Romaani osa 1349.

Tämä viikko on vähän kummallinen työn puolesta. Tai siis maanantaina mulla oli normaalisti töitä, mutta sinä iltana Volker sairastu ja sai viikon sairaslomaa. Eihän se tietenkään mitään silleen muuta, ihan tavallisesti mulla on töitä, mutta helpottaa se huomattavasti kun sekin on kotona. Eilen mulle ei ollu töitä, niinkun ei koskaan tiistaisin ja tänään taas ihan normaalisti. Mutta koska Volker on kotona, niin sain luututtua aamulla talon nopeaa ja helposti, koska Iris oli Volkerin kanssa. Huomenna on vappu, joten vapaapäivä ja perjantaina mun työaika lyhynee normaalista, koska Volker on kotona. Ei siis todellakaan valittamista. Yks päivä töitä ja sitten vapaata ja samaa jatkuu koko viikon. Ja viikonloppu tietenkin vapaa.

Nastia on perjantaista lauantaihin yksin kotona ja niinpä mennään niille joukolla yötä. Odotan jo innolla. Vaikka tosin nyt odotan innolla iltaa, sillä koska huomenna on vapaapäivä, voi tänään valvoa hyvällä omallatunnolla ja niinpä on illaksi jo kovasti suunnitelmia.!

Saksalaisilla on kaikilla koira. Okei, ei ehkä ihan kaikilla, mutta varmasti ainaski joka toisella vastaantulijalla on koira mukanaan. Siinä saakin sitten juosta Iriksen perässä oikeen kunnolla. Se siis rakastaa koiria ja on heti käsi ojossa silittämässä jokaista hurttaa, jonka vaan näkee. Mutta kaikki koirat ei ookkaan niin kilttejä, saati sitten omistajat, joten on siinä vahtiminen, kun se tyttö viilettää sillä juoksupyörällään. Sellasia juoksupyöriä pitäis olla kyllä myös Suomessa.

Oon entistä enemmän kiinnostunut kaikista kulttuuriasioista. Kun olin viikonloppuna Joachimilla yötä, kateltiin niitten hääkuvia ja puhuttiin saksalaisten hääperinteistä. Toisaalta niin samanlaista, mutta toisaalta niin erilaista kuin Suomessa. Saksassa ei ole mitään polttareita, vaan vähän ennen hääpäivää, tulee koko suku ja kaikki ystävät ja kaikki naapurit ja kaikki kumminkaiman serkut ja tuovat mukanaan niin paljon lautasia, kuin vain jaksavat ja haluavat kantaa. Sitten jokainen saa heittää ne lautaset maahan asfalttiin, niin että ne pirstoutuu kunnolla. Kun kaikki on heittänyt lautasensa, on maassa jo iso läjä sirpaleita. Kun kaikki on siis heitetty, pitää morsiusparin kerätä ne sirpaleet sieltä maasta pois. Ja mitä suurempi lautas-sirpale-keko maassa on, sitä enemmän se tuo onnea morsiusparille. Täällä morsiuspari menee myös ensin "valtiotyyppien" luo ja siellä vahvistetaan valtiollisesti, että je menevät naimisiin. Sillon vietetään myös pienimuotoinen juhla kakkuineen ja esityksineen ja kaikkineen. Jos pari kuuluu kirkkoon, niin sitten on erikseen vielä kirkkohäät, jossa vahvistetaan liitto Jumalan edessä.
Monillakaan ei häihin kuulu tanssia eikä laulua eikä muuta, koska saksalaiset on enemmän sellaista ei-niin-perhejuhla-kansaa. Ja onhan niitä sellasiakin pareja, jotka virallisen vihkimisen jälkeen suuntaavaat paikalliseen knaipeen, eli siis baarin tapaiseen paikkaan ja istuvat siellä iltaa, kuten ovat ennenkin istuneet ja iltaa viettäneet.
Toki poikkeuksia löytyy ja poikkeuksien poikkeuksia, mutta on täällä monessa suhteessa erilaista kuin Suomessa, tai niissä häissä missä mä oon ollu.

Viikonloppuna olin siis Jochimilla yötä. Joachimin kaverin piti tulla hakemaan mut, mutta koska meillä ei ollut toistemme puhelinnumeroita, ei haku onnistunut. Mutta onneksi on ihania ihmisiä, jotka auttavat ystävää pulassa ja niinpä pääsin Dittwariin harjotuksiin, tosin melkein tunnin myöhässä.
Lauantaina grillattiin Joachimin ja sen kavereitten kanssa. Istuttiin ulkona ja oli niin ihanaa, että eihän sitä tajunnut kunnolla itsestään huolta pitää. Niinpä on nyt lauantaipäivästä sievä muisto oikeassa kädessä ja kaulan oikella puolella. Ihan kun ois tomaatilla värjänny..mutta on se onneksi nyt jo parempana, enää ei ees satu niihin niin paljoa. Mutta tästälähin varaudun kyllä aimoannoksella aurinkorasvaa. Päivä viiletti tosi nopeaa ohi ja oli suunnattoman mielenkiintosta grillata niitten miesten kanssa. Juteltiin miesten juttuja..Oli niin hauskaa :D
Illalla oli sitten Lauluilta, jossa me laulettiin myös meijän afrikkalaiset laulut. Nastia, Benjamin ja Fabrice tulivat myös kuunteleen ja oli kyllä ihanaa. Harmi jos me ei enää lauleta niitä lauluja missään..mutta nyt on tulossa toinen projekti, jossa lauletaan Gospel-lauluja. Jos mulla vain suinkin aikaa löytyy, niin sinne siis!
Konsertti, tai siis se lauluilta kesti jopa kolme tuntia ja pitkän ja monen väärän tien jälkeen löydettiin me ittemme Würzburgista Capitolista. Siis siitä tosi hienosta diskosta, missä käytiin jo kerran. Kyllähän me siellä viihyttiinkin kauan ja ei montaa tuntia kerenny yöllä nukkua, koska sunnuntaina lähettiin samalla porukalla piknikille.

Muut oli käyny ostoksilla kun mä olin Dittwar:ssa ja niinpä suunnattiin kulkumme sunnuntaina Mergentheimin kukkuloille, josta näkyi koko kaupunki. Siellä on sellanen tosi kiva grillaus- ja piknikpaikka. Oli tosi kaunis ilma ja aurinko paistoi niin ihanasti. Oli täydellinen piknik päivä niin sääolosuhteiden ansiosta, kuin kaikinpuolin muutenkin.

Nyt onkin sitten ollut vähän arkeenpalaamista ja tarttenut monta tuntia unta öisin, koska viikonloppu meni vähän juostessa ja ei sillon kauheena nukkuakkaan kerenny, eikä malttanu.

Mutta nyt kohta pitää mennä laittamaan ruokaa ja odotteleen, että millonhan se Iris herää päikkäreiltä ja Anna tulee koulusta.

Tulipa kyllä taas kunnon romaani.

Tulispa äkkiä ilta.

Voi että.

Jos oon joskus huhkinu koko päivän satasella kokoajan, niin se on kyllä tämä päivä. Tai no oikeastaan aamupäivän vaan, mutta siinä tuli kyllä semmonen työmäärä ja kuntoilu, että johan markkinat, jos ei kunto kohoa ja perhe oo tyytyväinen.

Aamulla juostiin varttitunnissa Annan koululle, kun neiti koululainen muisti vasta koulumatkalla, että eihän niillä ookkaan tänään tavallista koulua, sillä ne menee vesilaitokselle. Niinpä äkkiä takaisin kotiin vaihtamaan eri kamppeet mukaan. Ja kun vielä samaa kyytiä viiletettiin Iriksen kanssa koulusta kotiin, oltiin jo ennen yheksää kotona ja oikeesti tunnin matka oli menny puolessatunnissa. Tänään oli vuorossa luutuaminen. Oisin luutunnut jo eilen, mutta piti käydä lasten kanssa eilen lääkärissä, joten eihän se silloin onnistunu. Niinpä tänään sitten mopin varteen piti tarttua heti aamukuntoilun jälkeen ja samalla piti vahtia Iristä ja samalla laitella ruokaa ja huhhuhhuijakkaa. Oli siinä kyllä älytön työmäärä ja juokseminen. Onneksi Iris nukku ees n. tunnin päikkärit, joten kerkesin sentään suihkussa käydä ennenkuin takaisin kaiken maailman kasviksia pilkkomaan, jotta saa kasvispadan uuniin.

Päivällä täällä oli ukonilma. Oli tosi kummallinen ilma. Ensin paisto aurinko, sitten tuli vettä kuin saavista kaatamalla ja sitten jyrisi ja taas paistoi aurinko. Onneksi säästyttiin kuitenkin sadekuuroilta, kun vietiin Anna soittotunneille Iriksen kanssa.

Kuorossa oli kivaa ja sinne on tullu yks uusi laulaja, josta tulee ihan..en tiiä kuka siitä tulee mieleen..mutta älyttömän hupasa veikko. Semmonen joka vaikka tulee tanssien kuoroon jos siltä tuntuu (niinkuin tänään teki). Mahtava, sellasia tyyppejä pitäis olla enemmän.

Joachimin kans sovittiin viikonlopusta ja huomenna yks sen kaveri tulee hakeen mut kuoroharkkoihin ja sitten oon Joachimilla yötä. Nastia, Benjamin ja Fabrice tulee lauantaina kuuntelemaan meijän lauluja ja sitten jatkan niitten kanssa matkaa johonkin suuntaan. Näillänäkymin varmaankin Würzburgiin. Jei!

Mua alkaa pikkuhiljaa tympäseen meijän kuoron nainen, jonka luona oon siis kerran käyny, kun se halus opettaa mulle saksaa. Se on siis meijän kuoron sellanen "joka asian järjestäjä". Muuten se on kyllä tosi kiva, mutta se tottunu saamaan mitä se haluaa ja huhhui, jos se ei sitä saakkaan tai kaikki ei meekkään sen mielen mukaan. Tänään se hulluna puhu mulle, että miksi en oo ilmottautunu kesäkuussa järjestettävälle kuoron "ulosmeno" päivälle. Oon saanut kyllä siitä kertovan mailin, mutta ei mua tällähetkellä innosta ilmottautua mihinkään vaellukselle niitten kanssa, koska sinne ei oo ees kaikki tulossa ja mun synttärit on siitä ihan vähän ajan päästä, joten en tiiä vielä yhtään, että mitä sillon on ohjelmassa. Sanoin sitten sille, että en oikeen tiiä, koska ollaan puhuttu kavereitten kanssa, että mennään jonnekkin sillon (kun siis ei tiiä vielä Nastian lomista, niin ei tiiä sanoa tarkkaan, enkä halua täyttää niitä ainoita mahdollisia vapaita päiviä). Mutta sitten se vaan sanoi, että jos kerran sanot, että kaverit on tärkeimpiä niin.. ja sitten se lähti kävelemään. Voi että voi että. En tiiä miten se osas kääntää kaiken niin, että mulla on nyt huono omatunto, koska en mee sinne kuoronjuttuun, joka siis todellakin on vapaaehtoinen ja siis todellakin vaan sillon jos tahtoo. Ja käänsi myös niin, että nyt on paha mieli, että mitä jos pahoitin sen mielen. Ja sitten se sanoi, että mä oon ainoa jolle se siitä sano, muista ei ole niin väliä. Mutta mulle se halus sanoa ja multa kysyä, että miksi juuri minä en ole ilmoittautunut, kun tälläinen on järjestetty. On musta ihanaa, että ne järjestää sellasia juttuja ja tosi ihanaa, että se haluais mut sinne, mutta tuo on vaan niin pahaan aikaan mulle.. Voi että, voi että.

Mutta tänään on sattunut kaikkea kivaakin. Ja eilen oli aivanaivan ihanaa, kun oltiin Benjaminin luona. Mutta on se vaan niin, että tää vuosi on kyllä yks parhaimmista vuosista ikinä.

Muistoja ja tulevia hetkiä.

Rakas Bloggerini,

olen onnellinen.

Kuluneella viikolla olen vähän sairastellut ja aamuisin on ollut kurkkukipua, mutta Timon ja Titan Titamiini tipoilla olen jaksanut ja flunssakin on melkein jo tipotiessään.

Olen ollut paljon menossa ja töiden jälkeen en montaa hetkeä ole kotona kerennyt olla, kun olen taas lähtenyt jonnekkin.

Maanantaina oli kuoro ja vaikka oli väsynyt, menivät harjoitukset todella nopeaa.

Tiistaina oli vapaapäivä ja yritin reippaasti lukea pääsykokekirjoja. Kyllä siinä myös vähän onnistuinkin, vaikka täytyy myöntää, että ahkerampikin oisi voinut kyllä todellakin olla. Myöhemmin päivällä menin kaupunkiin Nastian kanssa ja tehtiin ostoksia. Ostettiin heihurraa-ulkona pelattava-twister-peli, jossa on myös frisbee mukana. Niinpä kun illalla mentiin yhdessä Fabricen kanssa Benjaminin luo, päästiin heti kokeilemaan uutta peliä. Oli erittäis hyvä järjestys meillä sinä iltana ja ensin ahdattiin massumme täyteen pitsaa ja Fabricen tekemää piirakkaa ja vasta sitten siirryttiin peli-osastolle. Mutta olen erittäin tyytyväinen, nimittäin mikään ei mennyt rikki, ei edes housut, vaikka luulin sen vielä joku päivä toistuvan. Kello oli jo yli kahdentoista reippaasti kun kotiin suunnattiin ja seuraavana päivänä olin erittäin reipasta tyttöä, kun työt alkoivat klo 07:15.

Keskiviikko päivä meni yllättävän nopeaa, sillä Marjukka tuli käymään kylässä ja oli täällä koko iltapäivän. Ulkona oli todellin sadeilma ja ei päästy ollenkaan ulos, mutta kuluihan tuo päivä kivasti sisällä poristessa ja lämpimiä voileipiä valmistaessa vieraamme kunniaksi. Illalla pääsin onneksi Fabricen kyydissä kielikurssille, joten en ihan kokonaan kastunu. Tosin myöhästyttiin sieltä vaikka autolla mentiin, koska liikenneruuhkat oli ihan käsittämättömät. Kurssilla olin en-jaksa-puhua-tyttöä, mutta ite aihe siellä oli tosi mielenkiintoinen. Puhuttiin saksalaisten perinteistä ja verrattiin niitä omiin maihimme. On saksalaiset kyllä joskus kummallisia. Mutta niin kait ne aattelee myös meistä ja meidän tavoistamme. Kielikurssiope yritti saada mua puhumaan, mutta tälläkertaa olin erittäin kiitollinen kurssimme "osaa kaiken, haluan puhua kokoajan- tytölle" , koska hänen avullaan sain vaan aukaista suun sanomatta sanakaan, sillä sinä hetkenä hän oli jo äänessä ja mä sain vaan kuunnella. Oli erittäin mukavaa.

Kurssin jälkeen matkusteltiin yhdessä Benjaminin luo ja kun kaikelta jutustelulta maltettiin, katottiin myöhemmin illalla myös elokuva, Pirates of the Caribian auf Deutsch. Oli ihan mielenkiintoista seurata kuinka näyttelijät vääntävät muka saksaa. En ymmärrä saksan ja ranskan duppauksia. Miten jotkut voi tykätä, että kaikki dupataan. Mä en ainakaan kestäis jos kaikki ois aina suomeksi. Mutta sekin on vaan asia, johon on tottunu. Ja taishan se kello olla taas siinä yhen aikoihin kun kotiin pääsin ja niinpä yöunet olivat taas erittäin pitkät.

Torstaina oli illalla töiden jälkeen kuoroharkat ja nekin menivät tosi kivasti ja nopeesti. Sovittiin Joachimin kanssa, että meen niille ens viikonloppuna pe-la yötä.

Perjantaina oli ehkä maailman parhaimmat orkesteriharkat ikinä. Meillä oli on todella kivoja ja hauskoja kappaleita nyt tulossa ja alttoviulun stemma on tosi siisti. Oli myös hienoa, koska tälläkertaa "pikkutytöt" oli pois harjoituksista, niin niistä harkoista tuli myös paljon muuta kuin vain kikattamista. Ja meijän orkesterinjohtaja, herra Berg on ihan älyttömän rento tyyppi ja uskomattoman taitava. Ihana.
Illalla olin vaan kotona ja katoin frendejä ja lepäsin. Menin suhtkoht aikasin nukkumaan ja nukuin lauantaina pitkään.

Tai no lauantaina meillä oli kirkkokuoron ylimääräset harkat stemmoittain. Meidän harkat oli 14-16. Oli itseasiassa ihan sopivaan aikaan, koska sain nukkua pitkään, mutta koska kävi siinä päivällä vähän pihalla, niin sitten jaksoi taas lukea iltasella pääsykokeisiin.
Illalla Benjamin ja Nastia tulivat hakemaan (Fabrice on Pariisissa viikon lomalla) ja ajettiin Benin uudella autolla Würzburgiin. Käytiin syömässä ravintolassa jossa kohdattiin tyttöpoikia ja poikatyttöjä. Mutta kyllä se meijän tarjoilija tais olla poika..kai. Kun kello oli sopivan paljon mentiin Capital-nimiseen diskoon. Ovimiehet olivat ihan ihmeissään kun tyttö tulee Suomesta asti. Ja tietenkin ajokorttikin oli tosi ihmeellinen ja niinpä joutuivat muut oottelemaan ulkona kivassa sateessa, kun ovimies halusi tietää kaiken suomalaisesta ajokortista. Koska onhan se mielenkiintoista, että mitä kaikkea voin ajokortillani ajaa. Sehän on tosi tärkeä tieto aina kun diskoon menee.
Capital oli ihan uskomattoman hieno ja siisti ja upea paikka. Ja tosi iso. Kyllä siinä meijän paikallinen disko jäi kyllä varjoon ja kovasti. Siellä oli 5 eri salia, joissa soitettiin erilaista musiikkia ja tilaa oli vaikka ja kuinka. Tai no illanmyötä, joka puolella oli kyllä tosi paljon ihmisiä ja niinpä siis moninverroin enemmän kuin P2:ssa. Ilta ja yö olivat kyllä tosi meneviä ja kyllähän sitä monenmonta tuntia tulikin tanssittua ja tutustuttua uusin ihmisiinkin. Saatiin myös hawaji-juttuja ja valokoruja, niin melkoisen hyvin oltiin tunnelmassa mukana. Ei kyllä tuu se ilta unohtumaan! Oli kyllä huippua, kerrassaan ihanaa.

Sunnuntaina sitten nukuinkin niin pitkään, että huh. Muut lähtivät kotoa Volkerin kesämökille, kun mä kömmin sängystä. Oli ihanaa olla tyhjässä talossa, niin sai vähän opiskeltuakin. Illalla mentiin kävelylle Nastian ja Benjaminin kanssa ja nyt on muistikortti täynnä uusia kuvia ja videoita. Meillä on ihan henk.koht. tosi hyvä kuvaaja. Kivaa.

Eilen tulin kuitenkin jo noin kymmenen aikaan kotiin ja tänään ei tarvinnut herätä kuin vasta puol yheksältä. Tosin nukuin tosi katkonaista unta, mutta melko pirteä nyt kuitenkin olen.
Huomenna nähään varmaan N ja B kanssa ja tiistaina F tulee takaisin tänne.

Näihin tunnelmiin on siis hyvä jättää tämä päivitys. Koitan olla vähän ahkerampi kirjoittamisessa.

Rakkain terveisin,
au pair Saksasta

Sanoinkuvaamattoman mahtava olo!

Oli aivan ihanaakin ihanampi aamu ja päivä ja ilta ja yö. Aivan ihanaa. <3

Heidelberg oli tosi kaunis paikka ja matkaseura ei kyllä ois voinu olla parempi.

Ajoin tänään autoakin! Tosin siitä ei puhuta, että kuinka monta kertaa sammutin sen..mutta lohduttaudun sillä, että se oli vanha auto. Oon tottunu ajaan autolla, jolla ei haittaa, vaikka kytkin on vielä vähän pohjassa kun yrittää lähtä liikkeelle ja painaa kaasua.

Huomenna vapaapäivä. Parasta. Saa nukkua pitkään, on tätä ootettukkin. Nyt tutilullaatilullaa.

Miksi?

Tuntuupa tyhjältä. Ostettiin äsken lentolippu mulle Suomeen, vaan siis menolippu. Nyt on siis tiedossa aika, millon oon lopullisesti heinäkuussa tulossa kotiin Suomeen.

Jotenkin..sekasen surullisen tyhjä olo. Loppu täällä häämöttää. Toki toki..Onhan siihen toki vielä yli 3 kuukautta, mutta loppujenlopuksi se on tosi lyhyt aika. Toisaalta on ihana, kun nyt on jotain varmaa mitä sanoa. Nyt siis tiiän millon oon tulossa ja on helppo tehdä suunnitelmia, kun tietää aikataulusta enemmän.

Mutta miksi? Miksi jotkut asiat päättyy? Miksi kaikki kivat asiat ei vois kestää aina?

Mulla on ollu aivan aivan ihana viikko. Mä tykkään niin olla täällä.

What a wonderful world.

Voiko ihanammin päivä enää alkaa..

..Onko ihanampaa aamua kuin tää.

Bennybar, Fabrice, Nastia ja Rosi. Tiistaina kaupunkiseikkailu, elokuva, ideointia ja tuparit Bennybarilla. Keskiviikkona kielikurssi, kebabia ja elokuvateatteri. Lauantaina tulossa espanjalainen aamiainen ja Heidelberg.

Ulkona sataa, mutta eikö se tarkota vaan sitä, että kesä on tulossa.

Vappaata.

Olipas eilen sitten vapaailta. Meillä ei ollu kielikurssia, koska se opettaja ei pystyny tulemaan, joten päätettiin sitten tehä jotain muuta yhdessä. Tai siis minä, Nastia ja Fabrice. Telkkarista tuli joku tärkeä jalkkispeli, niin Benjamin ei malttanu lähtä mihinkään. Näin eilen myös Hopea kun kaupungille Nastian luo kävelin. Olihan sen kanssa ihan kiva porista, mutta en kyllä millään muotoa halunnut mainita sille, että olin Nastian luo menossa. Ei voi mitään. Luottamus rakoilee ja pahasti sitä kohtaan.

Meillä on tämä yhteydenpito Fabricen ja Benjaminin kanssa vielä vähän vaikeaa, kun niillä ei oo saksalaista liittymää. Kaikki asiat pitää hoitaa aina maileilla ja niinpä eilen tuli sitten vähän ongelmia, kun Fabrice oli tullut hakeen mut kotoa kyytiin, vaikka mä olin mennyt jo kaupungille pyörällä. Se ei ollu saanu mun viimesintä mailia perille, joten meni vähän ristiin tiedot. No mutta onneksi Saksa tukee vielä puhelinkoppeja ja pojat pystyy aina turvautumaan niihin.

Kierreltiin sitten vähän aikaa ympäri kaupunkia ja käytiin varustamassa laukut täyteen kaikkea hyvää. Mentiin siis elokuviin ja pitihän sitä olla eväät mukana. Katottiin KeinOhrHasen ja oli kyllä ihan hyvä leffa. Eihän siitä ihan kaikkea ymmärtäny, kun ne puhu niin älyttömän nopeaa, mutta tarpeeksi kuitenkin. En oo vieläkään päässy kattomaan sitä Ps.Ich liebe dich- elokuvaa, vaikka oon niin kauan jo halunnu. Luulin jo, että sitä ei näytetä enää, mutta nyt selviskin, että vielä viikonloppuna ja ens viikolla on mahollisuus se täällä nähä. Ihanaa. Sovittiin juuri Nastian ja Benjamin kanssa, että sinne siis sitten joskus. Jes.

Äsken yks nainen soitti sieltä paikasta-missä-kävin-kerran-nuorten-jumiksessa ja toivotti mut tervetulleeksi taas lauantaina. Tuli kiva mieli kun se soitti, mutta en tiiä miksi mulle tulee ajatuksestakin mennä sinne, niin sellanen ahistus. Ehkä just se, kun en oikeen oo päässy kunnolla selville, mikä se suuntaus on. Tosin nyt lauantaina en sinne pääse, kun täällä on se Night Groove, mutta ehkä sitä joskus vois sinne mennäkin. Jos sais jonkun lähtemään mukaan, että pääsis kyselemään, että milläsasialla siellä ne ihmiset oikeen on.

Kohta alkais kuoro. En millään jaksais nyt mennä, mutta kaippa sitä on lähdettävä. Siispä vähäksi aikaa kirjan pariin ja sitten lauleskelemaan.

Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle.

Tänään oli kyllä niin vaikea nousta sängystä että huhhuh. Väsytti ihan vietävästi. Ei vaan malttanu mennä eilen nukkuun, niin siinäpä se sitten nähtiin.. Mutta ei sitä vissiin koskaan kuitenkaan opi, kun nytkin tässä koneella vaan hengailen.

Aamu oli jotenkin tosi kiva, koska Volker ja Hannakin lähtivät vasta joskus kaheksan jälkeen, niin aamu oli tosi rauhallinen. Sain syödä rauhassa aamupalan ja lukea lehteäkin, ennenkuin mun työt periaattessa vasta alkoi. Oltiin Iriksen kanssa tosi reippaita ja käytiin pitkä kävelylenkki aamulla. Kun lähettiin kotoa kaheksan jälkeen, oli sen verran viileetä, että piti panna vielä käsineet käteen. Mutta kun kymmenen aikaan tultiin kotiin, piti ottaa jo takki pois. Aurinko paistoi ihan pilvettömältä taivaalta ja tosi lämpimästi.

Se lenkki oli kunnon väsytystaktiikka ja niinpä Iris nukkui rauhallisesti yli tunnin päikkärit. Tosin mulla ei ollu sillon yhtä rauhallista.
Ei riitä, että noita työmiehiä juoksee tuolla talon ympärillä, vaan niitä tuli tänään jo sisällekkin . Just kun Iris oli nukahtanu ja mä olin menossa suihkuun, soitti Volker. Se sanoi, että joku mies tulee kohta ja mun pitää päästää se meijän naapuriin, koska ne on lomalla ja meillä on niitten avain. Ensinnäkin olin sillon jo melkeen suihkussa kun Volker soitti ja koska mun piti mennä ettiin se naapureitten avain alakerrasta, piti taas varustautua kunnolla, koska ei tienny millon mistäkin ikkunasta joku työmies kurkkaa. No sitten pääsin lopulta suihkuun asti ja kun tulin suihkusta, soi ovikello. Hienoa. Kerkeshän se mies siellä muutaman kerran pimpottaa, ennenkuin pääsin juoksemaan alakertaan.. Annoin avaimen ja pääsin kerrankin jopa omaan huoneeseen asti. Mutta juuri kun vaihdoin vaatteita, soi ovikello uudestaan. Äääääääh. Se mies toi sen avaimen takaisin. Huoh.
Mutta on onneksi yks työmies kivaki. Se joka kävi korjaamassa meillä lämmitystä. Se on tullu muutaman kerran kaupungilla vastaan ja aina tervehtiny niin ilosesti.

Normaalisti mulla on siis tiistai aina vapaa, mutta Hannan työkaverilla oli tänään sen naapurin hautajaiset, joten Hanna vaihtoi sen kanssa työvuoroja. Niinpä sovittiin Hannan kanssa, että oon tänään töissä ja torstaina mulla on se vapaapäivä. Olin jo sopinu aikasemmin Nastian ja Fabricen kanssa, että me nähään tänään kolmelta kaupungilla. Joten eihän siinä sitten muuta kuin pikkutytöt mukaan ja kaupungille. Volker piti viulutunteja viereisessä kylässä ja tuli sieltä puol viiden aikaan ja haki sitten tytöt pois.

Mutta olihan meillä hauskaa. Käytiin ostamassa mulle, Nastialle, Fabricelle ja Benjaminille liput lauantain Night Groove-tapahtumaan. Lauantaina ympäri kaupunkia eri paikoissa soittaa 13 eri bändiä ja sillä yhellä lipulla pääsee kuuntelemaan niitä kaikkia. Muutenkin koko kaupungissa on vissiin toimintaa ja tietenkin se kaikki jatkuu sitten pitkälle yöhön. Siiiistiä. Käytiin siis ostaan liput ja pikkutyttöjen mieliksi mentiin sitten jätskille. Fabrice sai kaks ihailijaa ja enhän mä meinannu saaha pikkutyttöjä sen kimpusta enää ollenkaan pois. Ei valittamista, mulla oli helppoa.

Nastia kävi pari tuntia näkemässä yhtä sen kaveria, joka oli tullu käymään ja kun Volker oli hakenu tytöt, kierreltiin me Fabricen kanssa ympäri kaupunkia. Oli kyllä ihan uskomattoman antosat keskustelut!

Iltasemmalla myös Benjamin soitti ja liittyi seuraan. Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että oli aivan ihana ilta. The Rain jyrää ja mahanpohja on ihan kipeä paljosta nauramisesta. Oli kyllä jos jonkinmoista meininkiä ja nyt ei millään malttais oottaa lauantaihin asti. Jospa sitä kerkeäis nähä niitä vielä ennen sitäkin. Sitä odotellessa siis..

Carpe diem.