Raskas alku, kevyt loppu.

Aamulla oli kyllä niin tuskallista nousta..väsytti ihan mielettömästi. En ois millään jaksanu lähtä töihin ja muutenkaan ei kiinnostanu mikään muu kuin nukkuminen. Olin ihan poikki koko aamun ja Iris ei kyllä saanut musta kauheena kunnon leikkikaveria. Kaiken kruunasi se, kun kysyin Volkerilta, että miten päivä menee ja kuulin ja ymmärsin jotenkin ihan selvästi Volkerin sanovan, että hänellä on sitä ja tätä ja että Hanna tulee vasta joskus puol kaheksan aikaan illalla kotiin, eli ymmärsin, että mulla loppuis sillon vasta työt. Olin niin aatellu, että pääsisin jo päivällä poies ja nyt päivä vaan piteni. Iski uupumus ja ärtymys ja kaikkea..

Onneksi Iris oli suhteellisen kiltti koko päivän, joten ärtymys katosi ja väsymys loittoni. Vielä kun Iris nukkui päikkäreillä niin pitkään, että päätin mennä jopa herättämään sen, niin johan oli hymy taas huulilla.

Tänään oli ruokana spagettia ja jauhelihakastiketta a la Reeta. Tapahtuuko kellekään muuten koskaan niin, että kun on keittäny esim. riisit, niin kohta keittämisen ja veen kaatamisen jälkeen, ne jähmettyy melkeen ku muusiksi ja spaghetteja tehdessä spaghetit liimautuu yhteen. Mutta ei kuulkaas hätiämitiä..Kokki Buckhart on vähän opastanu mua. ( Se on kuulemma kattonu jotain kokkiohjelmaa, koska ei se muuten oikeesti osais..) Minähän oon tottunu keittään riisit niin, että ensin keitetään vesi ja kun se kiehuu, pistetään riisit sekaan, sekoitetaan ja keitetään niitä siellä niin kauan kuin tarvii.
Mutta. Tämä on ihan väärä tapa kuulemma.
Ensin pitää laittaa vaikka 2 kupillista vettä ja sitten 1 kupillinen riisiä ja pistää ne KERRALLA kattilaan. Sitten levy päälle. Kun vesi kiehuu, laitetaan levy kiinni ja annetaan riisien vaan olla siellä kattilassa siinä levyllä. Ja siis EI SAA kertaakaan sekoittaa. Sitten kun vesi on hävinnyt, on riisit valmiit, eikä varmasti muuten liiskaannu toisiaan vasten. En todellakaan uskonu, että se toimis, mutta pisteet Volkerille..se ties aika mainion niksin. Kerrassaan kummallista. Kannatan.

Päivällä päivä parani entisestään, sillä koska mulle oli jääny päivän kulku vielä aika epäselväksi, kyselin sitä Volkerilta kun se tuli käymään kotona. Ja mitä sillon selvisikään..Hanna tulis jo viiden aikaan kotiin! Mikä helpotuksenhelpotus. Mulla oli sillon siis enää pari tuntia pestiä jäljellä. Kylläpä viiletti loppuaika nopeeta kun vapaa-aika häämötti jo niin lähellä.

Äsken kun olin syömässä, löysi Volker yhen Annan Disney kirjan. Siinä se sitten jotakin voivotteli, että kuinka huono kirja se on. Mä olin vaan, että mitä ihmettä, Disneyn saduthan on jotain aivan ihania. Sillon alko tulla sellasta juttua, että huhhuh. Meinasin välillä sanoa Volkerille, että hengitä hyvä mies, hengitä..kun tuntu, että ei se siltä puhumiselta muista sitäkään tehä. Sieltä tuli niin juttua kulttuureista, kuinka ne nykyään sekoittuu keskenään ja kuinka kaupallinen Disney on yms. Oli sillä kyllä siinä hyvä pointti siinä sen selityksessä, mutta silti..mää ainaski rakastan Disneyn satuja. Ei se kaikki kaupallisuus ja kulttuurien sekoitus vaikuta siihen mitenkään. No..Volker on taas...Volker. Huoh.

Tänään muuten soitti yks mies, joka yritti kerran saaha mua sen kuoroon laulamaan. Se kysy sillon multa, että voisinko tulla auttamaan niitten konserttiin lippujenmyynnissä. Lupasin tulla, mutta koska siitä ei nyt oo kuulunu mitään, niin aattelin, että oonkohan menossa sinne ollenkaan, koska en yhtään tienny, että minne mun ois pitäny mennä ja millon tai että mitä mun pitäis oikeestaan tehä. En ees muistanu sen miehen nimeä, että oisin voinu soittaa sille.
Mutta tänään se sitten soitti mulle ja se oli eka kerta kun mä oikeesti oikeesti puhuin jonku saksalaisen kans puhelimessa. Oonhan mä vastannu vaikka ja kuinka monta kertaa puhelimeen täällä, mutta nyt se puhelu oli mulle ja se kesti ainaski 10 min. Sai se mies kyllä aika hitaasti ja selkeesti selittää, että ymmärsin kaiken mitä se sano. Oli se onneksi kuitenkin sen verran ymmärrettävä, että vaan muutaman kerran jouduin sitä pyytään toistaan asiansa ja lopulta lupasin mennä auttaan niitä huomenna illalla, kun niillä on kenraaliharkoissa ruokatauko ja sitten sunnuntaina ite sinne konserttiin. Aika siistiä kyllä mennä! Saapa nähä miten mun saksan taidot riittää siellä...noo..ehkä kaikesta kuitenkin selvitään :D Sen miehen tyttö on ollu Suomessa vaihdossa ja se tulee sinne myös. Pikkasen ois mahtavaa jos se puhuis suomea. Oijoi. Sitä odotellessa!

Kohta nään Anastacian ja mennään iltaa yhdessä viettämään. Kivvaa. Vähän vaihtelua ja piristystä tähän työntäyteiseen viikkoon. Huomenna vapaapäivä. Ihanaa. Taidanpa sanoa muulle väelle, että mua on turha ootella lounaalle yhtäaikaa..syön sitten kun syön. Voipi olla että myöhäsen nukkumaanmenon ja viikon univelkojen takia, nukun huomenna melekosen pitkään. Ihanaa.