a-p:na eli aapeena eli aupparina eli au pairina.

Oijoi, olipas ihanaa nukkua tänään pitkään. Tosin se ehkä tarkottaa sitä, että tänään ei tuu uni niin nopeaa ja aikasin. Vaikka meinaa kyllä jo vähän väsyttää, mutta aattelen, että ei uni kuitenkaan vielä tulis, jotenka en mee vielä nukkuun. On jännät keskustelut nyt menossa ja sellasta kaikkea kivaa, joten ei malta.

Nukuin siis pitkään ja syötiin kaikki yhdessä. Volker oli laittanu ruokaa! Pihvejä, jotka oli ite tehny! Oho. En ois uskonu, että se ossaa laittaa ruokaa :D Aika kauheesti aateltu..mutta kun Volker on vaan niin Volker. Harjottelin sitten niitä kuoronlauluja ja muutenkin vaan tsiipailin ja tein omia juttuja. Volker keitti kahvit ja päivämässäilykakkujen jälkeen lähettiin Iriksen kanssa pihalle.

Kerrankin oli aikaa kunnolla olla Iriksen kanssa päivällä ulkona. Kun aamulla on niin märkää ja kylmää yleensä, että käydään aina vaan vähän pihalla ja päivällä Annalla on aina niitä harrastuksia, että se pihalla olo aina typistyy. Mutta nyt oltiin kerrankin kahestaan ja oli aikaa paljon, niin lähettiin kunnon päiväkävelylle. Tai siis Iris istu melkeen kokoajan rattaissa. Kierrettiin niitä lukuisia puistoja mitä täällä on ja siellä Iris sai kunnolla purkaa energiaa ja juoksi kyllä sydämensä kyllyydestä ja ihmiset sai taas nauraa, kun mä yritän siellä rattaiden kanssa pysyä perässä. No vähän elämää niitten mummojen ja pappojen sekaan. Tosin se hiljaisuus rikkoontui aikalailla ainakin silloin, kun me Iriksen kanssa pelmahdettiin paikalle.
Mutta olihan kiva retki. Vallotettiin uusia alueita ja välillä mulla ei ollu hajuakaan, että missä me tarkalleen oltiin. Mutta aina jonnekin tutulle paikalle löydettiin.

Kun oltiin Kurparkissa, niin yhtäkkiä meijän vierelle käveli joku nainen pienen tytön ja suunnilleen mun ikäsen tytön kanssa. Nainen katto meitä aluksi pitkään ja sitten sanoi, että "Iris?". Siinä sitten päädyttiin jutteleen sen naisen kanssa ja selvisi, että sen entinen au pair oli tutustunu Marjukan kanssa, siis tän mun perheen entisen aupparin kanssa ja niinpä se nainen tunsi myös Marjukan ja sitäkautta myös Iriksen. Sitten selvisi myös, että se tyttö joka oli sen mukana oli niitten uus au pair, Anastacia! Siinä sitten se nainen anto mulle lopulta niitten puhelinnumeron, että voisin joskus vaikkaa soittaa ja kysyä Anastaciaa kahville tms. Vitsit! No tottahan toki aijon soittaa! Aivan mieletöntä! Eka au pair, jonka oon täällä tavannu, vaikka en sille Anastacialla mitään sanonukkan, kun se juoksi siellä sen pikkutyön perässä. En siis tiiä että millanen se on.
Mutta niin siis täällä ei siis järjestetäkkään nyt syksyllä kielikursseja:/, jotenka en sitten vissiin pääse sellaselle. Pikkasen kyllä tympiää. Siellä ois just nähny muita au paireja ja oppinu saksaa. Mutta ei voi mitään..Hanna lupas maksaa mulle jonkun muun kurssin tms. mitä haluaisin. En oo vielä päättäny, mitä haluan.
Se Anastacia on siis ollu täällä vasta sunnuntaista asti, jotenka ois ihan uusi tilanne, kun nyt mä pääsisin näyttään jollekkin tätä kaupunkia tms. :) Ootan kyllä innolla, että ois senverran aikaa, että vois soittaa sille ja kysyä sitä jonnekki.

Jatkettiin sitten Iriksen kanssa matkaa ja löydettiin yleisurheilu stadion! Olinpas mielissäni! Siellä sitten käytiin juoksemassa ja hyppimässä Iriksen kanssa pituutta. Teki niin mieli mennä hyppään korkeutta, mutta siellä oli aidat edessä, ettei päässy. Ois tehny kauheesti mieli myös mennä juokseen, kun siellä joku mies juoksi. No, ehkä joku päivä. Jos niinkin reipas jaksais joskus olla :D

Aika meni tosi nopeaa ja yhtäkkiä olikin kotiinlähdön aika. Kotona Volker oli soittamassa vielä viulua, joten annoin Irikselle välipalaa ja kohta Volker tuli ja mun työt vähäksi aikaa loppui. Volker lähti seittemältä hakemaan Hannaa ja teki mun iltatyöt tosi helpoksi, nimittäin se laittoi jo Iriksen nukkumaan ennenku lähti ja Annakin oli melkeen valmis. Oon todennu, että jos haluaa, että Annakinon illalla reipas, niin sanoo sille, että jos se on reippaasti vähän ennen kaheksaa sängyssä, niin luen sille vähän jotain kirjaa. Se näyttää aina toimivan. Kaikki meni siis tosi ihanasti ja kivasti ja Anna oli tosi reipas.

On siis hyvä mieli. Hanna tuli jo kotiin. Nyt siis vapaata taas. :)

Mulla on joku perhonen mun huoneessa. Niin ja leppäkerttu. Toivottavasti ei hämähäkkiä. Se on kyllä yks asia mistä en Saksasta tykkää. Täällä on nimittäin hulluna hämähäkkejä, niin sisällä kuin ulkona. Eikä oo ketään joka tulis pelastaan mut niiltä. Tälläinen pieni tietoisku siis. Ei muuta. Heihei.