä on paljon hostelleja ja yhdessä niissä tehdään pihalla jotain laajennusremonttia. Joka aamu kun me käydään Iriksen kanssa pihalla, me kävellään melkeimpä aina siitä ohi. Mua alkaa jo niin hävettään, kun ne miehet muistaa ja tuntee meijät ja siellä on aina se yks sama mies, joka aina niin tervehtii jo, koska me ollaan niin monesti vaan tuijoteltu niitten työntekoa! Iris vois tuijotella niitten työntekoa vaikka koko päivän ja ei millään suostu ikinä jatkaan matkaa. Mua niin hävettää aina, kun me saavutaan sinne ja se yks mies kattoo meitä niin ilkikurisen iloisesti ja moikkaa päälle. Voi Iris pieni.

Tein tänään valaistuksen ja tajusin yhdessä muskarilaulussa laulettavan "das spiel beginnt" eikä "das liebe kind". Olen silti edistynyt hyvin saksankielentaidoissani. Tottakai.

Häppeninkiä ja meininkiä.

On ollu jos minkälaista häppeninkiä ja on ollu kyllä melekosia päiviä. Mun kone on ollu vähän hajalla ja ensin luulin, että se johtuu vaan mun koneesta. Mutta nyt selvisikin, että nettiyhteydessä olikin jotain vikaa. Volker oli kans ihan hajalla, kun ei ollu päässy sähköpostejaan kattoon, kun koko viikonlopun oli silläkin kuulemma yhteys pätkiny. Mutta nyt pelittää taas paremmin, joten ehkä se tästä.

Mulla hajos täällä myös patteri ja yks ilta kun Eevan kanssa tultiin kotiin, tai siis yks yö, niin täällä oli melekosen kylmä. Tänään siitä sitten sanoin Volkerille niin sehän tuli ja korjas sen. Hupsis vaan ja patterikin pelittää taas. Siistiä. Näin se homma etenee!

Meni viikonloppu ihan tosi nopeaa, hurahti vaan. Eeva oli täällä siis kylässä! Nyt on jalat rakoilla ja ääni painuksissa. Meillä oli eilen kamarikuoron konsertti ja muutenkin kun tuli tanssittua ja laulettua viikonloppuna melkoisen paljon, on niillä aina seurauksensa. Mutta laastaria jalkaan ja lämmintä päälle, niin kyllä on sitten taas parempi.

Mulla ja Eevalla oikeesti aina käy jotain kämmejä kun me matkustetaan, nyt se on vaan fakta. Eeva tuli tänne ja lähin sitä vastaan. Mentiin ristiin, eikä löydetty toisiamme. Puheaika oli lopussa, ei voitu soittaa. Tulipa sitten risteiltyä vähän siellä sun täällä. Mutta aina me ollaan perille päästy! Niin nytkin :D

Tuli sitten viikonloppuna laulettua saksalaisia schlagereita, housebiisejä ja jammailtua jalat rakoille. Kotiin lähtiessä hiuksista löyty hedelmäistä hajua, taskusta viestiä ja tulihan siinä kotimatkalla pelastettua ihmishenki ja toivotettua hyvät illanjatkot ja heipat autokyydille.
Lauantaina nukuttiin pitkään, vaikka olihan meillä kellokin herättämässä. Oikeastaan kolmekin kelloa, mutta kun ei jaksanu noust,a niin ei jaksanu. Päivällä oltiin muutama tunti pikkutyttöjen kanssa ja lähettiin yhdessä majan rakennuspuuhiin metsään. Taisipa olla niin, että välillä minä ja Eeva oltiin ne innokkaimmat. Millon Eeva uudestaan? :D Kyllä tuli metsään hieno maja ja kaakaon ja eväiden voimalla jaksettiin kävellä kotiin takaisinkin. Törmättiin myös yllättäviin tuttuihin metsäretkellämme.

Laulettiin Eevan ja Hannan kans viikonloppuna myös yhdessä. Olihan mahtavaa! Maa on niin kaunis, se on vaan ihana laulu. Ehkäpäs lauletaan se myös mun kirkkokuorolaisille kun meillä joulukuussa on ns. pikkujoulut.

Lauantaina oli sama meno kuin perjantaina ja kyllä me vähän ennen nukkumaan mentiin, ennenkuin Iris heräs.. Sunnuntaina oli taas vilskettä, mutta vaikka oltiin vähän myöhässä, niin kyllä Eeva kerkesi onneksi ihan ajoissa omaan junaansakin.

Nyt taustalla soi Fiesta Mexicana! Kyllä saksalaiset schagerit rulaa! Nyt vois ottaa vaikka päikkärit. jepujepu.

Niin ja se meijän orkesterireissu Raaheen ei vissiin onnistu. On löytyny vaan 21 soittajalle yöpaikka ja meitä on n.50. Ja arvatkaapa kenen pitää kertoa se meijän orkesterijohtajalle..jeejee..ootan innolla :/ Nyt menee kaikki suunnitelmat uusiksi...

Muutto hylätty.

Tänään on ollu kyllä kaikkea muuta, kuin sellanen päivä, kuin eilen oli. Jos eilen oli reipas päivä, niin tänään oli...antireipas tai jotain vastaavaa. Onneksi tuli luututtua eilen, tänään siitä ei ois varmasti tullu mitään. Oon ollu tänään vaan ihan poikki. En ymmärrä miten nukkumaanmeno jää aina niin myöhäselle vaikka konekaan ei ees toimi enää, että vois mesettää tms.

Mun kone ei siis mene enää meseen, eikä hotmailiin, eikä facebookiin. Jotenka, siinäpä ne mun yhteydepitomahdollisuuksista suurimmat sinne Suomeen menikin. Aika hiljaista siis tämä elo nyt sen asian kannalta. Vastaan siis kyllä maileihin ja tuun kyllä meseen, heti kun vaan tämä kone pelittäis.. Mutta jos muutaman kymmenen kertaa yrittää peräkkäin kirjautua meseen, siinä onnistumatta, menee siitä maku aikalailla. :/ Onneksi tulee joulu!. Jospas tää mun kone kestäis sinne asti, niin saisin sen sitten taas kuntoon.

Me ei muuten muutetakkaan(tai siis nämä ei muuta uuteen taloon)! Nämä oli laskenu kustannuksia ja loppujenlopuksi siinä talossa tulisi kalliimmaksi asua, kuin tässä. Pelon ja jännityksen sekaisin tuntein odotan seuraavaa "taloehdokasta.."Kiitos Eevis muuten neuvoista! Meilläkin on tosin kyllä ollut jo sellanen sääntö, etteivät lapset saa tulla mun huoneen ilman mun lupaa ja eikä ne tuukkaan. Mutta jos meillä ois huoneet näitten kans tosiaan samassa kerroksessa, niin ääni kulkeutuis sinne munkin huoneeseen sillon puol kuus aamulla aika hyvin. Mä kun en tosiaan kauheen aamuihminen ole..kröhöm..Nyt tämä huone on niin eristyksissä, että tänne kuuluu tuskin mitään. Ja se on hyvä se! :D

Meillä on Annan ja Iriksen kanssa salaisuuksia ja ollaan päätetty pitää Hannalle ja Volkerille jonkinlainen esitys aina joka adventti. Ja se jos mikä saa Annan aina hyvälle tuulelle! Ei ole ollut huolta Annan kiukutteluista tai vitkutteluista, kun riittää, että sanoo.."Heti kun oot tehnyt läksyt ja syönyt reippaasti, niin sitten voidaan harjotella sitä esitystä." Anna on ihan haltioissaan. Päästään siis esittämään sirkusta ja näytelmää ja lauluja. Hienoahienoa. Mutta se on semmonen meijän kolmen juttu, jonka parissa aika kuluu tosi nopeasti. Lapset on innoissaan ja au pairillakin on hauskaa. Hienoa.

Tänään oli kyllä ihan levottomat kirkkokuoroharkat. Laulajista suurinosa on siis +60 ja mun lisäksi siellä on kaks muuta nuorta. Tai no nuorta ja nuorta, mutta niihin muihin verrattuna todella nuoria.. minä, sabine ja matthias. Matthias ei oo ollu nyt pariin kertaan, koska se on ollu sairaana. En oo koskaan jutellu sille mitään, koska aina se on laulanu jossain tosi kaukana musta. Mutta nyt meillä on uusi järjestys ja se laulaa mun vieressä. Tänään siis tutustuttiin ja puolessavälissä harkkoja oli sellanen tunne, kuin oisin tuntenu sen siitä asti kun tulin tänne. Jos jotakin on kaivannut täällä, niin sellasta "läpänheittoa". :D Ikävä kavereita Suomessa kun vedet silmissä on vaan saanu monesti nauraa. Mutta tänään kuoroharkkoissa ei ollu kyllä naurusta puutetta. Ihan älytön tyyppi se Matthias! Oli ihan uskomattoman hauskaa! Veikkaukseni on, että se on 25-30 vuotias. Vois osua aika lähelle, mutta voin olla tosi väärässäkin. En osaa veikata ihmisten ikiä enää, ainakaan täällä. Voi vitsiläinen, Rrrrrrrrrreedta aus Finnland und Mattttthhhhiassss. Tulispa jo ens torstai ja seuraavat harkat! Haha :D

No en kyllä haluais aja menevän niin nopeaa, koska huomenna tulee Eeva! Ihan niiiiiin mahtavaa. Voi että. Enää yksi yö ja lyhyt päivä töitä ja sitten orkesteri ja kuoro ja sitte Eeva on täällä! Parasta! Eikö Eeva ollukki muutes se juna 19.25 täällä? Voidaan kyllä vaikka soitella vielä huomenna, mutta kolmen jälkeen en oo enää kotona. Sen jälkeen mulla on orkesteri ja kuoro. On mulla kännykkä mukana, mutta siis en tiiä, että mihin aikaan pystyn vastaamaan. Mutta tuun sillon sua vastaan!

Muutto häämöttää. Ehkä.

Päätin tänään aamulla, että tämäpäivä on reipas päivä, jotta huomenna ja perjantaina voisin ottaa rennommin. Niinpä ees Iriksen ollessa päikkäreillä, en käyny laittamassa tätä konetta päälle(niinku yleensä teen), enkä istunu siinä sen ääressä seuraavaa puoltatuntia. Päätin pistää hihat heilumaan ja nyt on talo luututtu, pyykkiä on pesty, pistetty kuivumaan ja laskostettu ja tavarat on oikeilla paikoillaan. Ruokakin tuli siinä samaan vetoon tehtyä ja kyllä jaksoi sitten koko päivän touhuta lasten kanssa, kun oli pihviä ja perunamuusia masussa. Olipa niin suomalaista ruokaa tänään, kerrankin.

Mun kone on edelleen mäsä. Tai siis ei kone, vaan netti. Tai jokumikälie. Tympäsee. No hyvä puoli siinä on se, että eipähän tuu oltua niin paljon koneella. Mutta huonoja puolia löytyy kyllä kans. Mutta aatellaan nyt vaan tuota hyvää puolta, niin on hyvä mieli. Kaikesta löytyy jotain positiivista.

Hanna sanoi tänään, että ne alkaa nyt Volkerin kanssa tosissaan miettiin, että muuttavatko(muutetaanko me) uuteen taloon. Se asia on nyt vissiin vähän niinku sillämallilla, että jos nämä haluaa muuttaa, niin se talo myydään näille. Vaikka ne ei oo mitään päätöstä vielä tehny, niin jotenkin siitä Hannasta aisti sen, että kyllä se ois sinne kovasti muuttamassa. Se neuvo mulle, että missä se talo on, jotenka voin käydä sitä joku päivä kurkkaamassa. Kuulosti kyllä ihan kivalta. Mutta mun puolelta siinä on se miinus puoli, että kaikki huoneet on samassa kerroksessa. Tässä on ollu niin ihana, kun on saanu aina juosta omaan huoneeseen rauhaan ja täällä on tosissaan saanuki olla rauhassa.(Mun huone on siis kolmannessa kerroksessa ja tän huoneen lisäksi tässä kerroksessa on vaan työhuone, joten lapset ei tuu tänne juuri koskaan). Siinäpä on sitten kiva, kun kaikki huoneet on samassa kerroksessa, niin saapa nähä kuinka monesti mulla on huoneessa vieraita. Ja Irishän tosiaan herää siinä puol kuuden aikoihin aamulla..kivvaa.

Mutta oishan se ihanaa, kun ois oikeesti vähän uudempi talo ja kaksinkertaset ikkunat, joten niistä ei vetäis niin kovasti. Myös lämmitys ois parempi ja kaikkea. Se on vähän niinku fifty-fifty että haluaisinko, että nää muuttais vaikko en. Yks päivä muuten kun täällä sato ihan tosi paljon, niin hokattiin, että vesi tulee kattoikkunasta läpi! Tuossa mun huoneen viereisessä telkkariaulassa on siis kattoikkuna ja koska tää talo on aika mäsä, niin sieltä puitteista tuli vesi läpi. Toissapäivänä täällä sitten kävi korjausmiehiä ja kun kysyin, että mikä niitten päätelmä, tästä ikkunasta oli, että siis mitä pitää tehä, niin vastaus oli, että koko katto on ihan laho. Ne sanoi myös, että ihmettelevät suuresti, jos tuo katto kestää vielä ens talven..että sellasta. On tämä siis erittäin hyvässäkunnossa oleva talo. Mun huonehan tosiaan on siinä ylimmässä kerroksessa..

Nyt oon vaan ihan poikki. En jaksa tehä tänään varmaan enää mitään. On kyllä ollukki sellanen juoksupäivä että huhhuh.

Eeva tulee ylihuomenna! Pyytäisin käsiä ristiin, että junat kulkis sillon perjantaina..Täällä on taas joku ihmelakko menossa ja ois kyllä niin inhottavaa, jos Eeva ei pääsiskään tulemaan, koska junat ei kulje..:/ Mutta jospas ne lakkoilijat viisastuis ja palaisivat töihin.

Mutta nyt jotain muuta kuin surffailua netittä. Mesekään kun ei ylläripylläri toimi. Voivoi.

Keskusteluja ja vaarallisia mummoja.

Aivan mahtava päivä!

Ensinnäkin nukuin pitkään ja päätin sitten päivällä lähteä kaupungille. Tarkotuksena oli ostaa joululahjoja mutta eipäs löytynytkään yhtään. Sensijaan rahaa kyllä meni. Mutta nyt on uudet housut ja lissää Chandleria ja Rachelia ja Rossia ja ja..kaikkia. Jippii.

Olin sitten Nicolen kans yhteydessä ja lopulta sovittiin, että mennään syömään yhdessä Anastasiian, Elenan ja Lauran kans. Siis Nicole, Laura ja Elena soittavat kaikki siinä mun orkesterissa. Ja kaiken huipuksi Elena tulee kans Ukrainasta, joten Anastasiialle se on tosi huippua, koska se pystyy sitten puhumaan myös ukrainaa :)

Nicolella oli soittotunti iltasella, jotenka me mentiin syömään vasta kaheksan jälkeen. Anastasiialla oli kerrankin koko ilta vapaa, joten se tuli jo kuuden jälkeen mun luo kaupunkiin ja käytiin sen kanssa kahvilassa pari tuntia istumassa. Oli kyllä niin uskomattoman mahtavat keskustelut että! Se on jännä, miten asioita oikeesti tajuaa vasta sitten, kun niistä tulee ikäänkuin todellisuutta. Uskonnontunneilla koulussa on puhuttu niin kristityistä kuin muslimeista, mutta koska en tunne ketään muslimia, on se ollut vaan joku uskonto, joka on sellanen ja tällänen. Kaikelle tuli ihan uusi näkökanta, kun Anastasiia kertoi kavereistaan jotka ovat muslimimiehen kanssa naimisissa. Oli kyllä puheenaiheita meillä laidasta laitaan. Puhuttiin niin kaikkea syvällistä kuin niin kaikkea ...kaikkea muuta. Oli niin siistiä kyllä! :)

Kaiken kruunas kyllä se, kun Anastasiia meni vessassa käymään ja yhtäkkiä yks tarjoilija mies tuli juttelemaan mulle. Oltiin siis kahvila Cortinassa, josta tykkään tosi paljon ja oon sitten monta kertaa siellä ollukki. Joskus Anastasiian kans, joskus kirkkokuorolaisten kans, joskus Nicolen kans ja kerran Annan ja Iriksen kans. Melkeen joka kerralla se mies on ollut siellä sillon töissä ja niinpä se muisti mut edellisiltä kerroilta. Se tiesi että oon täällä au pairina ja siitähän se juttu sitten alkokin ja sitä riitti. Oli jotenkin älyttömän kivaa vaan jutella sen kanssa. Jälkeenpäin Nastian kans vaan naurettiin, että kylläpäs mä sitten puhun kaikkien kanssa. Mutta minkäs sille voi..uusiin ihmisiin tutustuminen on kivvaa :DD

Koko loppuilta oli aivan tosi kiva! Mentiin siis viidestään paikalliseen kebab ravintolaan ja siellä istuttiin se pari tuntia. Tulin siihen tulokseen, että oon mää sittenkin oppinut täällä saksaa jonkinverran, vaikka välillä tuntuu, etten oo oppinu juuri mitään. Mutta sillon kun olin ollut täällä ehkä viikon tai kaks, olin niitten samojen tyttöjen kans syömässä. Sillon kun ne puhuivat keskenään saksaa, en ymmärtäny oikeestaan sanakaan mitä ne sano, koska ne puhu niin nopeaa. Mutta nyt ei ollu ongelmia ymmärtämisessä ja hokasin, ettei mun tarvinnut kokoajan keskittyä satasella, että ymmärtäisin. Pysty vaan oleen ja kuunteleen ja jutteleen. Mikä mahtava tunne se olikaan!

Eilen muuten yks mummo yritti taklata mut!! Olin tulossa kuorosta kymmenen aikaan illalla ja oli tosi pimeää. Ajatuksissani sitten pyöräilin jalkakäytävällä tällä meijän tiellä. Käännyin sille jalkakäytävälle pyörälläni vaan ihan tottumuksesta, koska yleensä oon kävellen. Mua vastaan tuli joku mummo sauvojen kanssa. Pyöräilin kyllä ihan eri reunassa kuin se ja aattelin vielä siinä pyöräillessä, että väistän sen mummon oikeen kunnolla. Ei siinäkään käyny mielen vieressäkään, että pyöräilin jalkakäytävällä. Sitten kun olin siinä melkeen sen mummon kohdalla, nostaa se mummo toisen keppinsä aidaksi mun eteen ja alkaa valittaa suuren ääneen, että mun pitää mennä tielle pyöräileen. Pikkasen säikähin ihan sikana. Onneksi sain just ja just käännettyä pyörän, etten ajanu siihen keppiin pahki, koska muuten oisin pää eellä ollu siellä tiellä. Hullu mummo! Tokihan mä tein "väärin" (siinä ei oo kyllä kieltomerkkiä, mutta kuitenkin) koska ajoin siinä jalkakäytävällä, mutta hyvänen aika, ei sen ois tarvinnu koittaa tappaa mua. Ois vaikka vähän aikasemmin jotain sanonu, eikä törkänny sitä sauvaansa mun eteen. Pikkasen hakkas sydän tuhatta ja sataa kun siitä selvisin. Pitää näköjään alkaa varomaan noita iltasella liikkuvia mummoja. Tiiä mitä ne saa mieleensä..

Mutta jeespoks. Nyt kohtapuoliin nukkumaan. Tiiän muuten mikä mun konetta vaivaa..pitäs päivittää Symantec, mutta se maksaa maltaita. Ei mulla oo ennenkään sellasta ollu ja kone on toimun hyvin ja en nyt tiiä, että pitääkö mun tosissaan se ostaa, jotta tää kone alkaa taas pelittään kunnolla..

Enää 3 yötä ja Eeva on täällä! Jee! Eeva muutes..mulla on sulle vähän asiaa lauantaista. Mä yritän sahaa mesen toimimaan tai pittää soitella tässä, jos se ei ala pelittään..

Mutta jeps. Nyt meen. Se on moro se

Edistystä.

Mun kone toimii taas! Nyt pitää kyllä äkkiä koputtaa puuta...ainaski siis hetken se on jo toiminu ja oon voinu mesessäkin olla. Sain neuvoja koneen suhteen, mutta lopulta sain tehtyä vaan Eevan neuvon, mutta sehän se juuri toimikin! Kyllä mörököllit kaikkos ja netti pelittää taas. Toivottavasti vielä vähänajanpäästäkin..

Oli kivaa tänään muskarissa. Oon saanut oikeen kivoja äitejä kaverikseni. :D Jotenkin huvittaa se muskari, kun oon siellä muitten äitien ja niitten lasten kanssa. Mutta pikkuhiljaa kaikki niistä alkaa tajuakaan sen, että mä en ole Iriksen äiti..Jotenkin huvittavaa.

Kuorossakin oli kivvaa ja meillä on sunnuntaina konsertti! Jännää!

Juttelin äsken Mirjamin kans mesessä ja sovittiin että nähään varmaan ens viikon tiistaina. Voi että. Ihanaa. Steffin isä on joku tietokone tyyppi, niin se voi varmaan kattoa mun konetta, jos tää vielä alkaa kovasti temppuileen..hyväkivabra!

Vähän on sellanen harminpoikanen, kun en päässy festareille. Ois ollu vaan niiiiin hienoa! Mutta eihän sitä kaikkea voi saada. Ens vuonna toivottavasti sitten! :)

Toivoton tapaus.

Mun kone on sökönä. Tai no ihan kasassa se on, mutta siltikään se ei toimi oikein. Se on oikeen onnenpotku, jos pääsee meseen ja jos yhteys pysyy ees muutamin sekunnin. Oon siis vastannu teille kun ootte keskusteluja alottanu, mutta ne mun viestit ei vaan tuu perille! :( Netin kanssa sama homma. Tää on ihme, että pääsin tälle blogi sivustolle. Saapa nähä saanko tätä tekstiä näkyviin..

En ymmärrä mikä tällä koneella on. Ja mese ei toimi, joten vaikea kysyä keneltäkään neuvoa. Sitäkin oon kyllä tehny jo niin monesti, että oikeen hävettää. :/ :D Mutta jos joku ihana ihminen, joka ymmärtäis tietokoneen päälle voisi neuvoa mua, niin oisin oikeen oikeen onnellinen! Viruksen torjuntaohjelma mikä mulla on ollu, on nyt loppunu. Tai siis se oli joku sellanen lisäapu ja se oli ilmainen kuukauden. Nyt on menny siis yli kuukausi, joten voisikohan johtua siitä? Mutta ei mulla oo halua maksaa siitä maltaita, kun on niitä ilmaisiakin ohjelmia. Ja kaippa tässäkin sellanen pitäis olla..joo..oon aika toivoton. Toinen on, että tää suosittelee mulla tän Acer koneen rekisteröintiä. Mitäkö siis tehdä? Jouni? Janne? Pasi? Jonne? Jyrki? ja kaikki muut? Oisin niiiiiin onnellinen jos joku voisi jotenkin auttaa. Kunhan saisin tuon mesen toimimaan niin ois vähän helpompaa..huoh.

Mutta hyvvää kuuluu! Eilen kävin Nicolen kanssa jätskillä. Oikeen ihmettelin, että miksihän me ei olla nähty sen kanssa useammin..Oli tosi kivaa! Siitä on oikeesti varmaan kaksi kuukautta, kun sen kanssa viimeksi nähtiin. Tokihan me orkesterissa nähään joka viikko, mutta se on kuitenkin vähän eri asia..Nyt kuitenkin sovittiin, että nähään varmaan tiistaina :) Siistiä.

Tänään sain siivottua pitkästä aikaa taas huoneen kunnolla..Nyt on Eeva siis siistiä! Että tervetuloa! :P

Mutta kohta Iriksen kanssa lauleskelemaan muskariin. Se on moro se!

Helmi ja Teeri seikkailee taas pian.

EEVA TULEEKIN JO ENS VIIKONLOPPUNA!!

sunnuntai
..................
maanantai
...................
tiistai
...................
keskiviikko
...................
torstai
...................
perjantai

JA EEVA ON TÄÄLLÄ!<3

Nukkua voi myöhemmin.

Jäipä yöunet taas tosi tosi lyhyiksi. Ei malta nukkua, koska on vapaa viikonloppu ja tekee niin mieli tehä kaikkea ja nähä kaikkia. Mutta aattelen asian niin, että huomenna kerkeän sitten nukkua..tai tiistaina sitten viimestään :D

Tavattiin taas uusia ihmisiä Nastian kanssa ja oli aivan huippua! Hymy ja ilmeet kertoo tosi paljon ihmisestä. Se on jännä. Niistä voi lukea niin paljon. Ja sen perusteella tutustuukin uusiin ihmisiin. Laulaminen ja tanssiminen yhtäaikaa. Oh.

Kuunneltiin myös The Rasmusta, kun jotain suomalaista musiikkia pyysin. Oli aika nostalgista!

Tänään olin sitten koko päivän Mirjamin ja sen kaverin Steffin kans! Oli tosi kivaa! Ne kummatki on niin huippuja. Käytiin syömässä, oltiin Mirjamilla ja katottiin leffaa Steffillä. Oli jotenkin niin rento ja ihana päivä. Ei ollu mitään sen erikoista, kun vaan sellasta olemista ja tehtiin sitä, mitä millonkin haluttiin. Just sellasta oon kaivannu. Että vois vaan olla ja viettää aikaa jonku kans. Ettei aina tarvi suunnitella kaikkea niin tarkasti..Valitettavasti Nastian kans ja monen muun kans täytyy aina suunnitella niin tarkkaan, että mitä tehään ja missä tehään ja millon tehään ja kenen kanssa tehään, koska niillä on niin paljon töitä ja Nastian perhe on joskus niin..ei-niin-kiva..

Oon siis tutustunu Mirjamiin Marjukan kautta ja kerran oon siis nähny Mirjamin aikasemmin. Mutta tuntuu nyt, että oisin tuntenu sen jo tosi kauan..se on jännä. Tänään tutustuin siihen sen kaveriin Steffiin. Se vaikutti tosi kivalta! Se asuu aika lähellä mua ja puhuttiin, että tehään sen kans joku päivä jottain! Niin huippua! Mirjam on töissä ja asuu tosi monesti aina viikot ja viikonloputkin poikaystävänsä luona, koska se sen työ on siellä. Niinpä sitä näkee niin harvoin..se on tosi harmi. Mutta varmaan alkuviikosta vielä nähään ja sitten kahen viikon päästä, kun Eevakin ehkäpäs tulee tänne!

Mulla tuli tänään kauhea ikävä lunta, kun siis taas yöllä satanut lumi suli pois.. Mirjam oli askarrellu joulukortteja eilen ja kun näin ne, tuli ihan joulufiilis. Ootan sitä, että pääsen laittaan kynttilät ikkunoihin ja jouluvaloja ja koristeita, seisomaan ulkona tähtitaivaan alla kun pakkanen kipristää nenänpäätä ja hengitys höyryää. Ootan myös sitä, että jokapuolella on lunta ja pääsen soittaan ja laulaan joululauluja hilipatiitun ja bulbun kanssa. Voi että.

Eeva tulee (ehkäehkäehkä) kahen viikon päästä! Ihanaa!

Mieletöntä.

Volker oli sekoittanut menonsa ja lopulta kävi niin, että mulle tuli huomiseksi ylimääräsiä töitä. Oikeesti mulla ois vaan kolmeen asti perjantaisin, mutta nyt mulla olisi töitä ilta yheksään asti. Ärsytti aluksi suunnattomasti, koska en pääsis orkesteriin ja muuta, mutta ei voi mitään. Sellaista sattuu joskus.

Tsemppasin sitten ittiäni ja lopulta se ei tuntunu enää yhtään niin huonolta jutulta. Ei tartteisi niin kiireellä tehä kaikkea perjantaina, koska ei ois orkesteria ja sais olla vaan rennosti koko päivän. Mä olisin myös yksin koko päivän lasten kanssa, joten se on aina kivaa, koska sillon kerkeää tehä jotain niitten kans kunnolla.
Olin siis erittäin sinut sen asian kanssa.

Äsken Hanna huuteli mua alakerrasta. Kun menin kuunteleen, että mitä asiaa sillä oli, niin se kertoi, että Volkerilla ei ookkaan huomenna sitä ylim.menoa. Jotenka se tulee kotiin jo ennen kolmea, jotenka mulla alkaa silloin vapaa ja pääsen orkesteriin.

Uskomatonta.

Saksa vs. Suomi

Kuinka rakastankaan Saksan talvea..

klo 8.00 Lumi peittää maan ja maahan jää niin suuret kuin pienetkin jalanjäljet, kun ollaan Iriksen kanssa aamukävelyllä joenvarrella. Pakkanen kipristelee nenänpäässä ja varpaissa.

klo 12.00 Laitan ruokaa keittiössä ja kun vilkaisen ulos, ei lumesta ole enää tietoakaan. Aurinko paistaa niin lämpimästi, että mittari antaa lukeman +10 astetta. Tuntui ihan kesältä.

klo 13.00 Syömme lounasta, kun ulkona alkaa yhtäkkiä satamaan räntää ja vettä. Kaikki kaunis on poissa ja ulkona näyttää erittäin harmaalta ja liejuiselta.

klo 17.00 Viedään Iriksen kanssa Anna kitaratunnille. Lumesta ei ole tietoakaan, auringosta ei ole tietoakaan. On kaunis syksyinen näkymä ja ilma ulkona, mutta vaatetta pitää olla kuin talvella.

klo 17.17 Ulkona on ihan pimeää, yritän katsella ulos millainen sää siellä nyt on, mutta mitään ei näy. Koska ei ole lunta, ei ole mitään valoa.

..tai sitten en.

Tänään kuoro! Jippii.

Lunta tulvillaan, on (toivottavasti) raikas talvisää..

Mulla on ihan sellanen kotiäiti olo. Sellanen kotiäiti, joka kestää sekä tuulet että turmellukset. Kun Anna ekan kerran sai varhaisen murkkuiän raivarinsa, olin ihan hätää kärsimässä ja tuli olo, että tätä en kyllä jaksa kauaa. Mutta nyt ne kuuluu jokapäiväiseen elämään. Tai siis joskus Anna on hyvällä tuulella, joskus huonolla. Tänäänkin siitä oikeen huomas, kuinka se yritti miettiä päänsä puhki, että keksis jonku asian mistä vois vähän kiukutella. Noo. Löysihän ne niitä asioita. Esim se, että se heitti juuri rakentamansa legoautonta lattialle ja alkoi sen jälkeen kiukuttelemaan, että auto on rikki ja nyt hänen täytyy rakentaa se uudestaan! Lapset on joskus aika yksinkertaisia. Mutta oon tajunnu täällä siis sen, että jokainen vaan joskus tarvii sitä, että saa purkaa paineensa. Niin pieni kuin isokin. Mua vaan huvittaa se tapa, millä Annakin sen asian hoitaa. Noo..siellä se vähän aikaa huusi omassa huoneessaan ja suoraansanottuna hyppi tasajalkaa kiljuen yhtäaikaa. Mulla ei vaan meinannut pitää pokka. Piti lähtä äkkiä pois. Onneksi pokkani kuitenkin melkeen piti ja "otin Annan tosissaan", niin Anna sai vähän kiukutella ja kohta oli taas niin hyvä mieli että.

Iris oli tänään päivällä yks energiapakkaus. Ja kaikki mitä ei saanu hajottaa ja levittää, niin sen Iris teki. Kun se sitten yhessä vaiheessa hajotti sen tuttipullojen tutit keskelle lattiaa, jouduin sanomaan sille tosi tiukasti, että ei, niin ei saa tehä. Eipä siinä kauaa pystyny olemaan tiukkana tätinä, kun Iris laittaa alahuulen mutrulleen, tulee halaan ja sanoo: Kultaaa! Voi että. Voiko olla sulosempaa. Eipä siinä enää voinu sen jälkeen kauheen "vihanen" olla. Vitsit kun se on vekkuli lapsi.

Nuortenpiiri jäi taas väliin. Pyysin Anastasiia sinne tänään mukaan, mutta se ei sitten päässykään, vaikka aluksi suunniteltiin menevämme. En lähteny sitten mäkään. Ihan hyvä kyllä sinänsä, oon aika poikki. Mutta niin..taas jäi se sitten väliin. Mennäkkö vai eikö mennä..oispa joku nyt kertomassa, että mikä on paras ratkasu. Mutta ens viikolla sitten taas uusi mietintähetki.

Nyt voisin lähtä käymään vielä vähän kävelyllä, toivoen, että siellä satais lunta vielä pikkaisen. Ois niin ihanaa.

"Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu..."

Joulu tulee sittenkin!

Tämä vuosi on ollu ihan kummallinen. Viime vuonna mua oikeen tympäs kun tuli lunta ja oli pimeää ja oli kylmä. Ei ollut yhtään kiva. Mutta nyt! Aamulla kun Anna lähti kouluun, kuului alakerrasta äkkiä ilonen huuto, sataa lunta! Koskaan en oo niin paljon varmaan ilostunut lumesta ku nyt. Piti heti sitten virittäytyä joulutunnelmaan ja kuunneltiin Iriksen kanssa joulumusiikkia, niin tonttujen jouluyötä kuin enkelilaulujakin. Tekis mieli ostaa kasoittain kynttilöitä, panna joulukoristeita ympäri taloa ja kääriytyä vaan viltin sisään kuuntelemaan suomalaisia joululauluja, hörppien samalla jotain kuumaa juotavaa. Ihanaa.
Tosin jos ulos maahan kattoo, niin ei siellä oo lumesta tietoakaan. Tässä välissä on kerennyt sataa taas niin paljon myös vettä ja muutenkin on vielä senverran kosteeta ja lämmintä, ettei se lumi maassa pysy. Mutta yritys hyvä kymppi! Ehkä se ens kerralla muutaman sekunnin jo pysyis! Peukut pystyyn!

Me muuten aijotaan varmaan muuttaa. Tai siis tämä perhe varmaan muuttaa toiseen taloon. Ensin järkytyin kauheena, kun tajusin, että nämä ettivät uutta asuntoa. Mitä jos se olisikin jossain 10 km päässä Bad Mergentheimista? Silloin menis mun suunnitelmat vapaa-ajan suhteen aikalailla mönkään. Tokihan sieltä aina pyörällä pääsis polkaseen, mutta siinä oiskin sitten se ainut tapa millä liikkua. Nyt me asutaan kuitenkin niin lähellä keskustaa, että monesti meen jopa ennemmin kävellen kuin pyörällä. ( Sitä taas kukaan muu ei ymmärrä, miten joku voi haluta kävellä??) Mutta siihen on tottunu ja kun ei enää pääse Sipolantiellä koputteleen talon ovea, jonka edessä on numero 8, on tehtävä nämä kävelylenkit täällä aina sillon, kun se on vaan mahdollista ja ei ole ihan liian pitkä matka.

Mutta niin. Pari päivää sitten selvisi, että nämä ovat löytäneet nyt erittäin hyvän talon, joka on todellakin kovassa harkinnassa, että muuttavatko vaiko eivät. Mutta mun ja muittenkin onneksi, se talo sijaitsee Bad Mergentheimissa ja jopa vielä lähempänä keskustaa, kuin missä me nyt asutaan. Sinänsä kyllä harmi jos me muutetaan, koska oon tutustunu täällä noihin naapureihin ja tykkään tosi paljon tän talon sijainnista. Tästä on niin lyhyt matka sekä keskustaan, että puistoihin ja metsään. Mutta siinä uudessa talossa olisi ikkunat, joista EI vedä. Siellä olisi lämmintä ja siellä ei ehkä olisi näin vanhat puitteet. Vaikka täällä talossa ihan asuukin ja sillälailla tykkään tästä, niin ite en koskaan tähän taloon kuitenkaan muuttais. Ja ymmärrän hyvin, miksi tämä perhe haluais muuttaa täältä pois. Kaiken lisäksi vuokranantajat on aika ääliöitä..mutta niistä joku toinen kerta sitten.

Jos muutto tulee eteen, niin se tapahtuu luultavasti pääsiäislomalla. Silloin ainakin Anna, jos en minäkin, niin ollaan Suomessa tai jossain reissussa. Saapas siis nähä, että mitä tässä eteen tulee.. Ihan jännää kyllä.

Eeva tulee joulukuussa ja saattaa tulla toisenkin kerran jo vähän aikasemmin täällä käymään kylässä! Aivan niin huippua. Suunnittelen vaan kokoajan mielessäni kaikkea, mitä me voitais sitten tehä. Oijoi..odotan niin paljon.

Mutta nyt mailaileen Mirjamille ja kyseleen yhestä asunnosta, jossa porukat on luultavasti yötä, kun ne helmikuussa tulee täällä käymään. Huippua! Jos joku muukin on innostunu tulemaan Saksaan kylään, niin saa ilmotella! Vieraita otetaan aina innolla vastaan! :D

PÄKS RÄKS- rikki, poikki, kaputt ?

Erittäin mukiinmenevä päivä tänään.

Muistelin, että Hanna lähtee maanantaisin yheksältä, joten laitoin kellon herättään kymmentävaille. Heräsin kun Volker koputti oveen ja pyysi nousemaan. Ens viikolla pitää muistaa herätä siis jo puolelta.

Kun Iris nukahti päikkäreille, menin mä suihkuun. Kun olin kuivaamassa hiuksia pyyhkellä, soi kotipuhelin, joka on keittiössä. Juoksin nopeaa kylppäristä keittiöön, jotta Iris ei vaan heräisi puhelimen soittoon. Kuivasin samalla vielä hiuksiani ja niinpä pidin kahella kädellä pyyhettä pääni päällä, aiheuttaen sen, että juoksin keittiöön "kyynärpäät eellä". Ja mitä sattuikaan. PAKS. Juoksin suoraa kohti keittiön oven karmia oikean käden kyynärpää edellä. Olihan siinä käden hermot tiukilla. Oli erittäin miellyttävää vastata puhelimeen ja olla ystävällinen ja rauhallinen, kun oikeasti ois tehny mieli itkeä ja huutaa ja parkua. Tuntu, että koko käsi räjähtää. Aattelin, että se vain sattui niin makiasti hermoon, että siksi se tuntuu niin kipiältä ja että kyllä se kohta menee ohi.
No, meni minuutti ja meni puoli tuntia. Käsi ei liikkunu suuntaan eikä toiseen. Siihen sattu ihan vietävästi ja kyynärpäähän alko muodostaan epämääränen patti, turvottaen koko kyynärpään. Alkoi pikkuhiljaa pelottaan. Hanna tuli onneksi kotiin ja antoi kylmäpussin siihen. Kylmä teki hyvää, mutta käsi ei liikkunu ja siihen sattu iha hirveesti.
Ei auttanu ku soittaa lääkäriin. Onneksi Hanna hoiti soiton ja mulle luvattiin, että jos oon kymmenessä minuutissa lääkärissä, pääsen vielä sisään. Ei siinä auttanu, ku nakata takki päälle ja hypätä pyörän selkään yhen käden varassa. Iris nukku päikkäreitä, joten Hanna ei voinut tulla mukaan tulkiksi, eikä muutenkaan tueksi ja turvaksi. Löysin onneksi perille, mutta taas sain todeta, että kyllä sitten rakastan suomalaisia lääkäreitä ja sairaaloita. Nämä yksityiset praktiikat ei oo oikeen herkkuja.

Vastaanottovirkailija nainen oli kiireinen ja tuntu, että ainut asia, mikä sillä oli mielessä, oli kotiinlähtö. Sairaanhoitaja oli kiva ja se oikeestan kaiken hoitikin. Lääkäri oli iso silmälasipäinen mies, joka tuli mun luo ja väänsi mun kättä niin, että jos oisin kehannu, oisin huutanu täyttä kurkkua(mies ei välittäny vaikka aika lujaa parahtelinkin) ja röntgenin jälkeen sanoi, ettei käsi oo murtunu. Mitä se mies tekee palkkansa eteen? Sairaanhoitaja käytti mua tosiaan röntgenissä, otti ne kuvat, laittoi mulle käteen geeliä ja siteen ja antoi ohjeet, miten kättä tuli hoitaa ja mitä piti apteekista käydä ostaan.

Lopputulos: Käsi ei oo murtunu, mutta side siinä on. Nyt pystyn jopa kirjottaan sillä, mutta jokasuuntaan käsi ei taivu ja mitään raskasta sillä ei voi kantaa. Saati sitten nostaa käsiä korkealla ilmaan..Onneksi huomenna on vapaapäivä, koska Iris ei ole lapsista sieltä kevyimmästä päästä..

Äsken laitoin käteen lisää geeliä ja siteen uudestaan. Mun sormet on ihan jääkylmät. Normaalia? Ei ole kiva olla vaivainen. Hanna jopa pilkko mulle tänään lihan paloiksi, kun syötiin lounasta. En pystynyt siihen itse. Onneksi tää perhe on niin kiva, muuten oisin ollu päivällä varmaan hetken mielijohteesta, itkukurkussa kyynärpäätä pidellen liftaamassa tuolla tien laidassa takaisin Suomeen. Onneksi, onneksi myös musta, au pairista, pidetään täällä huolta.

Ich möchte...Ketschup? Ketschap? Ketsuppia?

Paljon onnea iskä ja papat!<3

Meinas tulla pala kurkkuun, tai siis tuli ja tuli kovasti, kun Suomeen soittelin onnentoivotuksia. Se on jännä. Kun toisen äänen kuulee..se on jotenkin niin..sillon tajuaa, että täällä sitä on silleen yksin. Monet tärkeät ihmiset on kaukana. Tuli ikävä. Tai onhan se ikävä aina, mutta se helpottaa, kun sitä ei niin aattele ja on muuta tekemistä. Mutta edelleen, ikävä on vaan hyvä asia.

Tänään on ollu kyllä mukavata. Suorastaan ihanata. Olin tänään seurakuntatalolla auttamassa, kun siellä oli kirkkovaalit ja samalla koko päivän siellä oli kaikenlaista häppeninkiä. Meijän kuoro sitten organisoi sinne lounastarjoilun ja mä lupauduin sinne tarjoilemaan. Tykkään vaan niin valtavasti niistä meijän kuorolaisista! Kävin taas niin huippuja keskusteluja, voi että. "Hermanni", siis kuoronjohtaja kyseli, että voisinko joskus soittaa alttoviululla jonku kipaleen yhdessä pianon kanssa..hui. Lupauduin ainaski kattomaan niitä nuotteja, mitä se mulle tuo. Se on kyllä niin innostaja tyyppi ja se on aina niin täysillä mukana kaikessa mitä tekee ja innostuu aina kaikesta uudesta. Sellasten ihmisten kanssa on helppo tulla toimeen.

Se seurakuntatalo on tosi hieno, mutta en enää koskaan mee siellä vessaan. Kuvittele tilanne, että meet sisään sinne vessaan, jossa on siis monta koppia. Siellä on sellaset valot, että ne syttyy liikkeestä, kun joku astuu sisään. No, olet siellä yksin, muut kopit on tyhjiä. Meet koppiin. Kun olet ollut siellä kopissa hetken, sammuu yhtäkkiä valot. Ihan kaikki valot, ihan koko vessasta. Vaikka kuinka yrität heiluttaa käsiä, että valo syttyisi, ei se onnistu. Olet siis yksin pimeässä vessassa ja saat selvitä sieltä myös pois pimeässä. Jäi traumoja. En ymmärrä, miten joku VOI edes miettiä vessaan sellasia valoja, jotka sammuu melkeen heti sen jälkeen kun on syttynytkin. Voevoe. Tiesin, että tämän halusitte tietää. Olkaa hyvät siis tiedosta. Italiassa on reikävessoja, Saksassa liiketunnistin vessavaloja. Mihin tämä maailma on menossa..mm..

Loppupäivä meni lepposasti ja muuten..Hanna ja Maarit! Kävin kysymässä ketsuppia! ;) Okei. En ehkä ketsuppia, mutta kuitenkin. mm.

Juttelin tänään myös Hannan kans paljon. Oli niin hienoa. Voi että. Ja mikä parasta, Eeva tulee tänne kylään joulukuussa! AAAAAAAAAH! Kovasti on suunnitelmia, jepjep!

Huomenna töitä. Uusi viikko alkaa taas. Hurahtipa päivät taas nopeaa. Oho.

Sataa sataa ropisee.

Hei olen Reeta. Työskentelen Au pairina sateisessa Bad Mergentheimisissa ja eilen..

...juoksin vaan paikasta toiseen ja toisesta takaisin, luutusin melkeen koko talo, soitin alttoviuluskaa vahvuudella 1 vastaan 40, kastuin juostessani kotiin ja takaisin koululle lauleskelemaan, kastuin uudestaan kun piti joutua kotiin ja vielä kerran kun piti joutua mäkkäriin, pongattiin Nastian (=Anastasiia) kanssa jotain tosi kivvvvaa, kastuttiin taas kun jatkettiin matkaa pimeässä illassa, pongattiin tuttuja, tavattiin kylläkyllä-niin-toivottuja ihmisiä, kävin tosi tärkeän keskustelun, nauroin paljon, nauroin enemmän, puhuin suomea yksin, puhuin saksaa kaksin-kolmin-nelisin, osasin myös venäjää kaksi sanaa, oli ferraria ja porschea, kävelin pidennetyn kotimatkan, lauloin keskellä tietä, ei ajateltu ajankulkua, kastuin taas kun käveltiin, oli hienoja suunnitelmia ja olin siis ihan märkä kun vihdoin pääsin kotiin.

Nousin narisevia portaita ja kuulin kuinka Iris heräsi, laitoin kellon herättämään 7:15 ja nukuin kaksi tuntia, heräsin kun kello soi ja olin ihan poikki ja kurkkuun sattui, yritin koittaa saada ääntä mutta siinä onnistumatta, päätin siis unohtaa kuoroharkat Wertheimissa ja jäädä nukkumaan, yritin etsiä jonkun kuorolaisen puhelinnumeroa, mutta kellään ei ollut kännykän numeroa listassa. Kuulin kuinka muut heräsi alakerrassa, kello oli 8:00, minä menin nukkumaan.

Oli kivvaa, tosi kivvaa.

Kalenteri täynnä.

Aamulla väsytti, mutta olin jopa etujoissa alhaalla valmiina. Kaikki oikeen yhteenääneen ihmetteli, että mihin aikaan mää oikeen töihin tuun. Tulin siis ehkä 5 min aikasemmin, kun ois tarvinnu, tai kun aina ennen oon tullu. Mutta onhan sekin tieten jopa montamonta sekuntia. Hassuja.

Saatettiin Iriksen kanssa Anna kouluun ja meinasin nukahtaa sillä matkalla. Mutta sitten, yks hymy pelasti päivän. Kuka lie se ihminen ollu, en tiiä, mutta jos nään sen joskus uudestaan niin käyn kyllä kiittämässä siitä hymystä. Siitä alkoi piristyminen ja aurinkokin alkoi yhtäkkiä paistamaan ja kaikkialla oli niin nättiä, en ollukaan huomannu. Ja Iris oli hyvällätuulella ja meillä oli hauskaa. On se jännä, miten pieni asia voi muuttaa niin paljon.

Päiväki oli ihan hulvaton ja täällä oli vaan kaikki ihan sekasi, kun otettiin yhessä ilmapallojalkapallomatsia perheen isän ollessa ruokatunnilla. Anna ei kiukutellu ollenkaan ja sain käytyä Iriksen kanssa postissakin. Parasta.

Illalla meno vaan parani ja kuorossa oli luksusta. Sain uuden tuttavan ja oli oiiiiikeen kivvaa. Mentiinpäs kaikki yhdessä kahvilaankin iltaa istumaan ja sain kyydin kotiinkin. Nyt on ihan väsyväsy ja viikonlopuksi on ihan tosi paljon suunnitelmia. En osannu sanoa ei ja sunnuntaina meen kirkolle lounaan tarjoilijaksi, kun siellä on kirkkovaalit ja ruokatarjoilu. Huomenna on siis kuoroa ja illalla kavereita. Lauantaina Wertheimiin kuoron kans ja sieltä illalla vasta kotiin. Nooo...onhan sitä aikaa nukkua sitten ensi tiistaina..sitten on vapaapäivä.

Anna muuten lupautu tänään omatoimisesti alkaa mulle saksanopeksi, kun en oo kielikurssille päässy. 9-vuotias opettajana.. Mutta opin tänään lausumaan jo erinäisiä sanoja. Ehkä tää sen opetusidea ei ollutkaan ihan huono juttu. Ja mikäs siinä, onpahan kumpikin tyytyväisiä. Annasta on siistiä opettaa au pairia ja au pair on ihan innossaan oppimassa uusia asioita saksan monimutkikkaasta kielestä.

Mutta nyt tutilullaamaan.

Dii Doitsleererinkö?

Tänään sain nukkua kaks tuntia pitempään! Hanna vei Iriksen aamulla lääkäriin ja sovittiin, että se sitten herättää mut kun ne tulee takas. Tosin ne mun kaks viimestä tuntia aamulla, oli sellasta valveilla olo nukkumista, koska kokoajan oli sellanen tunne, että kohta ne varmaan tulee..Mutta olipa paljon pirteempi olo tänään, kun eilen ei meinannu uni tulla taas ei sitten millään.

Muuten päivä meni ihan lepposasti. Anna oli ihan kauhialla päällä kun tuli koulusta ja kaikki oli sen mielestä taas pielessä. Mutta mulla oli jotenkin niin rauhallinen mieli, että en ees korottanu sille kertaakaan ääntä. Sanoin vaan aina rauhallisesti kaiken sille, enkä välittäny sen huutamisesta. Eipä tuo jaksanu sitten kauaa meuskata ja illalla se anto mulle kirjeen ja sano, "mää löysin sen Reeta tuolta jostain, se taitaa olla sulle. " Sisällä oli kortti ja kaunis kivi. Kortissa luki "minä tykkään sinusta Reeta." Käskin viedä terveisiä takas, että niin minäkin kortin lähettäjästä, "vaikken sitä tiiäkään.." Kohta Anna tuli uudestaan ja halas. Osaa se Annakin olla sitten niin ihana. :)

Hannalla oli pitkä työpäivä, joten munkin työt loppui vasta ihan vähän aikaa sitten. Ei mulla mitään valittamista kyllä oo, en mää ois mihinkään jaksanu enää lähtäkään. Tosin..tänään ois ollu se nuortenpiiri, mutta en siis päässy sinne, koska piti olla töissä niin pitkään. Tää on aina jokaviikkoinen taistelu, että mennäkkö vaiko eikö. En tiiä, että onko tää merkki, että nyt se nuortenpiiri ei oo hyvä asia, vai onko tämä just merkki, että nyt on joku muu kuin yläkerran Herra asialla ja estämässä sitä menemistä sinne. Ahdistaa, kun haluaisin jotain nuortenjuttua, mutta mua myös ahdistais mennä tuonne nuortenpiiriin. En tiiä, mikä olisi parhain ratkaisu. Kädet ristiin. Kädet ristiin.

Hanna ja Ella<3. Ootte niiiiiiin ihania. KIIIIIIIIITOS! Oli päivän huipennos saaha sen paketti. Voi vitsiläinen teitä. :)
Myös Lampulle iso kiiitos! Postia on aina niiiiin ihana saaha! :)

Iris sai tänään apteekista vihon, jossa oli lasten "parhaita paloja"..Yks niistä kuului näin:

Die Deutschlehrerin will wissen.
-Julia, was ist die Steigerung von leer?
-Leer, Lehrer, Lehrerin...

Ehkä musta tulee sittenkin saksanope.

Välikädessä.

Tänään on ollut aika vaikea päivä. Tänään oli ja on siis vapaapäivä, eli siinäsuhteessa on ollut kivaa. Mutta..muuten on sattunut kaikkea paljon ei niin kivaa ja jotka ei edes tavallaan liity minuun, mutta jotka vaikuttaa kuitenkin muhunkin paljon.

On siis vaikeaa olla ihmisten välikädessä ja varsinkin vielä silloin, kun ne ihmiset ovat sotajalalla toisiaan kohtaan. Miten siinä sitten on välissä, kun välittää kummastakin ja haluais pitää kummankin puolta. Eikä nämä ihmiset tajua sitä, että mä en voi tehä asialle mitään, koska en liity siihen asiaan yhtikäs mitenkään. En voi tehdä yhtikäs mitään. On myös ihmisiä, jotka haluavat samaa asiaa, mutta vievät sitä eteenpäin eritavoin. Ja sitten he eivät voi ymmärtää sitä, että se toinen ihminen haluaa käsitellä sitä asiaa erilailla. Ja koska nämä ihmiset eivät ymmärrä toisiaan, saan olla taas välikädessä. Ja se on kaikkea muuta kuin helppoa.
Eikö asiat olisi helpompi käsitellä yhdessä,keskenään, ilman välikäsiä? Ja kunnolla. Asiat pitää käsitellä ja niistä pitää puhua, jotta ne selviää ja jokaisella on tieto, että missä mennään ja miten mennään.

On tänään onneksi sattunut iloisiakin asioita. Iris on ollu on ollut tänään aivan ihana. Ja sillä vilpittömyydellään sai mulle taas hymyn huulille. Se tuli mua vastaan kun tulin kotiin ja halas, niin lujaa ja niin suoraan sydämestä, kuin 2-vuotias tyttö ikinä voi halata.

Juttelin myös Annin kanssa varmaan 1,5 tuntia skypessä. Tuli niin hyvä mieli. Voi että se on niin tärkeä serkku ja niin niin tärkeä ystävä mulle.

Nyt on taas vähän lisää voimia, ainakin vähänaikaa.

Hymyilyttää.

Heräsin tänään ekan kerran seittemän aikaan ja nukuin katkonaisia tunteja puoleen päivään asti. Oli ihan kummallista. Väsytti, mutta ei väsyttäny.

Tänään on ollu jotenkin tosi kiva päivä. Hanna kävi lasten kanssa puistossa ja Volker ja mä jäätiin kotiin. Sain kerrankin harjoteltua kuorolauluja. Ollaan juteltu tänään Hannan kans tosi paljon ja muutenkin oon vaan ollu alakerrassa ja leikkiny muuten vaan Iriksen kanssa ja ollu siellä. On ollu jotenkin tosi kivaa.

Hanna anto mulle tänään 20 euroa kouraan ja sano, että siinä on sulle vähän rahaa, kun oltiin sillon Iriksen kanssa vähän aikaa, kun meijän Hanna oli täällä. Ja huomenna katon Iristä kaksi tuntia aamulla, eli toisinsanoen vien sen päikkäreille. Olin aika yllättänyt. Olin aika tosi mielissään. Mulle tulee siis palkka aina tilille kerran kuussa. En mä osannu oottaa mitään ylimäärästä rahaa, enkä mä todellakaan ois tarvinnu.

Hannalla saattaa olla tästälähin aina maanantaisin kaks tuntia lisää töitä ja jos ne tulee, niin mulla ois siis enemmän töitä. Mutta, mun palkka nousis aika kivasti. Olis aika tosi jees, jos ne tunnit tulis. Mun työurakka ei kauheena kasvais, mutta rahaa tulis enemmän. Kyllä sitä meinaa kuitenkin tarvita ihan kivasti, vaikken asumisesta, enkä ruoasta joudukaan maksaan. Mutta mitä ikinä lähteekään kavereitten kans tekeen, niin ainahan sitä rahaa meinaa melkeen mennä. Mutta ei se raha oo mulle koskaan se tärkein asia ollu, eikä oo nytkään.

On hyvä olla tässä ja nyt.

Love actually is all around.

Voi että. Piti vaan tulla tänne kirjottaan, että mää oon niin kiitollinen mun kavereista! Voi vitsit. Vähän ootte mahtavia.

Ei muuta tälläkertaa. Heippa!

:DD<3

Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa.

Nyt taas tää blogipäivitys kukoistaa, kun tulee monta tekstiä päivässä. No, ei onneksi oo ihan romaania aina kerralla tullu.

Eilen kun tulin yöllä kotiin, jätin pyörän alas ekakertaa sellaseen varastoon, joka on rakennettu sinne muutama viikko sitten. Mietin, että vähän siistiä, että kun nyt voin jättää sen sinne, kun se ovi oli jostain syystä auki siellä, ettei mun tarvi sitä enää tänne ylös noita portaita pitkin raahata. Tänään sain todeta, etten taija tehä sitä virhettä uudestaan. Oltiin sovittu, että nähään Anastasiian kans puol kasilta kaupungissa ja niinpä lähin kotoa joskus vartin yli seittemän. Kun olin menossa, Hanna sanoi, että Volkerilla on muuten se alakerran varaston avain ja se on jossakin..sen pitäis kuulemma tulla pian mutta..joops. En siis saanu pyörää, koska siihen Volkerin "pian tulemiseen" ei voi oikeen luottaa. No tulipaha päivän lenkki siinä tehtyä, kun sain melkeen juosta, jotta kerkesin. Ensikerralla tuon pyörän tänne ylös asti.

Käytiin pitsalla ja taas oli kivvaa. Ja ai että oli hyvvää pitsaa. Kyllä se Arin ossaa. Tänään muistettiin myös ottaa Anastasiian kans kuvia! Kerrankin.

Kävin sitten meijän pikkusuuressa supermarketissa vähän ostoksilla ja näyteikkuna ostoksilla siellä ja täällä. Osa joululahjoista on jo mielessä melkeen päätetty. Jes.

Tein myös löydön ja ostin kahden cd:n kokoelman saksalaisia Schlagereita! Nyt täällä ihan innossaan kuuntelen niitä, tosi monet niistä oon jo kuullu, niin osaa itekki niitä laulaa mukana.

Meijän Hanna tarkisti yhen mun jutun, minkä olin kirjottanut suomeksi ja se sai aika monesti lauseesta mulle sanoa. Oli kirjotusvirheitä ja oli ihmeellisiä sanajärjestyksiä. Jostakin syystä olin puskenut verbiä tiesminne ja useimmiten lauseen loppuun. Hanna miettikin, että ehkä saksan kielellä on siihen jotain vaikutusta tai että siksi mää ehkä tykkäänkin saksan kielestä niin paljon, kun itekin teen suomen kielessä aina niin tyhmiä lauseita, että pusken sen verbin sinne lauseen loppuun..niin. Voihan se tieten olla..

Hokasin muuten tällä viikolla, että tää meijän talo on 4 perheen talo. Oho. Mä oon aina luullu, että tässä talossa asuu kaksi muuta perhettä meijän lisäksi, tai siis että on kaksi muuta asuntoa..mutta mitä vielä. Yläkerrassa asuu siis joku mies, jota en oo nähny kertaakaan..Sitten asutaan me. Sitten tavallaan samassa kerroksessa kuin me, niin asuu myös toinen perhe, jolla on tyttö, joka on nyt 18 kk. Sitten tämä "uusi naapurimme" on joku nainen ja se siis asuu alimmassa kerroksessa. Kaikkiin näihin asuntoihin mennään siis pihan kautta, joten en oo nähny sitä naista ku muutaman kerran. Mutta vissiin se sittenkin asuu siinä alimmaisessa kerroksessa..Oon aina luullu, että se on tullu vaan jollekki kylään kun oon sen nähny. Hm, no, aina voi oppia jotain uutta.

Kaipailen sitä, että pääsis jonkun kans puhumaan syvällisiä kasvotusten. Tokihan oon puhunutkin täällä syvällisiä, mutta ois se silti eri asia puhua niitä suomeksi. Se on jännä muuten, miten täällä ihmisten persoonallisuus on tullu entistä tärkeemmäksi mulle. Kun ei kaikkea ymmärrä, niin sitten sitä tarkkailee sen ihmisen käyttäytymistä ja eleitä ja kaikkea ja sitäkautta oppii tuntemaan sitä ihmistä enemmän. Täälläkin oon valitettavasti kohdannut myös paljon "ulkonäköihmisiä", joille se ulkonäkö on tärkeintä ja kerran teki mieli vähän tintata yhtä, kun se sanoi, että "se ja se on niin rumia". Ei kukaan oo ruma, eikä kenestäkään voi sanoa niin, vaikkei se omaa silmää miellyttäiskään. Jokaisessa on jotain kaunista ja jokainen on omallatavallaan kaunis.

Oon kohdannu diskossa muutaman kerran yhen tytön, joka on vähän isompikokoisempi kuin muut. Mutta siellä se tanssii kaikkien keskellä ihan innoissaan ja on tyytyväinen siihen mitä on. En voi muuta kuin kadehtia sitä. Uskomaton persoonallisuus. Kumpa jokainen tajuais sen, että sieltä peilistä kurkkaa oikeesti tosi kaunis tai tosi komea ihminen. Jokainen on ihme.

Nyt on päivän syvälliset mietteet pulkassa, ainakin blogin osalta. Unia kauniita. Näkekää kauniita unia.

"Und dann die Hände zum Himmel
kommt laßt uns fröhlich sein.
Wir klatschen zusammen und keiner ist allein.
Und dann die Hände zum Himmel
kommt laßt uns fröhlich sein.
Wir klatschen zusammen und keiner ist allein."

Pitkälyhyt päivä.

Mulla oli tänään kello herättämässä, mutta en jaksanu nousta. Nukuin pitkään..pitkään. Mutta kuitenkin nukuin paljon vähemmän mitä yhessä yössä unta tarvisin. No, ens yönä ehkä sitten. Talo oli ihan hiljanen kun heräsin. Hanna ja Iris oli jättäny mulle lapun, että ovat hakemassa sitä lihaa ja että tulevat kohta kotiin.

Olipas siistiä kun oli koko talo taas ihan tyhjä. Söin rauhassa ja sain pestyä pyykkiäki. Kun ne tuli, kävin auttamassa siinä lihan tuonnissa tänne ylös. Muutapa tässä ei ookkaan oikeen kerenny kuin laittaa huonetta kuntoon, olla yhteydessä Suomeen ja käydä suihkussa.

Nähään kohta Anastasiian kans ja mennään Arinin pitseriaan syömään. Hanna sano, että se on ehkä Bad Mergentheimin paras pitseria. En kyllä ihmettele, oli se senverran hyvvää, kun meijän Hannan kans siellä käytiin.

Tää perhe on mulle aina välillä selittäny, että kuinka kesäisin täällä on kaikkia ihania tapahtumia ja kaikkia ja kuinka on harmi, kun en pääse näkemään niitä...Koska mun olis tarkotuksena tulla joskus kesäkuun alussa kotiin. Eilen Hanna sitten kysyi sitten vähän niinku suoraan, että enkö millään haluais olla vielä kesänkin täällä. Pyysi miettimään asiaa :) Tottahan toki mietin! Siis todellakin voisin olla, ei siinä mitään. Sillä tykkään olla täällä. Mutta ikävä Suomeen tulis kova..No, onneksi mun ei tarvi sitä vielä päättää. On hyvä mieli, siellä ne haluais että olisin pidempäänkin. Lämmitti tosissaan sydäntä.

Aber jetzt gehen wir Pizza essen. Naminami!

Hymyä ja ihmetystä.

Huh, olipas ilta/yö! Ei voi kyllä muuta sanoa. Oon miettiny, että onkohan Saksassa niitä oikeita saksalaisia minkään vertaa..venäläisiä, puolalaisia, turkkilaisia yms. kyllä löytyy, mutta missä ne ite saksalaiset on?

Ois muuten siistiä, jos osais puhua venäjää. Anastasiia puhuu venäjää, koska siis tulee Ukrainasta ja venäjän kielen osaajat pystyvät puhumaan myös puolalaisten kanssa, vaikka nämä puhuisivat puolaa. Ne on jotenkin niin samanlaiset kielet, hassua. Finlandska oon!..tai jottain sinnepäin.

Iris varmaan herää kohta, oho. Onneksi mulla on viikonloppu vapaata, voin nukkua. Tosin sovittiin Anastasiian kans, että nähään huomenna. Niin ja lupasin auttaa Hannaa 20 kilosen linnunlihan kannossa..saapa nähä, että mihin aikaan se tulee koputteleen ovelle, jos tulee, että nyt tarttettais kantoapua.. 96 porrasta..odotan innolla.

Nyt nukkumattia tervehtiin. Heipähei.

Pieniä hetkiä.

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan, paljon onnea ELLA, paljon onnea vaan! <3 Meijän pikkunen on jo 8-vuotias!

On pikkasen töttöröö olo, kun nukuin viimeyönä vaan jotain 5 tuntia. Meni pikkasen myöhään, kun piti kaikenmaailman juttuja kirjottaa ja keskellä yötä piti alkaa vielä räpsimään kuviakin. Oli kyllä melkosta. Mutta nyt on homma onneksi hoidossa.

Koin eilen valaistuksen ja tajusin, että mulla on kaksi kännykkää, joten voin laittaa ne kummatkin aamulla herättään. Koska siis oon hommannut sen saksalaisen liittymän ja Hanna toi mulle sen vanhan kännykän tänne, niin voin pitää kumpaakin liittymää yhtäaikaa päällä.

Tänään olikin sitten kaksi kelloa herättämässä ja toisen sijoitin pöydän toiseen päähään, johon en varmasti yllä, kuin nousemalla sängystä. Onhan noita kyllä joskus ollu niitäkin kertoja, että vaikka oon hakenu kellon keskeltä huonetta, niin oon kävelly takas sänkyyn...mm...en ole ollenkaan aamu-uninen, en.

Leikittiin Iriksen kanssa tänään leikkipuistossa piilosta. Mä käänsin selän ja laskin viiteen, jotta Iris kerkeää piiloon. Kun sanoin, että "viisi" ja käännyin etsimään Iristä, niin Iris hyppäsi pois piilostaan ja huusi, että "pöö, täällä!". Voi että kun tykkään siitä pikkutytöstä.

Nyt pikkuneiti nukkuu ja mulla on ruhtinaallisesti taas vapaata, kun ei tarvi tehä ruokaa eikä siivota eikä mitään. Siistiä. Illalla nähään varmaan taas Anastasiian kans, se lähetti viikolla viestiä ja kysy, että nähtäskö tänään. Toivottavasti sille ei oo vaan tullu töitä, että se pääsee..Sen perheestä kun ei voi koskaan tietää..

Oijoi. Soitin äsken Ellalle kotiin. Voi että. Tulipa niin ikävä. Bulbu<3

Mutta nyt maha kurnii jo sitätahtiin, että vois alkaa pikkuhiljaan kaivaan kaapista syötävää. Kyllä, niin voisin nyt tehä.

"Halleluja kiitos Herran, suuren voiton ruhtinaan.."

Janne, oot huippu! KIITOS potkusta! :)

Tänään oli ihan normi päivä, mutta Iris nukkui kokonaista kaks tuntia päikkäreitä, joten mulla oli ruhtinaallisesti aikaa tehä omia hommia. Tosin Hanna joutu jäämään ylitöihin, mutta menihän tuo aika nopia,a kun suunnistettiin leikkipuistoon Iriksen kanssa. Hannan oli tarkotus tulla hakeen Iris sitten sieltä ja mun oli tarkotus mennä sieltä sitten suoraan kaupungille, joten laitoin ns. paremmat vaatteet päälle. Tuli niin saksalainen äiti olo, kun siellä märällä nurmikolla tepsuttelin Iriksen perässä ja mentiin kiikkumaan ja mentiin laskemaan mäkeä, kaikkea muuta kuin pihavaatteet päällä. Oikeen hävetti olla siellä niissä kamppeissa, kun ei voinut olla rennosti ja oikeesti leikkiä Iriksen kanssa. Ens kerralla en tee samaa virhettä, tai sitten otan vaihtovaatteet mukaan..

Kävinpä sitten kaupungilla ja rahaa meni. Mutta kaikkea tarpeellista lähti mukaan. Sain jopa ostettua saksalaiseen liittymään lisää puheaikaa ja sain jopa ite tilattua sen, vaikka Arin sanoi, että hän voi sen tehdä, kun se on kuulemma liian monimutkanen..Menihän se vähän summassa se tilaus, mutta tehty on. Ja kokeilin soittaa sillä, niin näyttihän tuo toimivan.

Pongasin kaupungilla muutaman orkesterilaisen, joita en siis silleen tunne, tiiän vaan ne. Tää oli tosi oleellinen tieto kyllä, mutta se on aina niin kiva tunne, kun tulee ees joku tuttu vastaan, kun jossain kävelee..ei oo kiva mennä, jos kaikki on aina vaan ihan outoja. Alkaa tää pikkukaupunki muuttua mullekki pikkukaupungiksi.

Kotona olin vaan laiskana ja tänään ois ollu monenlaista urheilua Lady Sportissa, mutta en jaksanu lähtä. Tänään ois ollu myös Jugendkreis, eli nuortenpiiri, mutta en oikeen tienny että mennäkö vaiko en ja niinpä jäin vaan koneen ääreen istumaan. Onneksi on kavereita, jotka pistää vähän liikettä muhun ja niinpä kovalla kannustuksella sain itteni irti tuolista ja lähin pyöräilemään kohti nuortenpiiriä. Taas oli edessä jotain uutta, jonne piti mennä ihan yksin. Vaikka se on kivvaa, niin on se rankkaa, kun jokaiseen uuteen paikkaan pitää mennä yksin. Ja yleensä kun ne uudet paikat on ihan uusia ja täysin outoja, joista en tiiä oikeestaan mitään. Mutta aina on kyllä kannattanut ne vaikeat ekat kerrat tehä.

Perillä selvisi, että tänään ei ookkaan nuortenpiiriä, vaan nuorten jumanlanpalvelus. Se yks nainen oli soittanu mulle siitä yks päivä, mutta olin niin unentöpperössä sillon, kun sen naisen kanssa puhuin, että enhän mää sitä enää nyt muistanu, liekkö sillon ymmärtänytkään kaikkea.
Mutta sinne siis tänään jäin ja olihan se kivvaa. Tätä oon niin kaivannu. Yhteyttä. Seurakuntayhteyttä. Tosin se on joku vapaasuunta ja en oikeen tiiä, että mitenpäin mun pitäis olla..Yritin yheltä tytöltä kysellä, että mitä eroavaisuuksi sillä on kirkon kanssa, mutta ei se oikeen osannu selittää. Ihmiset oli jotenkin äärettömän ihania ja tutustuin tosi moneen uuteen ihmiseen. Laulettiin veisuja, joista yksi oli Kiitos Jumalalle! Toki kaikki laulut oli ylläriylläri saksaksi, mutta ette uskokaan miten hyvä mieli tuli, kun tunsin jonkun laulun jo entuudestaan. Laulettiin paljon, bändi säesti ja yks mies saarnasi. Virallisen osuuden jälkeen siellä oli ruoka- ja juomatarjoilu ja kävin huippuja keskusteluja ja pelattiin ehkä satayks kertaa pöytäkierrostennistä. Uusi muoto pöytätenniksestä, johon voi tulla pelaajia kerralla niin monta ku haluaa.. Oli huippua! Tulin äsken kotiin, sinne jäi tosin vielä aika paljon ihmisiä, mutta alkoi jo sen verran väsyttää, että päätin tulla kottiin. Ens viikolla ehkäpäs sitten sinne nuortenpiiriin.

Nyt on kova säsysy ja pitää mennä pikipiki känsyyn...niinkuin Iris 2v. sen asian ilmaisisi. Sänkyyn siis kohta. Ehkä. Kunhan malttaa..