maanantai 1. lokakuuta 2007

Kermaa konsertissa. Ilman mansikoita.

Olin sitten konsertissa kera Volkerin ja kaupungin kerman. Oli vähän niinku hienoa. Oli aluksi pikkaisen kyllä en-ehkä-kuulu-tänne-olo. Ei muuten, mutta kun ne tätit oli niin hienoissa kostyymeissa ja hajuvedet tuoksui viiden metrin päähän. Onneksi olin ottanu Hannan hameen lainaan. Mutta iltani pelasti kaks meijän orkesteri tyttöä, jotka oli myymässä siellä sen kvartetin levyjä tauolla ja niillä oli farkut jalassa. Oli siellä jotkut muutkin vähän tavallisimmissa vaatteissa, onneksi. Mutta kylläpä erottu se kerma sieltä ja kyllähän se Volker tunsi ne kaikki. Kättelin ehkä sataihmistä ja en oikeen tiiä, että miten mun ois pitäny olla. Istua vai seistä ja sanoa iltaa, vai hei, vai mitä. Mutta selvisin. Selvisin niistä seurapiirimuodollisuuksista kunnialla, kai.

Mutta olihan siellä yks tosi nolo tilanne. Jotkut naiset aina välillä vilkuili meitä, siis mua ja Volkeria ja kuiskivat jotain. Mieti,n että mitähän se tämä..sitten kohta tulee sellanen vähän vanhempi herra kättelemään Volkerin kanssa ja alkaa selittään Volkerille, että "kun sinä ja tämä sinun rouvasi tässä plaplapla". SE LUULI MUA VOLKERIN ROUVAKSI. Voi vitsit mua hävetti. Volker lehahti punaseksi, mää repesin. Sitten repes Volker ja selitti miehelle, etten toki Volkerin rouva oo, vaan uusi au pair tyttö. Voi elämän kevät. Eihän Volkerilla ja mulla ookkaan kuin 40 vuotta ikäeroa. No, olihan se herra myös aika nolona ja myöhemmin selitti yhelle toiselle miehelle, kuinka oli luullut mua Volkerin rouvaksi. Hanna sanoi eilen, että katotaan vaan niin siellä alkaa juorut heti kiertää, että jaahas, Volkerilla on uusi vieläkin nuorempi nainen ja näinhän siinä meinas käydä. Onneksi saatiin selvitettyä asia. :DD

Näin myös yhtä meijän kamarikuoron laulajaa ja selvisi, että meillä ei oo huomenna harkkoja. Oho. Mulla oli menny se tieto viimekerralla ihan ohi korvien. Onneksi oli se nainen tuolla, niin en turhaan sinne harkkoihin huomenna pyöräile.

Mutta olihan mahtava konsertti! Yks lippu makso 15 euroa. Se kertoo vähän ehkä, että tasokasta porukkaa oli esiintymässä. Taputettiin ne joka osan jälkeen aina 3-4 kertaa uudestaan sisään. Yleisö oli ihan haltioissaan. Ne soittajat tosiaan eli sitä musiikkia. Eikä varmasti yhtään väärää nuottia tullu ja kaikki oli niin virheetöntä. Toki en voi sitä varmuudella sanoa, mutta Volker-herra-viulisti istui vieressäni ja kuunteli ihan haltioissaan niitä soittajia ja huusi, että bravo bravo! Joten oli ne hyviä. Tosi hyviä. Vitsit. Kaikkien kyllä pitäis kuulla niitä. En mä osaa siitä sen enempää sanoa. Siis se oli kvartetin konsertti. Viulu, toinen viulu, alttoviulu ja sello. Mahtavaa. Aivan mahtavaa.

Käytiin essolla konsertin jälkeen, kun joku ääliö oli tehny jotain meijän auton renkaalle ja siitä oli ilmat lähteny :/ ja mentiin sitten restauranteen, johon koko kerma kokoontui yhdessä soittajien kanssa syömään. Istuin orkesterintyttöjen ja konsertin järjestäjän välissä, soittajat edessäni. Jotenka oisko parempaa paikkaa voinu toivoa. Tyttöjen kanssa raatattiin tulevasta orkesterin festista, pikkasen ootan sitä hulluna. Se on perjantaina.

Alttoviulisti taas innostu ihan älyttömästi, kun kuuli, että soitan kans samaa soitinta sen kanssa. Olipa pikkasen pieni ja mitätön olo sen seurassa. Mäkin kun oon niin innokas harjottelemaan kappaleitani ja silleen..kröhöm.
Mutta kaikista eniten juttelin konsertin järjestäjän kanssa. Volkerin sanoin, "loin uusia kontakteja", koska se miekkonen yritti kovasti saaha mua sen kuoroonsa laulamaan. Mutta tuota..pitää ehkä harkita kolme kertaa ensin. Se ois nimittäin jo neljäs kuoro täällä :DD
Mutta se miekkonen oli rento tyyppi ja se puhu niin ihanaa saksaa, että sitä vaan ymmärsi niin hyvin. Oli hupasta vaan porista kaikkea.

Siinä sitten juotiin ja syötiin ja kutsuin soittajat Suomeenkin soittamaan. Hoh.

Mutta nyt kotona jälleen. Huomenna työt alkaa joskus kahen aikaan, mutta pitää herätä aikasin silti huomenna, koska pitää käydä kaupungilla ennenkuin työt alkaa. Nyt vois harkita nukkumaan menemistä, että jaksaa herätäkkin aamulla aikasin.
Kauniita unia, oman kullan kuvia.

Ei kommentteja: