Lepposta.

Anna ja Volker on perjantaihin asti kvartettiyhtyeen kanssa matkalla, joten ollaan täällä siis kolmestaan Iriksen ja Hannan kanssa. On kerrassaan kummallista, kun on niin rauhallista ja jotenkin niin lepposta. On jotenkin tosi kivaa.

Sain eilen kirkolta kirkkohallituksen vaalien kutsukirjeen. Yllätyin, en tienny, että mäkin saisin osallistua siihen. Tuli tosi hyvä mieli. Vaikka en ehdokkaita tunnekaan, niin taidan silti äänestää, sillä yksi niistä ehdokkaista laulaa meijän kuorossa, niin se taitaapi saaha sen mun äänen.

Iso asia mitä Suomesta kaipaan, on se mahtava seurakuntayhteys mikä Pattijoella ja koko Raahen alueella on. Täällä ei sellasta oo ja ainut yhteys mikä mulla on kirkkoon, on se mun kirkkokuoro. Se onkin mulle sitten kultaakin kalliimpi täällä. Kirkkokuoro on siis evan.lut.kirkon kuoro. Eilen mulle tosin soitti sen nuortenpiirin vetäjä, että oonko tulossa sinne. En oikeen tiennyt, että mitä pitäisi sanoa. Se on evan.kirkon, mutta se on joku muu suunta, kuin luterilainen. Ei tunnu hyvältä tai en tiiä, että tuntuisko hyvältä mennä sinne, vaikka kaipaankin jotain yhteistä nuorten juttua.

Soitin ja lauloin tänään punasen laulukirjan veisuja. Tuli niin ikävä hetkiä seuriksella kun pojat on soittanu kitaraa ja ollan laulettu niitä lauluja. Puhumattakaan kanttorilan lauluiltoja ja monia monia muita hetkiä. Onneksi muistin ottaa sen laulukirjan tänne. Ollaan Joachimin kanssa onneksi sovittu, että lauletaan yhdessä jotain suomalaisia lauluja. Kunhan saan poksilta muutamat nuotit, päästään me laulamaan Maa on niin kaunis ja ehkäpäs myös punasen laulukirjan lauluja. Pitäis vaan muistella niihin ne toiset äänet tai alkaa kehittelemään..

Tänään mun ei tarvinnu tehä ruokaa eikä siivota. Joten mulla oli vaan omaa aikaa silläaikaa, kun Iris nukkui. Oli ihan kummallinen iltapäivä siis. Mutta ei mulla todellakaan mitään valittamista oo.

Sain kirjotettua tänään kortteja ja muutaman kirjeenkin. Nyt meinaa käsi krampata. Sain myös raahattua itteni ulos tuonne kosteeseen ilmaan ja kävin juoksemassa urheilukentällä. Pitäis kyllä harrastaa sitä useammin, heti on paljon parempi olo ja olo on pirteämpi. Lähtö aina vaan vaikeaa, vaikka lopussa se kiitos vasta seisookin.

Hanna teki lämpimiä voileipiä ja söin leipiä joissa oli tomaattia! Tää oli joku tosi riman ylitys multa! Jotakin ainaski oppinu tän kahen kuukauden aikana. Kateltiin myös Hannan kanssa Iriksen vauvakuvia. Jos jonkun mielestä Iris on nyt "niinkuin eskimo" pulloposkineen, niin oisittepa nähny sen vauvana. :D Yhdessä vaan repeiltiin täällä. Hanna on kyllä kiva. Onpa lepponen olo.

Tällä viikolla ei tullu meijän Hannan tekemästä kirjasta mitään, sillä kesällä vielä luultiin, että tuun syyslomaksi kotiin ja niinpä tämä viikko on tyhjä. Nyt oon aukassu Nooran,Maaritin,Ritun,Tintin,Anskun, Marin&Joonaksen, Iskän ja Papan&Vienon&Aatun sivut. En tiiä miten voisin kyllin niistä kiittää. Ne on ollu jotain ihan uskomattomia! Oon itkeny ja nauranu ja hihitelly ja repeilly täällä yhtäaikaa, kun oon niitä lukenu. Aivan parhaita! Kiitos<3 Seuraavia sivuja odotellessa.. :)