Ihan turhaan kävin äsken suihkussa. Ei tartteis mennä kuin ovesta ulos, niin johan tulis puhdasta. Täällä tarjotaan nyt ilmaista suihkua, nimittäin vettä tulee ihan taivaantäydeltä. Ihan kuin joku kaatais sangosta vettä.
Viikko hurahti taas tosi nopeaa. Tai siis onhan tässä viikonloppu vielä edessä, mutta sitä ei nyt lasketa. Kielikurssi sai uutta ilmettä ja oli ihan tosi kiva viime kerta. Ekan kerran jälkeen nimittäin aattelin, että se on aika turha, koska me vaan juteltiin jostain tavallisista asioista. Että ei siellä tuu mitään uutta oppimaan, koska mun pitäis just sitä oikeenkirjotusta ja kielioppia harjotella. Mutta viime keskiviikkona oli tosi mielenkiintoista, kun jokainen kertoi omasta maasta jotain. Ensin kaikkia perusasioita ja sitten kaikkia ominaisia piirteitä juuri sille maalle. Oli ihan tosi mieleenkiintosta, nimittäin meijän kielikurssilla on ihmisiä Ukrainasta, Georgiasta, Keniasta, Afganistanista, Kazakstanista ja Ranskasta. Nyt kaikki oli jo vähän enemmän tuttuja toisilleen ja tunnelma oli tosi lepponen. Tänään varmaan sitten nähäänkin Nastian kanssa sitä toista ranskalaista miestä, ne tulee meille kylään. Harmi vaan, että en osaa sanoa enää yhtään mitään ranskaksi. Siis toki me puhutaan saksaksi keskenämme, mutta mulle on tullu nyt tällänen "oon kiinnostunut kaikista kielistä- vaihe"... Mutta ehkäpä pitää tyytyä nyt tähän saksaan ensin.
Oon tutustunut netissä yhteen suomalaiseen tyttöön, joka on myös au pairina Saksassa. Ollaan sitten pidetty aika paljon yhteyttä ja nyt sitten päätettiin lähtä yhessä reissuun. Viikon päästä viikonloppuna suuntamme on siis joko Berliini tai München. Ei olla ihan vielä päätetty, että kumpi. Ja jos vaan löydetään sopiva majoittaja niin mennään Couchsurfing- jutskan kautta jollekin yötä. Vähän extremeä elämään!
Hanna tuli jo nyt töistä. Oho. Mulle tuli yli tunti ylimäärästä vapaa-aikaa, kun siis orkesteri alkaa sitten puol neljältä. Tää on tosi positiivista!
Sing Afrika- esiintyminen on nyt varma. Siis se, että me esitetään ne laulut toisenkin kerran. Eilen sovitttin sitten Joachimin kanssa, että meen taas sinä viikonloppuna niille yötä, kun se tapahtuma on. Ootan jo nyt innolla! Joachim on ollu siinä tapahtumassa aikasemminkin ja sillä on paljon afrikkalaisia nuotteja. Niinpä se oli kopioinu niitä ja toi ne eilen mulle. Sovittiin myös, että joku päivä lauletaan yhdessä. Ihanaa.
Hanna sanoi äsken, että voi viedä mut orkesteriin. Huippua, ei tarvikaan lähtä rämpimään tuonne vesisateeseen eikä tarvi lähtä niin aikasin, kun pääsee autolla. Jei!
perjantai 29. helmikuuta 2008
maanantai 25. helmikuuta 2008
Rummutusta, tanssimista ja laulamista.
Perjantaina kuuden jälkeen Joachim tuli siis hakemaan mut ja niinpä ajeltiin kohti Dittwar-kylää, jossa Joachmin asuu ja jossa se Sing-Afrika viikonloppu oli. En ois osannu etukäteen millään uskoa, että kuinka mahtava viikonloppu olikaan edessä. Ensin käytiin syömässä Joachmin luona ja sen vaimo oli kyllä just sellanen kuin olin kuvitellukki sen olevan. Aivan mahtava tyyppi! Joachimim pojat oli kyllä vähän muuta mitä olin kuvitellu. En mää kyllä tiiä, että millasiksi oisin sen pojat kuvitellu, mutta kuitenkin..:D Ne oli sellasia hopparipoikia ja vissiin aikamoisia Rammstein faneja. Nuorempi oli 14 ja vanhempi kirjottaa tänä vuonna, eli vissiin se on sitten mun ikänen. Koko perhe oli vaan just sellanen, että oli kuin olisin tuntenut ne kaikki aina. Sydämellisempää perhettä on kyllä vaikea löytää. Asuin sen viikonlopun kuin hotellissa. Mulle oli oma hieno huone ja siellä peti petattuna ja suklaata tyynyllä odottamassa kun sinne saavuin. Oli kyllä sellanen viikonloppu, että unohtu kaikki muut asiat ja eli täysillä vaan jokaisessa hetkessä mukana. Sitten sunnuntaina iski se todellisuus taas eteen, että alkaa taas uusi viikko. Ei sillä, että se olisi jotenkin ollu ei-kiva-todellisuus, mutta oli kyllä tosi haikea olo, kun viikonloppu olikin yhtäkkiä ohi.
Koko viikonlopun ideana oli siis, että laulettiin afrikkalaisia lauluja. Opeteltiin viikonlopun aikana 9 uutta laulua ja pidettiin sunnuntaina sitten konsertti kylän kirkossa. Meitä oli yhteensä n. 40 laulajaa ja ylläriylläri, mä olin nuorin :D Oli siellä kyllä mua vain pari vuotta vanhempiakin, mutta suurin osa oli taas siellä "oikealla aikuisiällä olevia". Mutta ikä ei kyllä meinaa mitään ja tutustuin aivan uskomattoman ihaniin ihmisiin. Ja oli sitten kyseessä ekat harkat perjantaina tai konsertti sunnuntaina, aina kuulutettiin kuinka meijän joukossamme laulaa myös suomalainen tyttö. Se oli kaikille jotenkin tosi eksoottista. Oli oikeen kunnon kansainvälistä meininkiä, kun siellä oli mun lisäksi myös yks nainen, joka on syntynyt Nigeriassa.
Suomi viehättää saksalaisia jotenkin ihan hulluna ja koska siellä oli tosiaan sitä aikuisosastoa, joilla oli mun ikäisiä lapsia ja siis etenkin poikia, kosiskeluja tuli niin jalkapallopojille ja musiikkipojille. Suomessa kun kertoin, että menen Saksaan au pairiksi, tuli eteen vain se, että mitä ihmettä nää Saksaan meet? Saksahan on ihan syvältä ja kielikin ruman kuulosta. Mutta täällä kun kertoo, että oon Suomesta, on kaikki ihan innoissaan. Suomalaiset ei tiiäkään mistä jäävät paitsi, jos eivät oo koskaan Saksassa käyny.
Afrikkalaiset laulut olivat mitä parhaimpia ja se tunnelma, mikä viikonloppuna vallitsi... Sitä ei voi sanoin kuvailla. Kaikki oli sellasta yhtä perhettä. Innostuttiin muutaman miehen kanssa afrikkalaisten rumpujen soitosta ja taukojen aikana vedettiin rumpusäestyksellä lauluja laidasta laitaan. Lauantai iltana lauleltiin vanhoja afrikkalaisia lauluja, joita ei siis tuona viikonloppuna oltu opeteltu vaan aikasemmin, kukin omalla tahollaan. Meijän Raahen nuorisokuoron afrikkalaisopetus tuokiosta oli kans paljon hyötyä, sillä ligoloinnista innostuttiin niin, että ne halus sen konserttiinkin. Oli kyllä mahtavaa ligoloida kirkossa, kun akustiiikka oli niin älyttömän hyvä ja se silleen kaiku siellä tosi isona ja korkeella ja kauan. Heh.
Konsertti meni hyvin, mitä nyt muutamia rytmi ja sanasekaannuksia tapahtu. Mutta pääasia oli se fiilis, mikä siellä vallitsi. Kirkko oli täynnä ja meininki oli melekosen vallaton. Onneksi konsertti videoitiin ja siitä tehdään DVD, joten saa sitten itekkin joskus sen nähä ja saada omaksi. Aluksi oli siis vaan tarkotus, että oltais esitetty ne laulut vaan kerran sillon sunnuntaina, mutta koska kaikki luisti niin hyvin, päätettiin me esittää ne toisenkin kerran. Huhtikuussa siellä samassa kylässä on musiikki-ilta, jossa laulaa mm. Joachimim mieskuoro. Niinpä me esitetään ne meijän afrikkalaiset laulut sillon uudestaan. Harmi, että Petra, yks tyttö johon tutustuin siellä, ei sillon pääse sinne. Mutta onneksi Janine tulee. Meillä oli sellanen kolmenkopla. Edustettiin kolmestaan tätä vähän nuorempaa sukupolvea.
Nyt sitten on vapaa päivä. Eilinen päivä meni jotenkin siivillä ja äsken tajusin, että ei oo enää ees kolmea viikkoa kun oon tulossa käymään kotona. Tosi hassua. Tosi tosi hassua.
Ja kuten Eevis kommentoi, ei frendejä voi kattoa liikaa. Ei niin. Niinpä kävinkin ostamassa eilen 9.tuotantokauden :D Olenko koukussa. En kait. Mutta onneksi niitä tuotantokausia on vissiin enää yksi jäljellä. Tarvin kyllä oikeesti tänne sitten auton, jolla tulla kotiin. Enhän mää muuten saa sillon kesällä näitä kaikkia mun tavaroita Suomeen..
Koko viikonlopun ideana oli siis, että laulettiin afrikkalaisia lauluja. Opeteltiin viikonlopun aikana 9 uutta laulua ja pidettiin sunnuntaina sitten konsertti kylän kirkossa. Meitä oli yhteensä n. 40 laulajaa ja ylläriylläri, mä olin nuorin :D Oli siellä kyllä mua vain pari vuotta vanhempiakin, mutta suurin osa oli taas siellä "oikealla aikuisiällä olevia". Mutta ikä ei kyllä meinaa mitään ja tutustuin aivan uskomattoman ihaniin ihmisiin. Ja oli sitten kyseessä ekat harkat perjantaina tai konsertti sunnuntaina, aina kuulutettiin kuinka meijän joukossamme laulaa myös suomalainen tyttö. Se oli kaikille jotenkin tosi eksoottista. Oli oikeen kunnon kansainvälistä meininkiä, kun siellä oli mun lisäksi myös yks nainen, joka on syntynyt Nigeriassa.
Suomi viehättää saksalaisia jotenkin ihan hulluna ja koska siellä oli tosiaan sitä aikuisosastoa, joilla oli mun ikäisiä lapsia ja siis etenkin poikia, kosiskeluja tuli niin jalkapallopojille ja musiikkipojille. Suomessa kun kertoin, että menen Saksaan au pairiksi, tuli eteen vain se, että mitä ihmettä nää Saksaan meet? Saksahan on ihan syvältä ja kielikin ruman kuulosta. Mutta täällä kun kertoo, että oon Suomesta, on kaikki ihan innoissaan. Suomalaiset ei tiiäkään mistä jäävät paitsi, jos eivät oo koskaan Saksassa käyny.
Afrikkalaiset laulut olivat mitä parhaimpia ja se tunnelma, mikä viikonloppuna vallitsi... Sitä ei voi sanoin kuvailla. Kaikki oli sellasta yhtä perhettä. Innostuttiin muutaman miehen kanssa afrikkalaisten rumpujen soitosta ja taukojen aikana vedettiin rumpusäestyksellä lauluja laidasta laitaan. Lauantai iltana lauleltiin vanhoja afrikkalaisia lauluja, joita ei siis tuona viikonloppuna oltu opeteltu vaan aikasemmin, kukin omalla tahollaan. Meijän Raahen nuorisokuoron afrikkalaisopetus tuokiosta oli kans paljon hyötyä, sillä ligoloinnista innostuttiin niin, että ne halus sen konserttiinkin. Oli kyllä mahtavaa ligoloida kirkossa, kun akustiiikka oli niin älyttömän hyvä ja se silleen kaiku siellä tosi isona ja korkeella ja kauan. Heh.
Konsertti meni hyvin, mitä nyt muutamia rytmi ja sanasekaannuksia tapahtu. Mutta pääasia oli se fiilis, mikä siellä vallitsi. Kirkko oli täynnä ja meininki oli melekosen vallaton. Onneksi konsertti videoitiin ja siitä tehdään DVD, joten saa sitten itekkin joskus sen nähä ja saada omaksi. Aluksi oli siis vaan tarkotus, että oltais esitetty ne laulut vaan kerran sillon sunnuntaina, mutta koska kaikki luisti niin hyvin, päätettiin me esittää ne toisenkin kerran. Huhtikuussa siellä samassa kylässä on musiikki-ilta, jossa laulaa mm. Joachimim mieskuoro. Niinpä me esitetään ne meijän afrikkalaiset laulut sillon uudestaan. Harmi, että Petra, yks tyttö johon tutustuin siellä, ei sillon pääse sinne. Mutta onneksi Janine tulee. Meillä oli sellanen kolmenkopla. Edustettiin kolmestaan tätä vähän nuorempaa sukupolvea.
Nyt sitten on vapaa päivä. Eilinen päivä meni jotenkin siivillä ja äsken tajusin, että ei oo enää ees kolmea viikkoa kun oon tulossa käymään kotona. Tosi hassua. Tosi tosi hassua.
Ja kuten Eevis kommentoi, ei frendejä voi kattoa liikaa. Ei niin. Niinpä kävinkin ostamassa eilen 9.tuotantokauden :D Olenko koukussa. En kait. Mutta onneksi niitä tuotantokausia on vissiin enää yksi jäljellä. Tarvin kyllä oikeesti tänne sitten auton, jolla tulla kotiin. Enhän mää muuten saa sillon kesällä näitä kaikkia mun tavaroita Suomeen..
perjantai 22. helmikuuta 2008
Kesä tuli, lumi suli, puro sanoi puli puli.
On jännää miten uusia asioita tulee eteen kokoajan. Oon asunu täällä nyt melkeen 6 kuukautta ja kulkenut tämän meijän Edelfinger kadun varmaan neljää kertaa päivässä. Siltikin löysin tänään tuolta tien keskiväliltä uuden talon. En oo koskaan huomannu sitä aikasemmin.
Kello on jo puol kuus illalla, mutta ulkona on ihan valosaa. Ilmasto muuttui jotenkin ihan yhtäkkiä. Vielä muutama viikko sitten viiden jälkeen alkoi hämärtää ja siitä aina tiesi, että kohta on iltaruoan ja sitäkautti tän perheen iltatoimien aika. Se oli sellanen kätevä kello. Vielä kaks viikkoa sitten en ois voinu kuvitellakaan meneväni ulos ilman talvitakkia ja käsineitä, mutta tänään mua tuli vastaan mopoilija, jolla oli vaan t-paita päällä. Uskomatonta, tulee oikeesti kesä.
Taijan puhua nykyään vaan säästä täällä blogissa.
Tänään oli tosi lyhyet orkesteriharkat, koska herra Berg oli sairas ja täällä on ns. vanhojentanssit tänään. Tai jotain sellaista, joten oli aika vähän porukkaa orkesterissa. Nastialla ei ollukaan keskiviikko iltana vapaata, joten ei menty kattoon sitä elokuvaa. Mutta äsken puhuin Elenan ja Nicolen kanssa ja alustavasti sovittiin, että tiistaina mentäis sitten elokuviin. Jei!
Joachim tulee hakeen mua varttitunnin päästä. Oi, siistiä. Joten ei muuta kuin tavarat kasaan ja afrikkalaisia lauleloita laulelomaan. Jei!
Oon kattonu liikaa frendejä. Nyt tuotantokausia löytyy kirjahyllystä jo 8. Hupsis. Miten siinä niin pääsi käymään. Kenpä tietää.
Kello on jo puol kuus illalla, mutta ulkona on ihan valosaa. Ilmasto muuttui jotenkin ihan yhtäkkiä. Vielä muutama viikko sitten viiden jälkeen alkoi hämärtää ja siitä aina tiesi, että kohta on iltaruoan ja sitäkautti tän perheen iltatoimien aika. Se oli sellanen kätevä kello. Vielä kaks viikkoa sitten en ois voinu kuvitellakaan meneväni ulos ilman talvitakkia ja käsineitä, mutta tänään mua tuli vastaan mopoilija, jolla oli vaan t-paita päällä. Uskomatonta, tulee oikeesti kesä.
Taijan puhua nykyään vaan säästä täällä blogissa.
Tänään oli tosi lyhyet orkesteriharkat, koska herra Berg oli sairas ja täällä on ns. vanhojentanssit tänään. Tai jotain sellaista, joten oli aika vähän porukkaa orkesterissa. Nastialla ei ollukaan keskiviikko iltana vapaata, joten ei menty kattoon sitä elokuvaa. Mutta äsken puhuin Elenan ja Nicolen kanssa ja alustavasti sovittiin, että tiistaina mentäis sitten elokuviin. Jei!
Joachim tulee hakeen mua varttitunnin päästä. Oi, siistiä. Joten ei muuta kuin tavarat kasaan ja afrikkalaisia lauleloita laulelomaan. Jei!
Oon kattonu liikaa frendejä. Nyt tuotantokausia löytyy kirjahyllystä jo 8. Hupsis. Miten siinä niin pääsi käymään. Kenpä tietää.
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Kevättä rinnassa.
Tänään alkaa kielikurssi, onhan sitä ootettukkin! Ilmottautujia on 9, eli aika hyvältä näyttää. Toivottavasti kaikki myös pysyy siinä, jotta kurssia ei lopeteta kesken kaiken.
On ollu rauhallinen viikon alku. Tuntuu hyvältä, kun tulevaisuuden suunnitelmatkin alkaa joltain osin olla kasassa. Eihän sitä tiiä, että mihin sitä lopulta pääsee ja päätyy, mutta tärkeintä tässä vaiheessa onkin se, että on sellanen rauhallinen ja luottavainen olo tulevaisuuden suhteen. Mun tie vie sinne, minne sen on tarkotuskin viedä.
Nähtiin eilen Nastian kanssa pitkästä aikaa. Tänään mennään kattomaan kielikurssin jälkeen elokuva ps.Ich liebe dich, jos Nastialla on vaan aikaa. Kun sen vapaa-ajoista ei oikeen koskaan voi etukäteen tietää ja se tekee kaikesta vähän vaikeaa. Mutta jospas se tänään onnistuis. Haluaisin niin kovasti nähä sen elokuvan. Luin sen kirjana ja tykkäsin tosi paljon. Saapa nähä kumpi sitten vie voiton, kirja vai elokuva.
Maanantaina oli ihan tosi kivat kamarikuoron harkat. Se johtaja on kyllä niin taitava. Hauskoilla harjotuksilla tulee vaikeitten kohtien rytmit tutuiksi ja ääniala on yhtäkkiä paljon laajempi kuin ois koskaan voinu ees kuvitella.
Täällä alkaa tulla jo kevät. Aamulla saattaa olla vielä pikkasen pakkasta, mutta eilen oli päivällä niin lämmin, että talvitakkia ei voinu ees kuvitella panevansa päälle ja hanskat piti heittää pois. Vaikka mulla oli vaan ohut kesätakki ja kaulahuivi, oli mulla tosi kuuma. Se kevään tuoksu, se uuden ruohon tuoksu, mikä tuolla ulkona on, on ihan uskomattoman ihanaa. Tulee kesä.
Tiiättekö sellasen tunteen, kun mahanpohjaa kutittaa ja mahassa liitelee perhosia. On sellanen olo, että koko maailma hymyilee ja että vois hymyillä takaisin koko maailmalle.
Mulla on sellanen tunne.
On ollu rauhallinen viikon alku. Tuntuu hyvältä, kun tulevaisuuden suunnitelmatkin alkaa joltain osin olla kasassa. Eihän sitä tiiä, että mihin sitä lopulta pääsee ja päätyy, mutta tärkeintä tässä vaiheessa onkin se, että on sellanen rauhallinen ja luottavainen olo tulevaisuuden suhteen. Mun tie vie sinne, minne sen on tarkotuskin viedä.
Nähtiin eilen Nastian kanssa pitkästä aikaa. Tänään mennään kattomaan kielikurssin jälkeen elokuva ps.Ich liebe dich, jos Nastialla on vaan aikaa. Kun sen vapaa-ajoista ei oikeen koskaan voi etukäteen tietää ja se tekee kaikesta vähän vaikeaa. Mutta jospas se tänään onnistuis. Haluaisin niin kovasti nähä sen elokuvan. Luin sen kirjana ja tykkäsin tosi paljon. Saapa nähä kumpi sitten vie voiton, kirja vai elokuva.
Maanantaina oli ihan tosi kivat kamarikuoron harkat. Se johtaja on kyllä niin taitava. Hauskoilla harjotuksilla tulee vaikeitten kohtien rytmit tutuiksi ja ääniala on yhtäkkiä paljon laajempi kuin ois koskaan voinu ees kuvitella.
Täällä alkaa tulla jo kevät. Aamulla saattaa olla vielä pikkasen pakkasta, mutta eilen oli päivällä niin lämmin, että talvitakkia ei voinu ees kuvitella panevansa päälle ja hanskat piti heittää pois. Vaikka mulla oli vaan ohut kesätakki ja kaulahuivi, oli mulla tosi kuuma. Se kevään tuoksu, se uuden ruohon tuoksu, mikä tuolla ulkona on, on ihan uskomattoman ihanaa. Tulee kesä.
Tiiättekö sellasen tunteen, kun mahanpohjaa kutittaa ja mahassa liitelee perhosia. On sellanen olo, että koko maailma hymyilee ja että vois hymyillä takaisin koko maailmalle.
Mulla on sellanen tunne.
sunnuntai 17. helmikuuta 2008
Pompsi. Iso pompsi.
Nyt on ollu kyllä sellanen kunnon rauhottumis päivä. Aamulla kyllä mietin tosi monta kertaa, että jaksanko oikeesti nousta ja johtuko se halu jäähä sinne sängyn pohjalle siitä, että oli vaan niin väsynyt, vai siitä että oli oikeesti tulossa sairaaksi. Lopulta tulin siihen tulokseen, että se oli vaan laiskuutta ja niinpä kankesin itteni ylös puol yheksän aikaan. Olihan siinä jopa 15 min aikaa laittaa ittensä valmiiksi ja lähtä juoksemaan kirkolle. Laulettiin tänään kirkkokuoron kanssa ehtoollisjumalanpalveluksessa. Oli muuten mun eka ehtoollinen Saksassa. Aamupalan söin kiiruhtaessa tuolla kylmässä ilmassa eteenpäin, sain nimittäin hajotettua mun talvitakin vetuketjun, joten saapa nähä pitääkö lähtä se korjauttaan vai tulisko ne lämpimät ilmat jo. Tänään kyllä oli sitten pitkästä aikaa kunnon talvi-ilta, kun oli aamulla jopa -7 C pakkasta. Just niin mun tuuria, että heti kun kylmät ilmat tulee, niin rikon takkini. No vielä oon selvinnyt. Oli kyllä melkoinen onnenkantomoinen kun aamulla eteenpäin kiiruhdin, niin meijän tien päässä yhestä talosta peruutti auto. Rukoilin mielessä, että oli herra ja rouva Neubert, ole herra ja rouva Neubert..ja niinhän ne oli! Yks pariskunta meijän kuorosta, niilläkin oli mennyt aamu vähän pitkäksi joten nekin oli lähdössä niin myöhään vasta. Huiskutin niille tienlaidasta ja nehän nappas mut kyytiin. Saavuttiin perille juuri oikeaan aikaan. Oisin kyllä melkoista kyytiä saanu juosta, jos ne ei ois tullu vastaan..(pyörä on siis rikki edelleen, ei oo volker saanu sitä korjattua)
Oli muuten vähän erikoinen kokemus se ehtoollinen. Tai siis pieniä juttuja oli ihan erilaisia kuin Suomessa. Täällä on iso tila kirkon edessä, jossa on alttari ja penkit sivuissa, joissa aina kuorot yms istuu. Alttaria, johon seurakunta polvistuu tullakseen ehtoolliselle ei ole. Niinpä ehtoollisille mennessämme, me mentiin vaan isoon puolikaareen seisomaan ja pappi ja avustaja jakoivat ehtoollisen. Täällä käytetään aina vaan sitä yhtä pikaria ja voi tehdä joko niin, että ottaa leivän suuhun ja sitten juo siitä yhteisestä pikarista tai sitten niin, että kastaa se leivän siellä pikarissa ja siten saa ne kerralla. Viinin sijasta täällä jaetaan mehua, viinimarjamehua tms. Oli jotenkin ihana päästä taas pitkästä aikaa ehtoolliselle ja oli ihana päästä myös täällä ehtoolliselle. Laulut meni ihan hyvin ja oli taas ihanaa olla kirkkokuorolaisten kanssa laulamassa.
Kun porukat oli täällä, niin torstainahan Nelli ja Niilo kävi valloittamassa Annan luokan(ja samalla koko koulun) ja meijän kirkkokuorolaisten sydämet. Annan luokan opettajan kanssa sovittiin, että ne käy siellä esiintymässä ja niinpä ne teki siellä tunnin mittasen esityksen, minä ja Anna tulkkina. En oo aatellu koskaan, että tulkkaaminen vois olla niin hauskaa!
Viime torstaina kysyin meijän kirkkokuoron johtajalta, että saisinko tehdä seuraavalla kerralla 15 min kestävän yllätyksen. Aluksi se oli tarkotus ottaa heti kuoron aluksi, mutta koska meillä oli tulossa tuo jumalanpalveluksessa laulaminen, sovittiin, että se yllätys tulee vasta lopuksi, jottan voidaan pitää kunnon pitkät harkat. Mitään sen enempää en sille enkä kellekään muullekaan kertonu, että mitä tuleman oikeen piti. Joachim tosin arvasi ja otti kameran mukaan, nyt on siis onneksi tilannekuvia myös.
Viime harkoissa siis sanoin kuorolaisille että harkkojen jälkeen mulla on yllätys, joka liittyy mun vanhempiin ja niitten ammattiin ja että kaikki ovat tervetulleita sitä kattomaan, että mitä tuleman pitää. Kello oli jo melkeen kymmenen, mutta ihan muutamaa lukuunottamatta kaikki pysty jäämään paikalle. Olihan niillä melkoiset ilmeet, kun tajusivat, että mitä tuleman piti. Nyt on sutsisatsia ja taikatemppuja ja suomalaista suklaata ja ilmapalloja yms. tehty, näytetty ja annettu. Suuret oli kiitokset ja kotiin nyt tiedoksi, että kun ens kerralla tuutte tänne kylään, niin teille on jo monta yöpaikkaa tiedossa! :D
Eilen porukat sitten lähti Suomea kohti ja mä kävin saattelemassa ne lentokentälle. Tulihan siinä ihan kivasti istuttua junassa, kun 3 tuntia matka yhteensuuntaan. Mutta oli se sen arvosta. Illalla mietin päänipuhki, että meenkö iltamusiikkijumalanpalvekseen vaikko Elenalle iltaa viettämään "meijän luistelunaamiaisporukan" kanssa. Juna aikataulut sitten ratkas asian mun puolesta, koska en kerennyt enää sinne musiikkijuttuun ja niinpä kävelin rautatieasemalta suoraan Elenan luokse. Oli tosi kiva ilta! Siellä oli se meijän tavallinen porukka ja muutama uusikin tuttavuus. Pelailtiin vaikka ja mitä ja kun Leo nappas repustaan Ligretto pelikortit, olin ihan innoissaan. Ees yks peli, jonka määkin tiesin etukäteen! Heh. Pelattiin myös saksalaista Aliasta, joka oli mulle kyllä kaikkea muuta kuin helppoa. Mutta hyvvää saksan opetusta kyllä!
Kolmen aikoihin tulin kottiin, pääsin onneksi auton kyydissä, niin ei tarvinnu yksin tuolta kaukaa kävellä. Eipä siinä siis montaa tuntia kerenny nukkua ennenkuin oli jo lähtö kirkkoon. Tosin soihan mulla kello oikeesti jo 07:30, koska 09:00 piti olla kirkossa, mutta onpahan nyt tullu todistettua, että kyllä sitä varttitunnissakin voi olla jo valmiina.
Huomenna taas normaaliapäivää ja normaalia viikkoa. Joachim anto mulle yhtenä päivänä mainoksen Sing Afrika!- kuoro viikonlopusta, joka on ens viikonloppuna. Innostuin siitä heti ja eihän siinä auttanu muuta kuin soittaa ja ilmottautua sinne. Ootan kyllä innolla! Paljon sen enempää en asiasta tiiä, että n. 38 laulajaa sinne on tällähetkellä tulossa ja ikähaitari voi olla lapsista aikuisiin. Oon myös varmaan Joachimin ja niitten luona sen viikonlopun yötä, koska se kuoro viikonloppu ei oo täällä vaan Tauber Bischoschmeimissa, jossa ne asuvat. Kivaaaa! Sitten ei ookkaan enää montaa viikkoa ennenkuin matkustan Annan kanssa Suomeen, hassua.
Nyt sitten kerralla tällänen iso pompsi. En jaksa tarkistaa enkä korjata kirjotusvirheitä. Antaapi siis olla.
Äitille tiedoksi, että kastelin äsken kukkaa. Vielä on siis hengissä ;)
Oli muuten vähän erikoinen kokemus se ehtoollinen. Tai siis pieniä juttuja oli ihan erilaisia kuin Suomessa. Täällä on iso tila kirkon edessä, jossa on alttari ja penkit sivuissa, joissa aina kuorot yms istuu. Alttaria, johon seurakunta polvistuu tullakseen ehtoolliselle ei ole. Niinpä ehtoollisille mennessämme, me mentiin vaan isoon puolikaareen seisomaan ja pappi ja avustaja jakoivat ehtoollisen. Täällä käytetään aina vaan sitä yhtä pikaria ja voi tehdä joko niin, että ottaa leivän suuhun ja sitten juo siitä yhteisestä pikarista tai sitten niin, että kastaa se leivän siellä pikarissa ja siten saa ne kerralla. Viinin sijasta täällä jaetaan mehua, viinimarjamehua tms. Oli jotenkin ihana päästä taas pitkästä aikaa ehtoolliselle ja oli ihana päästä myös täällä ehtoolliselle. Laulut meni ihan hyvin ja oli taas ihanaa olla kirkkokuorolaisten kanssa laulamassa.
Kun porukat oli täällä, niin torstainahan Nelli ja Niilo kävi valloittamassa Annan luokan(ja samalla koko koulun) ja meijän kirkkokuorolaisten sydämet. Annan luokan opettajan kanssa sovittiin, että ne käy siellä esiintymässä ja niinpä ne teki siellä tunnin mittasen esityksen, minä ja Anna tulkkina. En oo aatellu koskaan, että tulkkaaminen vois olla niin hauskaa!
Viime torstaina kysyin meijän kirkkokuoron johtajalta, että saisinko tehdä seuraavalla kerralla 15 min kestävän yllätyksen. Aluksi se oli tarkotus ottaa heti kuoron aluksi, mutta koska meillä oli tulossa tuo jumalanpalveluksessa laulaminen, sovittiin, että se yllätys tulee vasta lopuksi, jottan voidaan pitää kunnon pitkät harkat. Mitään sen enempää en sille enkä kellekään muullekaan kertonu, että mitä tuleman oikeen piti. Joachim tosin arvasi ja otti kameran mukaan, nyt on siis onneksi tilannekuvia myös.
Viime harkoissa siis sanoin kuorolaisille että harkkojen jälkeen mulla on yllätys, joka liittyy mun vanhempiin ja niitten ammattiin ja että kaikki ovat tervetulleita sitä kattomaan, että mitä tuleman pitää. Kello oli jo melkeen kymmenen, mutta ihan muutamaa lukuunottamatta kaikki pysty jäämään paikalle. Olihan niillä melkoiset ilmeet, kun tajusivat, että mitä tuleman piti. Nyt on sutsisatsia ja taikatemppuja ja suomalaista suklaata ja ilmapalloja yms. tehty, näytetty ja annettu. Suuret oli kiitokset ja kotiin nyt tiedoksi, että kun ens kerralla tuutte tänne kylään, niin teille on jo monta yöpaikkaa tiedossa! :D
Eilen porukat sitten lähti Suomea kohti ja mä kävin saattelemassa ne lentokentälle. Tulihan siinä ihan kivasti istuttua junassa, kun 3 tuntia matka yhteensuuntaan. Mutta oli se sen arvosta. Illalla mietin päänipuhki, että meenkö iltamusiikkijumalanpalvekseen vaikko Elenalle iltaa viettämään "meijän luistelunaamiaisporukan" kanssa. Juna aikataulut sitten ratkas asian mun puolesta, koska en kerennyt enää sinne musiikkijuttuun ja niinpä kävelin rautatieasemalta suoraan Elenan luokse. Oli tosi kiva ilta! Siellä oli se meijän tavallinen porukka ja muutama uusikin tuttavuus. Pelailtiin vaikka ja mitä ja kun Leo nappas repustaan Ligretto pelikortit, olin ihan innoissaan. Ees yks peli, jonka määkin tiesin etukäteen! Heh. Pelattiin myös saksalaista Aliasta, joka oli mulle kyllä kaikkea muuta kuin helppoa. Mutta hyvvää saksan opetusta kyllä!
Kolmen aikoihin tulin kottiin, pääsin onneksi auton kyydissä, niin ei tarvinnu yksin tuolta kaukaa kävellä. Eipä siinä siis montaa tuntia kerenny nukkua ennenkuin oli jo lähtö kirkkoon. Tosin soihan mulla kello oikeesti jo 07:30, koska 09:00 piti olla kirkossa, mutta onpahan nyt tullu todistettua, että kyllä sitä varttitunnissakin voi olla jo valmiina.
Huomenna taas normaaliapäivää ja normaalia viikkoa. Joachim anto mulle yhtenä päivänä mainoksen Sing Afrika!- kuoro viikonlopusta, joka on ens viikonloppuna. Innostuin siitä heti ja eihän siinä auttanu muuta kuin soittaa ja ilmottautua sinne. Ootan kyllä innolla! Paljon sen enempää en asiasta tiiä, että n. 38 laulajaa sinne on tällähetkellä tulossa ja ikähaitari voi olla lapsista aikuisiin. Oon myös varmaan Joachimin ja niitten luona sen viikonlopun yötä, koska se kuoro viikonloppu ei oo täällä vaan Tauber Bischoschmeimissa, jossa ne asuvat. Kivaaaa! Sitten ei ookkaan enää montaa viikkoa ennenkuin matkustan Annan kanssa Suomeen, hassua.
Nyt sitten kerralla tällänen iso pompsi. En jaksa tarkistaa enkä korjata kirjotusvirheitä. Antaapi siis olla.
Äitille tiedoksi, että kastelin äsken kukkaa. Vielä on siis hengissä ;)
tiistai 12. helmikuuta 2008
Hektistä.
No niih. Nyt on vihdoin ja viimein aikaa tännekin kirjotella. Ollu ihan tosi kiireistä aikaa, oikeen hektistä. Porukat ja Ella on täällä ollu viime tiistaista lähtien ja ovat vielä lauantaihin asti. Niin paljon on ollu kaikkea, mitä on halunnu niille näyttää ja niin paljon on ollu ihmisiä, keille on halunnu ne esitellä ja toisinpäin. Ja koska ne ei siis yövy tässä talossa, vaan Edelfingenissä, Mirjamin vanhempien "kesäasunnossa", jota ne vuokraa, oon määkin yöpynyt siellä aika monta yötä. Otin mää sinne kerran koneen mukaan, mutta eihän siellä päässyt nettiin, että siihenpä tyssäs sekin homma.
Porukat saapu Frankfurtiin tiistaina ja menin niitä vastaan. Iskän kanssa sitten yllätettiin äiti ja Ella ja mentiinkin yheksi yöksi hotelliin. Oli melekosen hienoa. Päätettiin satsata oikkkeen kunnon hotelliin kun siellä vaan yks yö oltiin. Auto vuokrattiin täältä ja sillä on sitten huristettu ympäri pitäjää. On ollu kyllä melekosta säätämistä vaan, koska iskä on ainut, joka on merkitty auton kuljettajaksi, joten sen täytyy aina lähtä ajamaann ja toisaalta mun täytyy lähtä aina tulkiksi. Paitti että pikkuhiljaa alkaa muittenkin kielitaito luistamaan ja vanhat opitut asiat tullee mieleen.
Ellasta ja Annasta tuli kertaheitolla parhaimmat kaverukset ja Iris on ihan meijän iskän fani. Nythän nuo jo suunnittelee kesällä tuloa meijän luo..oishan tuo kivvaa! Puhuin myös Hannan kans tulevaisuudesta ja mun suunnitelmista. Hanna sano, että pääsykokeet onnistuu. Siis että voin saada viikon ylimäärästä vapaata, jotta pääsen Suomeen pääsykokeisiin. Nyt alkaa melkosen vahvasti näyttään siltä, että oon jäämässä tänne kesäksi. Jei! Elikkäs heinäkuun puolenvälin jälkeen sitten joskus kottiin, jos ei satu innostuun sitten vielä vähän reissaamaan. Mutta saapas nyt nähä.
Porukat on ollu täällä kovassa huudossa ja perjantai iltanakin tutustuin porukoitten kautti ehkä noin 15 opiskelijaan. Iskä on kuulemma Mika Häkkisen näkönen ja äiti on 35 vuotias. Että siitä sitten lähetään liikkeelle :D Oli kyllä niin vauhdikas ilta että..enpä ois uskonu. Myös Hopea näin pitkästä aikaa. Ei se vissiin oo oikeen tajunnu, että me ollaan ihmetelty, että miksi se ei oo pitäny yhteyttä. On se kyllä kiva, vaikka joskus vähän ihmeellinen noitten kaikken sopimuksien yms. suhteen..
Ei vois tulla enää ees tylsempää tekstiä. En tykkää enää kirjottaa tänne :D Paljon kivempi on kertoa suoraan. Tänne vaan länttää raamit ja se sisusta jää kokonaan pois. Menipä vertauskuvalliseksi. Ehkä joku päivä enemmän. Huomenna Würzburgiin ja ehkäpäs myös Rothenburgiin! Jei!
Sain muuten yks päivä huipun runon Suomesta! :D Hah. Oli kyllä melekosen mainio ja osuva! Siispä kiitän ja kumarran :DD
Tuu Hanna meseen niin kerron tästä kaikesta enemmän :DD ;)
Porukat saapu Frankfurtiin tiistaina ja menin niitä vastaan. Iskän kanssa sitten yllätettiin äiti ja Ella ja mentiinkin yheksi yöksi hotelliin. Oli melekosen hienoa. Päätettiin satsata oikkkeen kunnon hotelliin kun siellä vaan yks yö oltiin. Auto vuokrattiin täältä ja sillä on sitten huristettu ympäri pitäjää. On ollu kyllä melekosta säätämistä vaan, koska iskä on ainut, joka on merkitty auton kuljettajaksi, joten sen täytyy aina lähtä ajamaann ja toisaalta mun täytyy lähtä aina tulkiksi. Paitti että pikkuhiljaa alkaa muittenkin kielitaito luistamaan ja vanhat opitut asiat tullee mieleen.
Ellasta ja Annasta tuli kertaheitolla parhaimmat kaverukset ja Iris on ihan meijän iskän fani. Nythän nuo jo suunnittelee kesällä tuloa meijän luo..oishan tuo kivvaa! Puhuin myös Hannan kans tulevaisuudesta ja mun suunnitelmista. Hanna sano, että pääsykokeet onnistuu. Siis että voin saada viikon ylimäärästä vapaata, jotta pääsen Suomeen pääsykokeisiin. Nyt alkaa melkosen vahvasti näyttään siltä, että oon jäämässä tänne kesäksi. Jei! Elikkäs heinäkuun puolenvälin jälkeen sitten joskus kottiin, jos ei satu innostuun sitten vielä vähän reissaamaan. Mutta saapas nyt nähä.
Porukat on ollu täällä kovassa huudossa ja perjantai iltanakin tutustuin porukoitten kautti ehkä noin 15 opiskelijaan. Iskä on kuulemma Mika Häkkisen näkönen ja äiti on 35 vuotias. Että siitä sitten lähetään liikkeelle :D Oli kyllä niin vauhdikas ilta että..enpä ois uskonu. Myös Hopea näin pitkästä aikaa. Ei se vissiin oo oikeen tajunnu, että me ollaan ihmetelty, että miksi se ei oo pitäny yhteyttä. On se kyllä kiva, vaikka joskus vähän ihmeellinen noitten kaikken sopimuksien yms. suhteen..
Ei vois tulla enää ees tylsempää tekstiä. En tykkää enää kirjottaa tänne :D Paljon kivempi on kertoa suoraan. Tänne vaan länttää raamit ja se sisusta jää kokonaan pois. Menipä vertauskuvalliseksi. Ehkä joku päivä enemmän. Huomenna Würzburgiin ja ehkäpäs myös Rothenburgiin! Jei!
Sain muuten yks päivä huipun runon Suomesta! :D Hah. Oli kyllä melekosen mainio ja osuva! Siispä kiitän ja kumarran :DD
Tuu Hanna meseen niin kerron tästä kaikesta enemmän :DD ;)
sunnuntai 3. helmikuuta 2008
Niiiiiiiiiin ihana päivä mutta niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin väsynyt.
Huomenna töitä 7.15-14.00. Kuolen ehkä väsymykseen. Nyt nukkumaan.
Joskus myöhemmin sitten lisää tästä päivästä, johon mahtui niin paraatia, noitia, lehmiä yms., karkkia, synttäreitä ja kaikkea muuta. Oih. Olipa ihanaa.
Joskus myöhemmin sitten lisää tästä päivästä, johon mahtui niin paraatia, noitia, lehmiä yms., karkkia, synttäreitä ja kaikkea muuta. Oih. Olipa ihanaa.
lauantai 2. helmikuuta 2008
perjantai 1. helmikuuta 2008
Haudihou ja hellät tunteet.
Oli ehkä yks parhaista illoista/öistä ikinä! Harmi vaan, kamera oli narikassa. Mutta onneksi siellä oli ihmisiä, joilla oli hienot kamerakännykät, luksusta, niin jospas sitä sais kuviakin joskus. Ja ai niin..olihan Svenkin siellä! Frankiesin omistaja tai joku työntekijä, joten kyllä löytyy taas kuvia pitkin ja poikin internettiä. Siellä oli kyllä oikeesti melkeen kaikki ihmiset! Ihan uskomaton fiilis, ihan uskomattoman paljon ihmisiä, ihan uskomattoman hyvää musiikkia, ihan uskomattoman ihania ihmisiä. Voiko muuta illalta toivoakaan!
Nyt nukkumaan. Neljän ja puolen tunnin päästä herätys. Jeijei. Päivä töitä ja sitten orkesteriin, jos vain töiltäni kerkeän. Viikonloppuna töitä myös tiedossa. Jeijei. Noo..kyllä se yks viikonloppu vielä vähillä yöunilla menee. Maanantaina sitten voi nukkua siivouksen jälkeen ja sitten tuleekin jo porukat! Vitsit, huippua!
<3
Nyt nukkumaan. Neljän ja puolen tunnin päästä herätys. Jeijei. Päivä töitä ja sitten orkesteriin, jos vain töiltäni kerkeän. Viikonloppuna töitä myös tiedossa. Jeijei. Noo..kyllä se yks viikonloppu vielä vähillä yöunilla menee. Maanantaina sitten voi nukkua siivouksen jälkeen ja sitten tuleekin jo porukat! Vitsit, huippua!
<3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)