Valinnanvaikeus.

Oli eilen niin paljon tekemistä ja menemistä, että ei millään kerenny päivittää blogia. Mutta nyt Hanna tulee eilisinkin eestä :P Aamu ja aamupäivä meni eilen työn merkeissä. Hannalla ei ollu laulujuttuja eilen, jotenka pääsin töistä joskus kahen aikaan. Olipas ihanaa kun sai rauhassa laittaa ittensä valmiiksi, kun orkesteri alko puol neljältä. Oli vaan luppoaikaa keskellä kirkasta päivää.

Ai niin! Helpotus uutinen! Mun ei tarvi laulaa sitä sooloa huomenna kirkossa! Ei oo harjoteltu sitä ku kerran ja sillonkaan ei ollu ees se tenori paikalla, jotenka joku ammattilainen tulee laulaan sen. Oishan se ollu tosi hienoa kyllä, mutta tulin siihen tulokseen, että voin laulaa niitten kanssa myöhemmin sitten jotain. Sitten kun keretään kunnolla harjotella. Jotenkin kivempi mennä sitten jonnekkin konserttiin laulamaan kun on kaikki varmalla pohjalla. Oli torstaina taas kivat kuoroharkat. Joachim oli vähän pettyny kun en laulanukkaan sitä niitten kanssa..mutta ens kerralla ehkäpäs sitten. Kaks muuta alttoa tarjos mulle kyydin kotiin, jotenka ei taaskaan tarvinnu kävellä illalla yksin pimeässä kotiin. Olipas kivaa. On ne niin ihania ihmisiä.

Eilen oli siis orkesteriharkat. Se on niin huono, kun ne on perjantaisin ja sillon oon monesti aika väsynyt, kun on pitkä viikko ollu takana. Mutta eilen ei oikeestaan ees väsyttäny ja me saatiin kaks uutta kappaletta, joita soitettiin ja ne oli tosi kivoja. Alan pikkuhiljaa ymmärtään, mitä ne johtajat meille aina sanoo. Axel Bähr on siis ison orkesterin johtaja ja yks toinen mies aina opettaa meitä jousisoittimia, kun harjotellaan aina harkkojen aluksi soitinryhmissä.
Se on semmonen vitsiniekka ja välillä saa aina nauraa vedet silmissä, ymmärsi sen puhetta tai ei. Muutenkin kaikki ottaa sen välillä ihan vitsinä..mutta taitava se on soittaan, mutta ei se mikään kapellimestari oo. Sitten se aina hajoilee, kun jotkut ei kuuntele ja jotkut soittaa jotain jossain väärin. Se on kyllä mahtava tyyppi mutta vähän..miten sen sanois..vitsi soittajien keskuudessa, vaikka kaikki tykkääkin siitä. En vielä ennen eilistä oikeen tienny, että mitä mieltä siitä tyypistä loppujenlopuksi oon, mutta illanmittaan se osottautu tosi lepposeksi. Oon aina välillä miettiny, että tietääköhän se, että oon täällä au pairina ja että en ymmärrä aina mitä se sanoo. Koska monesti Kathi näyttää mulle, että mistä aletaan milloinkin soittaan kun en sitä miestä ymmärrä. Sitten oon miettiny, että kuinkahan tyhmänä se mies mua pitää, kun varmasti se on sen tajunnu että Kathi aina "suomentaa" mulle. Enkä oo koskaan sille miehelle suoraan mitään sanonu.

Mutta eilen harkkojen jälkeen meillä oli orkesterin juhlat. Grillibileet. Osa porukasta ei jääny sinne, mutta tosi monet jäi. Oli kyllä aluksi maailman ulkopuolisin olo. Koska melkeen kaikki mun tuntemat tyypit on siinä orkesteri hallituksessa, jotenka ne hääräs ympäriämpäri ja pisti kaikkea kuntoon. Ja ne loputkin jotka tunsin, olivat siellä auttamassa. Mutta koska mulla ei ollut mitään hajua, että mitä me tehtäis, eikä mistään muustakaan asiasta, niin en voinut oikeen auttaa. Niinpä vaan seisoskelin siellä ja yritin näyttää pätevältä. Siinä tuskin onnistumatta.

Menihän siinä siis jonkinaikaa, ennenkuin kaikki saatiin paikoilleen, mutta lopulta oli pöytiä ja tuolia ulkona, grilli oli valmiina ja musiikkivehkeet laitettuna pihalle. Juhlat saattoi alkaa. Pojat grillas ja tytöt istui, kuunteli musiikkia ja haki syötävää. Oli tosi siistiä kun oli ne juhlat. Nyt pääsi vähän enemmän kärryille, että minkälaisia ne tyypit on. Sieltä erottu selvästi eri porukat..oli tekniikkapojat, jotka hoiti musiikin ja hääräs tietokoneitten kansa. Sitten oli vanhemmat ns. pahispojat ja muutama tyttö, jotka oli siellä sen kaljan ja ruoan takia, sitten oli kiltit tytöt ja uudet orkesterilaiset, sitten oli kiltit kaikkienkaverit pojat. Sitten oli abi- tytöt ja yks Thomas, joka on vanhempi soittajapoika. Ja sitten oli johtajat ja viimeinen ryhmä oli ehkä sekotus niistä kaikista ja siinä ryhmässä olin mä ja melkeen kaikki ne mun tutut. Mä en kyllä tykkää luokitella ihmisiä, mutta tälläisen käsityksen siitä sai siitä ryhmästä. Huomas, että jokaisella oli oma porukkansa jossa viihty. Näin me siellä siis enimmäkseen oltiin ja syötiin ja juteltiin. Mua harmittaa kun en muista kaikkien niitten uusien tuttujeni nimiä..enkä todellakaan kehtaa kysyä uudestaan. On siis joskus vähän hankalaa kohdistaa jotakin kysymystä, kun ei muista sen toisen nimeä, vaikka onkin sen kanssa monta kertaa jutellu.

Välillä mulla meni ihan ohi, että mitä muut puhu, kun ne puhu niin nopeaa toisilleen, enkä kehannu kokoajan olla sanomassa, että anteeksi, voisitteko puhua vähän hitaampaa. Mutta välillä puhuttin hitaampaa ja suoraan mun kanssa, jotenka oli tosi kivaa.

Siinä kesken illan Axel tuli sitten mulle, että voisinko tulla selittään nyt, että miten sen Raahe jutun kanssa on käynyt. Oli rento meininki päällä ja niinpä oli tosi rentoa myös niitten johtajien kanssa. Olin ihan innoissaan kun pääsin jutteleen niitten kanssa. Nyt saisin näyttää sille toisellekin miehelle, että siksi joskus niin tietämättömänä oon, kun en vaan ymmärrä mitä se sanoo, kun en osaa saksaa vielä niin hyvin. Aattelin kyllä, että mitenhän ne ottaa mun uutiset vastaan, mutta mitävielä, oli niin hauskaa! Vitsiä heitettiin minkä kerettiin ja välillä ei ees muistanu, että saksaa puhuttiin. Näillä ihmisillä on täällä myös oikeesti tosi ihmeellinen paritusvimma ja yks nainen, joka oli siellä kans, yritti saaha mua sen miehen kanssa lähtemään ulos...ööö... Onneksi naurettiin vaan asialle.

Illalla Elena ja Nicole kysy, että lähenkö niitten kanssa yhtämatkaa kotiin ja lopulta Laura liittyi myös joukkoon mukaan. Tulipa hyvä mieli. Nicole saatettiin kotiin ja kun Elena lähti erisuuntaan, kysy se multa, että haluaisinko lähtä sen kanssa tänään Nürnbergiin! Harmi kun ne oli lähdössä jo kuudelta aamulla ja koska oltiin suunniteltu Marjukan kanssa, että mennään viettään iltaa, niin ei passanu sopia. En ois jaksanu sillon vielä nousta mitenkään. Mutta sitten Elena kerto vielä yhistä messeistä, jotka järjestetään tänään tuossa vähän matkan päässä. Siellä on opiskelijoille kaikkia informaatio juttuja ja sitten vissiin jotain illanviettoa. Sinne kuulemma menee varmaan aika paljon meijän orkesterilaisia. Kysy että jos se menee, niin haluanko lähtä mukaan! No tokkiinsa! Nyt siis ootan sitä, että onko se menossa sinne vai ei.

Lauran kanssa sitten käveltiin vielä jonkinmatkaa yhdessä ja kuljettiin kaupungin läpi. Puhuttiin sen kanssa ekaa kertaa vähän syvällisemmin ja puhuttiin sen ja mun ajatuksista juomisesta ja illanvietosta muutenkin. Oli ihanaa löytää joku erilainenkin ihminen täältä kun ne kaikki bilehemmot. Kaikille se juominen ei ookkaan se tärkein juttu. Tosin Laura ei tykkää tanssimisesta, jotenka ainaskaan se ei oo sitten innokas disko kaveri. Harmi.

Matkalla Marjukka lähetti viestin, että sen poikakaveri ja sen kaverit haluaakin mennä diskoon vasta tänään. Niinpä se ei pääsekään tulemaan vielä eilen tänne, vaikka oli siellä ollu jo valmiina. No. Ei siitä auttanu ku hylätä iltasuunnitelmat, kun en mää yksinkään vihtiny sinne diskoon lähtä. Ne siis tulee ehkä tänään..nyt en sitten tiiä, että menisinkö Elenan vai Marjukan kanssa. jos siis kumpikin aikoo lähtä sinne minne on aikonu. Mutta ehkäpäs se selviää tässä päivän ja illanmittaan.

Nyt voisin tehä jotain muutakin, kuin istua vain tässä koneella. Paljon ois suunnitelmia, saapas nähä mitä kaikkea saan aikaseksi. Se on moro se.