Tyttö-joka-pakoilee-kokeeseen-lukemista-joka-alkaa-aamulla-kello8.30.

AH! Oli ihan huippuakin huipumpi ilta! Voi juku mitkä pikkujoulut! Kyllä työ ja vaiva ja stressi ja kiire kannatti. Lopputulos oli jotain ihan mieletöntä.

Oon aika sanaton...

Tosi sanaton.

Kiva päivä!

On ollu tosi, sanoisinko jopa että tosi lepponen päivä. Koko viikonloppu on ollu tosi lepponen.

Torstaina kävin syvällisiä keskusteluja ja mietittiin tosi syvällisiä kysymyksiä. Löysin itestäni ihan uusia juttuja ja tajusin itestäni monia uusia juttuja.

Kaksi hyvää kysymystä itsensä tutkimiseen:
"Jos saisit enää yhden viikon elinaikaa, mitä tekisit?"
"Mitä sellaista oot tehny/ jättäny tekemättä, sanonu/jättäny sanomatta mitä kadut/häpeät?"

Kun oikeen alkaa noita miettimään, tajuaa, että mikä on itselle tärkeää. Niin mä ainakin tajusin ja tajusin ihan liian monta juttua, mitä ois pitäny tehä/sanoa, mutta niin ei ookkaan käyny.

Tänä viikonloppuna en oo vaan asunu kuin hotellissa Pattijoella, vaan oon oikeesti tehny asian eteen jotain. Oon siivonnu, oon tiskannu, oon laittanu ruokaa, oon viettäny laatuaikaa pikkusiskon kanssa, oon leiponu, oon muutenkin auttanu erinnäisissä hommissa. Yks homma on saatu ainaki alkuun. Muistan auttaa enemmän kotona. Se että tulee viikonlopuksi vaan kotiin, ei oo syy eikä mikään elämään kuin hotellissa. Pitäis muistaa olla enemmän kiitollinen!

Oli myös kiva pitää leffailtaa kavereitten kanssa tänään! Ja leffakin oli hyvä, vaikka suuresti epäilinkin sitä. Huomenna matka jatkuu Tampereelle, jossa odottaa kämpän siivous. Enää 5 yötä ja Benjamin tulee! Uskomatonta ja niin uskomattoman ihanaa!

Jumalalle kiitos!

Itkettää, kyyneleet valuu pitkin poskia..mutta ilosta!

Sain äsken yhteyden sairaanhoitoon ja viesti oli, että verikoe oli alle 9, eli negatiivinen!!!

Enää ei tarvi pelätä ja miettiä. Nyt pitäis olla kaikenmaailman pahatjutut elimistöstäni tapettu ja viimeisetkin sairauden hiukkaset poissa.

OON TERVE!

OOOOOOOOOOOON TERVE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOON TERVE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Vain yksi jää, ei löydy muuta kestävää.

En oikeen ossaa ennää kirjottaa tänne. Kirjotin viikolla pitkän päivityksen ja pyyhin sen samantien poies. Ois paljon kirjotettavaa, mutta en osaa muotoilla mitään sanoiksi.

Mulla oli kiva viikonloppu. Kauan odotetut festarit oli vihdoin ja viimein ja olihan ne kyllä odotuksen arvoiset! Oli ihanaa olla ystävien kanssa, tavata kavereita joita ei oo nähny moneen vuoteen, kuunnella musiikkia ja mikä parasta, olla Sanan äärellä. Erityisen herkullisia hetkiä festareilla ja mieleenpainuvinta oli bussimatkojen läppäjuttutuokioiset (nyt on saanu vatsalihakset taas kunnon treeniä), messun ehtoollinen, Päivö (iso kiitos Eevikselle nimen korjauksesta=)), muutama yllättäjä esiintyjä, muutama uusi biisi löytö, ylpeänä katsoa serkun suorituksia, "oma henk.koht. järkkärimme", tyttöjen saunaillan lukkoon lyöminen, huoneemme keskustelut sekä sunnuntain aamun juttelo, bussimatkan kitaran soittamiset ja laulamiset, saksan reeni bussin takaosassa, reikä kengässä, festariteeveen tuoma vippi joka loi melkoisen yhteishengen, musiikin laittaminen järjestykseen, bussin metsästäminen, tuokiot jolloin sain olla juuri niitten mulle tärkeitten ihmisten ympäröimänä ja nauttia jokaisesta hetkestä. Ja kun muistossa on vielä puhelinnumero 50(:)15, on hyvä olla, tosi hyvä olla.

"Ei löydy toista todellisuutta, on vain Jumalan taivas ja Jumalan maa."

"Kappaleen matkaa.."

"Korva, KORVA, korva, KORVA.."

"Minä olen..tsiin tsiin...kun...sinä olet...tsiin tsiin.."

"Pulu, PULU, pulu, PULU.."

Herra x

Voi että, mä ehkä vaan halkean nauruun. En oo koskaan vielä tavannu sellasta tapausta kun herra x oli, joka äsken spurttasi käymään mun huoneessa.

"Siis mä käyn tääl solkussa(solariumissa) ja ludmilalla(kampaamossa) aika usein, koska pitäähän sitä pitää ittensä kunnossa...you know. Että pysyy niinku tilanteen kärryillä ja silleen you know. Sää oot muuten aika pirtsakka, mää tykkään siitä. Sulla on muuten viihtysä huone. Sää oot tollanen pirtee, mää tykkään siitä. Ootko sää niinku facebookissa? Mää niinku lisäilen sut, niin voidaan tiiäksää..niinku vähän tsättäillä. Mää meen nyt vetään treenii, ku harrastan kilpahiihtoo, että pysyy kunnossa..you know. Tuun sitten illalla niin voidaan tsäittällä you know. Halataan vielä lähtiissä. Mää kyllä tykkään, kun sää oot noin pirtsakka..you know"

Oispa mulla ollu kamera.

Toimintaa ja toiminnan pohtimista.

Kävin kattoon tänään uuden Bondin ja voi vitsit, kun oli hyvä! Suosittelen todellakin! :)

Oon löytäny uuden kaverin, ihan sattumalta oikeestaan. On jotenkin tosi kiva tutustua siihen ihmiseen lisää. Se on kerran jopa käyny kavereittensa kanssa meillä, mutta ei me silti oikeen juuri sen kanssa oo tunnettu. Nyt törmättiin sattumalta viikonloppuna ja vaihettiin yhteystiedot. Tosi jännä, miten joittenkin kanssa tutustuminen ja jutteleminen on niin helppoa! :)

Hokasin, että mun täytyy olla huomenna vasta 10 yliopistolla. Ja vaikka ois järkevää ja vaikka mun tosiaan pitäis mennä jo nyt nukkumaan, käytän sitä kello 10 verukkeena ja jumitan vaan koneella. Fiksua Reeta, fiksua.

Monen maan kansalainen.

Musta tuntuu, että oon eläny monessa eri maailmassa. Tää on vähän niinku viime vuonna, toisaalta mulla oli elämä Saksassa, toisaalta Suomessa. Nyt oon kolmijakautunu. Mulla on elämä Pattijoella, Tampereella ja Saksassa. Jokaisessa on eri ihmiset, eri asiat ja eri ympäristö. Se tuo elämään tosi paljon vaihtelua, vaikka se onkin aika rankkaa yrittää jakautua niin moneen osaan. Joskus oon miettiny, että mikähän on se mun oikea elämä? Voikohan sitä ees määritellä. Kuitenkin aina kaipailen niitä muitakin, kun oon yhdessä paikassa ja vaikka kaikki olis hyvin. Sitten oon päätyny siihen, että yhistelemällä ne kaikki saan toimivan kokonaisuuden, josta tykkään valtavasti. Mutta tarvin ne kaikki. Mutta on niin outoa, koska se joka ei oo käyny Saksassa, ei ymmärrä koskaan täysin sitä, millasta siellä oli, eikä se joka ei oo käyny Suomessa ja nähny mun perhettä ja kotia ja ystäviä, ymmärrä sitä. Ja se joka asuu Tampereella, ei oo käyny välttis koskaan Pattijoella, eikä tunne mua siinä ympäristössä, eikä toisinpäin. Ihan omituista. Ois siistiä kun vois yhistää ne kaikki, vaikken tiiäkään, että toimisko ne yhdessä ollenkaan. Oon kokonainen oma itteni jokaisessa paikassa, mutta siltikin niin ei-kokonainen. Outoa. Outoja ajatuksia.

Viikonloppuna kävin ihan eri maailmassa kyllä. Täällä Tampereella sato torstaina ja perjantaina ihan sikana vettä. Oli ihan sama, oisko ollu sateenvarjoa mukana vaikko ei, koska silti oli märkä vaikka yritti ulkona ees kävästä. Kun istahdin junaan ja oltiin Seinäjoen kohalla tulossa Raaheenpäin, näky maata peittävän valkonen kerros. Hihkuin siinä vaiheessa jo innosta ja hämmennyksestä. Kun päästiin Vihantiin, tuprus lunta taivaan täydeltä vaakatasossa, ettei meinannut eteensä nähdä. Meillä ei ollu kotona ketään, joten pihaa ei oltu kolattu. Niinpä siinä sai oikein kunnolla tarpoa, että sisälle pääsi. Lumi vaan ihanasti narsku kenkien alla, kun käveli eteenpäin. Talvitakki piti kaivaa päälle ja sunnuntai-iltana meijän pihaa koristi pikkusiskon tekemät kolme lumiukkoa. Oli talvi! Tuli ihan joulufiilis ja aloin odottelemaan joulua jo tosissani.

Eilen kun astelin taas junaan, aurinko paistoi täydeltä teholta ja sieltä täältä saattoi jo nähdä maaplänttejä, joista lumi oli sulanu. Tänä aamuna Tampereella heitin talvitakin naulakkoon, puin syksytakin päälle ja lähdin yliopistolle. Tuntui kuin ois kesä, Raaheen verrattuna täällä oli tosi lämmin.

Tykkäsin kovasti viikonlopputalvesta. Jospas seuraavallakin kerralla ois sama homma.

Koko viikonloppu oli muutenkin tooooooosi kiva. Tein paljon kaikkea kivvaa, odottamatontakin ja oli pakahtua nauruun monituisenmonta kertaa. Ystävät on ihania! :)

Minuutin päästä alkaa mun soittoaika lääkärille. Edessä on verikokeen ajan tilaaminen. Pelottaa vähän. Rukousta pyytäisin, että kaikki olisi hyvin.

Nyt puhelimen ääreen.