Asiat etenee ehkä sittenkin.

Tänään heräsin siihen, kun mun kännykkä soi. Kesti hetken tajuta, että se tosiaan soi. Mulla ei oo saksalaista liittymää ja harvoin kukaan mulle soittaa Suomesta, koska se on niin kallista. Mutta äitihän siellä oli. :) Oli menny kuulemma paketti perille. Puhuin Ellankin kanssa puhelimessa, voi että, onpas mulla niin ikävä sitä pikku höppänää.

Täällä on muuten taas lämmitys pois päältä ja sen huomaa kyllä heti. Yöllä on aina ihan tosi kylmä ja sängystä ei meinaa millään päästä aamusin ylös, kun siellä peiton alla ois niin lämmin. Kurkku on vähän kipiänä ja muutenkin tuntuu, että nuhaa pukkaa. On siis kivaa kun ulkona on lämmin, mutta toivoisin kovasti, että ilma vähän kylmettyisi, jotta lämmitys pantaisiin taas uudestaan päälle. Sitä päivää odotan ja kovasti.

Mulla on yleensä tiistait vapaapäiviä, mutta lupasin Hannalle, että katon Iristä tänään vähän reilun tunnin, kun Hanna on laulutunnilla. Yleensä Volker on siis tiistaisin sen ajan Iriksen kanssa, mutta tänään se on Frankfurtissa, eikä siksi voinu kattoa. No, ehkä ihan hyvä vaan. Tuli munkin oltua reipas ja noustua reippaasti. Ja eipähän me keretty paljoa mitään tekemään, kun Hanna jo tuli ja kohta lähettiin kaupungille kaikki yhdessä. Annalla on nimittäin tänään synttärit, se täyttää 9 vuotta, mentiin siis synttärijätskeille. Ostin Annalle mm. palapelin, josta tulee pallo. Se oli ihan innossaan ja on ollu koko päivän ihan Reeta-tyttöä, koska sellaisen lahjan sai. Mutta nyt toiset lähtee pihalle, jotenka mulla on myös vähän omaakin aikaa ja rauhaa. Ihanaa :D

Niin ja lisää iloisia uutisia! Oon siis yrittäny tavotella Välimäen Jaria, että joskos se meijän orkesterin reissu Raaheen onnistuisi...mutta mitä vielä. Ei sitä oo saanu mistään numerosta kiinni, eikä se vastannu ees mun tekstariinkaan. Huoh. Marjomaakin on ollut niin huonomuistinen, eikä oo hoitanu mitään asioita, joten päätin unohtaa sen musiikkiopisto homman ja soitin äsken Poksille. Ja voitte kuvitella kuinka hymy levis mun kasvoille, kun Poksi sanoo, että joo, täähän kuulostaa tosi hyvältä! Nyt siis Poksi juttelee asiasta torstaina kuoron puheenjohtajan kanssa ja perjantaina kuorolaisten kanssa ja lähettää mulle sitten sähköpostia. Ihanaa! Ehkä tämä asia sittenkin etenee johonkin suuntaan. Ja jos tämä ei onnistu, niin sitten saa Axel miettiä jotain muuta tai yrittää itse olla yhteydessä joihinkin. En kehtaa enää soittaa täältä, kun alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että vois pitää vähän taukoa tuossa soittelussa..vaikka se on silleen halpaa, niin rajansa siinäkin.

Puolen tunnin päästä Mirjami tulee..jänskää! Se on kuulemma tosi kiva tyttö. Kohta pääsen itekin siihen tutustuun. Pääsee puhumaan saksaa. Huippua!