Teatraalista.

Olipa vappaa päivä taas tännään. Nukkuin pitkään ja heräsin alhaalta kuuluvaan meteliin. Anna tuli koputteleen ovelle, että ois ruokaa tarjoll, ei sitä siinä vaiheessa enää kehannu jäähä nukkumaan. Hanna sanoi myöhemmin, että voin laittaa lapun ovveen, jos en halua että mua tullaan herättään syömään :D Meni vähän töppyrässä koko alkupäivä. Meni aika myöhään eilen, kun oli kaikkia jänniä juttuja, niin jäi nuo yöunetki sitten aika lyhkäseksi. Mutta ens yön saa nukkua taas kunnolla, onneksi.

Hanna kaiveli mulle kaapita hametta ja paitaa lainaa, jotka voisin laittaa illalla. Eihän mulla täällä oikeen mittään juhlakamppeita oo mukana ja se täniltanen konsertti on tosi hieno. Tosin Hannan vaatteet on..noo..ihan hienoja, mutta yritin mahdollisimman paljon kattoo vielä omiani, joskos niistä jotain keksis.

Olin kattonu netistä, että tänään oli tuolla yhellä stadionilla miesten jalkapallopeli ja päätin lähtä sitä kattomaan. Tosin Hanna kertoi, että tänään ois myös kaikki kaupat auki, oli vissiin joku markkinapäivä, niin päätin kiertää kaupungin kautta ja kattoa, että löytäisinkö illaksi jotain. Kaupungilla oli ihan sikana väkeä. Tuntu että siellä ei pääse minnekään menemään ja jokapaikkaan oli pitkät jonot. Ihan ku Raahessa pekanpäivien aikaan. Ja vielä kun ulkona oli yli 30 astetta lämmintä, niin voitte kuvitella kuinka siellä oli paljon ihmisiä liikenteessä. Jaksoin käydä muutamassa liikkeessä, mutta kun mitään hyvää ja halpaa en löytäny, päätin lähtä kattoon sitä peliä. Se oli tosin alkanu jo 45 min sitten, mutta päätin silti vielä mennä. Vähän harhailin mutta löysin kuitenkin perille.

Ja voi hyvänen aika. Jos jotku ottaa jalkapallon tosissaan, niin saksalaiset. Kentän ympärillä oli aika paljon porukkaa, joista ehkä yks sadasosa oli tyttöjä ja naisia. Miehet huusi tyyliin pää punasena, kun niitten joukkue ei saanutkaan jostakin tilanteesta maalia. Ja voi armotonta sitä peliä. Keltasia kortteja viuhu ihan kivasti ja oisittepa nähny ne teatraaliset esitykset, kun "joku tuli ja kamppas ja nyt sattuu polveen aijai". Oli niin vähällä etten revenny nauruun..mutta onneksi sain pidettyä suuni varmaan vaan tosi ääliön näkösessä virneessä. Ei ne osannu ees näytellä. Ja onneksi olin hiljaa..siinä ois varmaan aika äkkiä viereiset pojat ja miehet ollu ihan hermona, kun yksi tyttö tulee siihen niitten joukkuelaisille hihittelemään. Mutta voivoi. Isoja miehiä ja armotonta esitystä. Mutta osas ne kyllä pelatakkin. Oli huippua seurata sitä. Ens kerralla uudestaan.

Kotona sain olla vähän aikaa yksin ennekuin talo taas täyttyi ihmisistä ja metelistä. Nyt on stressikin vaatteista ohi..päätin panna oman topin ja villatakin ja Hannan hameen. Näillä mennään.

Muutaman minuutin päästä siis konserttiin. Kattomaan kaupungin kermaa. :D Mielenkiintoista.

Kaikkea jännää suunnitteilla. On kiva olo. Tosi kiva.

HURRAA!

Mä pääsen konserttiin, saatiin lastenvahti!

Ja saksalainen tyttö Meike, joka oli Suomessa nyt syksyllä muutaman viikon, kutsui mut yökylään ja meen sen luokse kahen viikon päästä yöksi!! Viereisessä kylässä missä Meike asuu, on silloin kyläjuhlat ja niinpä oon siis yötä Meikella, jotta voidaan olla siellä pitkään :P

Suu on kuin hangon keksi tai naama ku naantalin aurinko. Vai miten ne nyt menikään. Sinne suuntaan kuitenkin jotakin. :D

Nyt konserttiin!

Pienikin on suurta.

Vieläkään ei oo selvinny, että lähenkö illalla konserttiin, vai jäänkö kotiin Iriksen ja Annan kanssa. Hanna on yrittäny soittaa varmaan sadalle eri henkilölle, mutta ei oo saanu lastenvahtia illaksi . Oon yrittäny sanoa, että kyllä mä voin jäädä, mutta Hannasta huomaa, kuinka sitä oikeen hävettää, kun mää joutusin mun vapaapäivänä jäämään töihin ja niinpä se yrittää kaikinvoimin ettiä jotain muuta ratkasua. Ja ne vielä maksaiskin mulle erikseen siitä.. ihan turhaan ne kyllä stressaa asiasta, kun mä voisin ihan hyvin jäähä. Mutta noo..saa ne yrittää kun kerta tahtovat ja ootan vastausta. Eipäs tässä vielä kiire oo, konsertti alkaa vasta kaheksalta illalla.

Ja vitsit kun tän perheen äiti Hanna on huippu! Meijän Hanna siis tulee ens kuussa tänne ja koska mulla ei oo sitä syyslomaa ollenkaan oikeestaan ja meijän Hanna tulee just viikko ennen sitä, niin näillä on taas kauhea häpeä ja tarve korvata mulle jotenkin se, ettei mulla ookkaan syyslomaa. Siis perheen äidillä Hannalla on kova tarve korvata se mulle, vaikka ei ees tartteis. Mutta en mää vastaankaan tietenkään sano, sillä nyt on sovittu, että kun meijän Hanna tiistaina tänne tulee, niin mulla on se päivä vapaata. Keskiviikkona oon töissä, Hanna tietenkin mukana. Torstaina Anna luultavasti lähtee Stuttgartiin kummmisetänsä luokse ja niinpä tää perheen äiti ostais mulle ja meijän Hannalle Baden-Württenberg junaliput, joilla saa siis matkustaa Baden-Württenbergin alueen junilla vaikka kokopäivän sillä yhdellä lipulla, siis kun me lähtäis viemään Anna sinne Stuttgartiin yhdessä meijän Hannan kanssa. Me siis vaan viedään Anna sinne, ollaan matkustusseurana. Jotenka.. shoppailupäivä on luultavimmin tulossa :P
Äsken Hanna myös sanoi, että on sopinut asiat niin, että saan myös sen viikon perjantain vapaaksi! Ja niinpä mulla on perjantai ja koko viikonloppu vapaata. Ja periaatteessa vaan yksi päivä sillä viikolla töitä, kun Hanna tulee ja on täällä, koska ei se Annan vieminen Stuttgartiin oo mitään työtä.
Elikkäs onhan mullakin se syysloma sitten. Ja mikä parasta, meijän Hanna on täällä sen kokoajan!

Muutenkin perheen äiti Hanna antoi mulle yhen tulevan päivän vapaaksi, vaikka mulla ois silloin töitä, että pääsen sillon matkustaan!

Päätin pitää tän viikonlopun rentoutumisviikonloppuna. Se kuuloistais tosi hyvältä. Huomenna tulee kuukausi täyteen täällä oloa. Menny ihan älyttömän nopeesti aika. Hupsis vaan ja neljä viikkoa huristanu. Pikkasen nostan hattua mesen ja skypen keksijöille. On ollut ihanaa erinäisinä vapaailtoina, kun on saanu vaan istahtaa koneen ääreen ja pitää kunnolla yhteyttä myös Suomeen. On saanu kunnolla kuulla, että miten siellä menee ja että onhan kaikki hyvin. Ne on ollu kyllä niin ihania hetkiä kans. Ja weppikamerat on kyllä ykkösiä.

Pienistä asioista kertyy suuri ilo.

On tänään onnenpäivä, ei mulla huolenhäivää, kun onnellinen oon!

Hanna koputti äsken oveeni ja tuli kertomaan ilouutisen....! Taloon on laitettu lämmitys päälle! Ette usko kuinka ihana asia se on! Ulkona on välillä ollu vaan muutama aste lämmintä ja sisällä ei oo ollu minkäälaista lämmitystä! Ja nyt mun huoneen saa kuulemma vaikka saunaksi jos haluaa. Mun iki-iki-jäisten sormien ja varpaiden ansiosta voin luvata, että sauna on kohta lämmin. Tervetuloa saunomaan!

Saksassa lämmityksestä siis pitää maksaa aina erikseen ja tosi kovat hinnat. Niinpä täällä ei pidetä kesällä ollenkaan lämmitystä ja se pannaan päälle vasta myöhään syksyllä. Tän ihanan ilouutisen kuultuani, ett' lämmitys on päällä vihdoin, voisin tanssi vaikka ripaskaa, mutta varpaat on vielä vähän tönkköinä kylmyydestä. Pitää vielä oottaa hetki tuon patterin kuumenemista. Olin siis täällä ekalla viikolla kovassa nuhassa ja kurkku oli vähän kipiänä, kun sisällä oli niin kylmä ja Saksassa on muutenkin niin kostea ilma, että se kylmyys oikeen tarttuu jäseniin ja kohmettaa ne. Sisällä pitää myös pitää sisäkenkiä, koska muuten, ainaskin mun varpaat, ois ihan kokonaan jäässä. Sen tajusin viikon täällä olon jälkeen ja kävin vähän shoppailemassa itelleni lämpimät sisäkengät. Sisällä ei muutenkaan voi oikeen t-paidassa tai topissa kulkea, koska kylmettyisi pystyyn. Niinpä mä sen ekan viikon jälkeen oon pukeutunu aina sisälläkin fleece-paitaan ja huiviin tms. Mutta onneksi välillä on ollut myös tosi lämpimiä päiviä, joten ei oo tarvinnu sisälläkään niin paljoa vaatetta. Ja nyt...nyt kun on lämmitys! Ah tätä autuutta.

Ja muuten sellanen pikku tietoisku. Meijän taiteilija, tuo Volker herra, unohti toissaviikolla laittaa roskapöntön tien varteen, kun roska-auto kävi, jotenka saadaan säilyttää Iriksen ihania ei-puhtaita vaippoja yms. erinäisissä pahvipusseissa takapihalla tai eteisessä tms. kunnes roska-auto seuraavan kerran (lue: kahden viikon päästä, se roska-auto käy aina kuukauden välein vain:/!) tulee tänne. Ah sitä tuoksua, mikä aina tulee vastaa. Miellyttävää. Yäk.

Volkerin ois muuten eilen pitäny mennä sinne Annan luokan vanheimpainiltaan. Ihmettelinkin että miten se jo tunnin päästä tuli pois. Ja hoh..eihän se missään vanhempainillassa ollu ollu. Pikku taiteilija oli sekottanu päässään vähän asioita ja oli mennyt Annan KUOROn vanhempainiltaan, ei KOULUN. Hoh. No eihän sitä kuoron vanhempainiltaa tietenkään ollu. Mutta tämä oli kuulemma Hannan vika, koska se oli selittäny Volkerille kuulemma väärin. (Huom! Mäkin muistutin Volkeria asiasta, se ei ois muuten muistanu sitä) Että sellasta täällä. Hanna sano mulle illalla, että muista kattoa Reeta sitten tarkkaan, että kenen ja minkälaisen miehen mukaan sitten lähet.. ja puisteli päätään viitateen Volkeriin:D Hanna on kyllä huippu, . Volker taas... Tänään se oli unohtanu oman lompakkonsa kylään, jossa käy aina perjantaisin opettamassa viulunsoittoa. Se on niiiiiiiin taiteilija. En oo koskaan tavannu niin...hajamielistä professoria, vaikkei se professori ookkaan. Mutta tänään oli taas hauskaa kyllä senkin kanssa. Volker aina opettaa mulle saksaa. Se on oppinut lukemaan mun ilmeistä, että millon en ymmärrä mitä se sanoo. Däääm. Nyt en voi vain hymistä, vaan mun täytyy oikeesti ymmärtää mitä se sanoo, koska muuten se selittää uudestaan. Noo...hyvähän se vaan on. Tuleepahan opittua saksaa.

Oon muuten oppinu syömään ja juomaan täällä uusia juttuja. Äiti voi olla musta nyt ylpeä. Oon tehnyt ruokaa missä on ollut Tomaattia, Sieniä, Papuja, Kesäkurpitsaa ja sen semmoista. Ja niiin! Oon oppinu juomaan kuplavettä. Täällä ei siis voi juoda hanavettä, vaan aina pullovettä vaan. Ja meillä täällä se vesi on sitten aina mineraalivettä, eli pullovettä. Nytkin mulla on vettä tuossa pullollinen vieressä. Mutta taitaa kyllä olla tän vuoden jälkeen taas mineraaliveden juonti vähäistä. Kyllä se hanavesi aina tän veden voittaa. Ihan keviästi.

Tänään oli orkesteri! Oli huippua! Osattiin Kathin kanssa tänään vähän enemmän jo niitä kappaleita ja pysyttiin mukana tempossa..ainaskin välillä :D Edistystä.
Täällä on kyllä todellakin aika erilaiset opetusmenetelmät orkesterissa. Meitä on niin paljon, että aluksi aina ollaan erikseen jousisoittimet ja puhallinsoittimet ja lyömäsoittimet. Sitten kun soitetaan niissä pienemmissä ryhmissä, niin me hypitään sitä kappaletta miten millonkin. Joskus soitetaan osa 1, joskus osa 5, joskus taas 3. Missään ei oo mitään logiikkaa, eikä mitään käydä niin tarkasti läpi, että sen oppis kunnolla.
Toista kappaletta soitetaan aina sen ison joukon kanssa. Se on välillä ihan äärettömän nopea kappale ja siinä me ei pysytä Kathin kanssa välillä yhtään mukana. Ei sormet voi liikkua ekoilla kappaleen harjoituskerroilla niin nopeaa tahtiin, kuin me sitä kappaletta soitetaan, koska ei sitä osais ees hitaampaakaan vielä soittaa. Me soitetaan aina vaan sillä oikealla tempolla..ja se on kaikkea muuta kuin hidas tai sopiva. Se on moltomoltomolto nopea ja kaikkea semmoista. Raahessa käytiin aina kohta kohdalta läpi kappaleita ja katottiin rauhassa sormitukset ja kaikki, ennen ku kiinnitettiin huomiota tempoon. Ja vasta lopuksi oikea tempo, kun osattiin soittaa se kappale. Mutta noo..näyttää tälläkin tekniikalla tää kappaleen opettelu onnistuvan..ainaski ehkä.

Ollaan myös tekemässä vissiin orkesteripaidat. Tytöt, joihin oon enemmän orkesterissa tutustunu, ovat kaikki orkesterin "hallituksessa". Vissiin sitä sitten löytää kavereikseen kaltaisiaan. Mäkin oon aina kaikessa vaan mukana, mutta se on vaan kivvaa, tykkään olla. Tuohon en kyllä mennyt, koska en varmaan ois osannu tehä mitään. Ehkä tää kieliongelma pitäis saaha ekana järjestykseen, ennenku menee hallitukseen, joka suunnittelee konsertit yms.

Ens viikon perjantaina meillä on orkesterin iltamat. Huippua! Vaikka sinne ei kaikki pääsekään/tuukkaan, niin osa kuiteskin. Ois kiva tutustua ihmisiin enemmänkin ja siellähän on sitten hyvä tilaisuus. Jos jaksan ja kerkeän, leivon sinne jotain suomalaista. Vois olla aika jees.

Moikkasin tänään ekaa kertaa naapurin miestä, joka aina rassaa jotain autotallissaan ja kumpikin meistä aina kattoo toista pitkään ja miettii, että asuukohan tuo toinen täällä kun aina sen näkee. Nyt oon ottanu selville, että se todellakin on naapurimme, joten sain sanaisenarkkuni auki ja tervehdin sitä. Jää on murrettu.

Jos osaisin muuten saksaa oikeen hyvin, tietäisin meijän alakerrassa asuvien naapureittenkin asiat. Sillä kun menee kylppäriin, kuuluu alakerran naapureitten jutustelut sinne tosi hyvin. Että näin hyviä nämä saksalaiset talot.

Huomenna Hannan kuorolla on konsertti ja Hanna laulaa siellä myös kahestaan yhen toisen naisen kanssa. Joko siis meen sitä kuunteleen, tai sitten jään Iristä kattoon. Mä oon sanonu Hannalle, että mulle käy kumpi vain, mutta mielellään menisin kuunteleen sitä konserttia, koska ne ihmiset siellä on niiiiin ihania ja ystävällisiä. Ja haluaisin muutenkin kuulla kun Hanna laulaa sen kappaleen oikeesti. Mutta toisaalta..mikäs siinä ois ollessa täällä Iriksen kanssa kotona. Iris nukkuis ja voisin tehä omia hommia kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Jotenka. Meni miten meni, suupielet on silti ylöspäin.

Mutta nyt prison breakin pariin. Tää ilta on lepopäivä. Huomenna saa nukkua pitkään. Ihanaa.

Analyysiä kerrakseen.

Oon tehny analyysin mun työpäivistä. Okei, en oo ollu kauheen aktiivinen äikän tunneilla, joten en tiiä voiko tätä analyysiksi sanoa. Mutta mä oon nyt Saksassa, mun ei tartte suomen kieliopista välittää, eihän? Hyvä.

Maanantaina mulla on töitä siis n. 14.30-18.00. Aika menee suhtkohta nopeaa, koska tekemistä riittää. Iriksen muskari ja sellasta. Mutta kuitenkaan aika ei huraha eteenpäin ja katon kelloa ihan kiitettävästi. Ja mistä se johtuu? Siitä, että mulla on ollu pitkä viikonloppu vapaa ja oon päässy loman tuntuun. On vaikeaa motivoitua uudestaan töihin, vaikka sinänsä kiva päivä onkin.

Tiistai on vapaapäivä. Taivaallinen päivä. Keskellä viikko. Ihanaa.

Keskiviikko. Keskiviikkona mulla on töitä n.7.15-18.00. Tuntuu, että aika ei kulu yhtään. Aamupäivä menee nopeaa, koska silloin ollaan Iriksen kanssa kahestaan ja käydään ulkona, Iris syö ja menee nukkumaan. Mutta voivoi sitä iltapäivää. Annalla ei oo keskiviikkona mitään harrastusta joten se on kokoajan kotona. Annalla on sääntö, että kun se tulee koulusta, se syö ja sitten sen pitää tehä läksyt ja soittaa soittoläksyt, ennenkuin saa tehä mitään muuta. Kaikki tämä vois tapahtua puolessatunnissa, mutta kun Anna on niiiiiiiiin hidas ja sitä saa kokoajan olla patistamassa. Ja koska Anna ei voi olla pitkiä aikoja yksin kotona vielä, ei me voida Iriksen kanssa lähtä pihalle, eikä minnekään, ennenkuin Anna on valmis ja lähtee kaverille tai tulee mukaan. Mutta arvatkaapa kuinka nopea Anna on..niin nopea, ettei se kerkeä kaverille( koska viideltä pitäis olla takaisin kotona), eikä keretä myöskään ulos. Ollaan sisällä siis koko päivä ja aika menee tosi hitaasti, siis varsinkin sen takia, koska Annakin on kotona ja sitä joutuu kokoajan patistamaan.

Torstai on taas yks hujahdus. Tänäänkin päivä vaan vierähti nopeesti. Keskiviikko on totuttelua pitkään päivään ja senkin takia siis niin tuskallinen, mutta torstai vaan hurahtaa. Tää oli kiva päivä. Olin tottunu rytmiin ja kaikki meni sutjakkaasti. Annalla on 16.45 kitaratunti ja sen jälkeen se jää kvartettiin. Siinä sitä siis onkin hommaa päivälle, kun Annalle ruokaa, Anna tekeen läksyjä, Anna leikkii ja sen jälkeen lähtään Iriksen kanssa viemään Anna koululle. Kun on paljon tekemistä, menee aika tosi nopeaa. Tykkään torstai päivistä.

Myös perjantai menee nopeaa, tosin tältä viikolta ei oo vielä kokemusta, mutta niin on ainakin mennyt. Mulla on töitä n.7.15-14.00. Aamupäivät on joka päivä kivoja, kun ollaan Iriksen kanssa kahestaan ja meillä on ne tietyt rytmit ja jutut mitä tehään. Ja kun Iris herää päikkäreiltä, eipä siinä kauheena kerkeä nokka tuhista, kun Hanna tulee jo kotiin.

Sitten viikonloppu! Se on taas autuaallista. Loma on aina kivaa.

Juteltiin pitkästä aikaa Volkerin kanssa tänään kunnolla, eikä vaan vaihdettu ruokapöydässä muutamaa sanaa. En ikinä keksi sen seurassa mitään sanomista..siis sellaista mitä osaisin ja jaksaisin alkaa saksaksi selittää. Niinpä asiat menee yleensä niin, että Volker puhuu ja mä vastailen ja hymisen. Kyllä, hymisen. Mutta tänään juttu luisti. Volker opetti mulle paljon uusia sanoja. Volker myös selitti mulle siitä kirkosta, joka järjestää sen telttajutun siellä, missä oon käynyt ja ne nuortenpiirit. Tulin vähän epäilevälle kannalle siitä kirkosta..Sen kirkon pääjehu on joku mies ja vaikken ymmärtäny kaikkea mitä Volker selitti, tajusin tarpeeksi. Pääasiat oli, että "selkärangasta kiinni jotta ihmiset ovat mukana, "tehään yhdessä laiva" johon kaikki uskovat kerätään" yms. Nyt en oikeen tiiä, että mitä uskoa. Siis, että kuinka huuhaa juttu se kirkko on. Sen tiiän, että se ei oo sen evankelisenkirkon järjestämä, missä käyn kuorossa. Mutta en tiiä mikä suunta se sitten on. Ei ainakaan evankelis-luterilainen. Nyt en tiiä, että meenkö sinne nuortenpiiriin vai en. Toisaalta mua kiinnostais tosi paljon. Mä tiiän mihin mä uskon ja haluaisin tietää mihin ne uskoo ja uskooko ne siihen, mitä Volker mulle selitti vai mihin. Mutta toisaalta..aina tuollaiset eriuskonlahkot jotenkin..en tiiä..pelottaa. Mutta ens keskiviikkona sen sitten näkee, että meenkö sinne vai en.

Meen myös sunnuntaina Volkerin kanssa kirkkoon yhteen tosi hienoon konserttiin, joka on kuulemma todella korkelaatuinen. Hanna ois siis menny, mutta ei jaksa, koska sillä on ollut sillon niin paljon töitä, joten kysyi, että menisinkö mää. No tottahan toki, kun ne mulle vielä liputkin maksaa. Sinne tulee kuulemma koko kaupungin kerma. Ihan mielenkiintoista nähä, että ketkä kaikki siihen "kermaan" oikeen kuuluu.

Mulla on nyt vapaata puol seiskaan asti, sitten Hanna lähtee kuoroon ja Volker on vanhempainillassa. Jotenka mulla loppuu työt sitten, kun Volker tulee takaisin kotiin. Ja jotenka mun pitää panna tyttäret nukkumaan. Jos Anna on reippaanaa, niin ei mitää ongelmaa..jos ei, niin.. pitää keksiä joku keino. Kyllä niitä onneksi aina takataskusta löytyy. Kiitos äitin ja iskän :)

Nyt iltapalalle.

Kolmas kerta se toden sanoo.

Tänään oli sellanen päivä, että ei millään ois huvittanu olla töissä..mutta hymy huuleen ja lasten kanssa touhuamaan. Joskus se on rankkaa.

Oltiin erittäin kiltisti Iriksen kanssa tänään ja juuri kun olin luutunnut melkeen koko talon, Iris päätti kaataa lasillisen vettä pienelle lautaselleen. Jokainen voi kuvitella, että kuinka paljon sitä vettä oli sen jälkeen siinä lautasella ja kuinka paljon lattialla. Luutumista, ihanaa. Siinä sitten mielessä aattelin, että on se rankkaa vahtia niin pientä, kun kokoajan saa olla siivoamassa sen sotkuja. Ja eipä aikaakaan kun Iris päätti piirtää vahaliidulla ruokapöydän liinaan. Kivaa. Henkäsin sitten jo isoon ääneen ja mietin jo mielessäni, että miten se Iris onkaan niin pieni vielä. Noo..eipä sitä miettimistä kerennyt kauaa tapahtua, kun laitoin Annan ruoan mikroon lämpenemään ja yhtäkkiä kuulin ja tunsin kuinka jotain valui lattialle. Ihanaa. Minä paraskin puhuja.. Mitä pienet edellä, sitä isot näköjään perässä. Siellä oli kaalikeiton neste lattialla. Ja taas luutuamaan. Kolmas kerta jo. Ehanata.

Hanna sanoi mulle aamulla, että koska luutuan tänään, että kun Volker tulee kotiin, niin voin sanoa sille, että se kattoo Iristä, että voin luututa loppuun. Noo..Volker tuli kotiin ja kysyin kuinka kauan se on kotona. Sillä oli vielä rutkasti yli tunti tai puoltoista aikaa, joten sanoin sille että mun täytyy luututa, että jos se kattoo Iristä. Volker mutisi jotain, että voi luututa illalla kun tulee kotiin, mutta eihän se nyt sellanen käynyt päinsä kun se oli mun homma ja muutenkin oli kivaa päästä vähän yksin vaan luutuamaan, pois siitä hälinästä.
No mutta..eihän sitä ihanaa siivoushetkeä kerenny olla kuin 15 min, kun Volker huutaakin alhaalta, että hänen täytyy mennä. Ja HOH, sanon minä. Laiska mikä laiska. Luisti tilanteesta kuin koira veräjästä. Kyllähän se sitten ois viettäny kotona varmaan tunnin jos toisenkin, jos sen ei ois tarvinnu mitään tehä. Nyt en pane enää taiteilijan piikkiin..nyt se oli laiskuutta. Eipä siinä auttanu ku kilttinä tyttönä mennä takas alakertaan ja Iriksen luo. Mutta onnistuihan se luutuaminen yhdessä Iriksenkin kanssa. Volkerkin vois opetella.

Annalla ei ollu tänään mitään harrastusta joten loppupäivä oltiin sitten kolmistaan kotona. Aika vaan kului moninverroin hitaammin, kun ei voinu lähtä Iriksen kanssa pihalle. No, huomenna sitten.. toivottavasti.

Tänään piti olla 19.00 se nuortenpiiri. Lähin sitten hyvissäajoin, että varmasti löydän perille. Kartta oli apuna ja tulin perille varttiatuntia ennen seittemää. Mietin hetken, että mitä teen, mutta rohkaisin mieleni ja soitin ovikelloa. Mitään ei kuulunu, mutta sisällä oli valot. Soitin toista ovikelloa..sisältä kuului viheltelyä mutta kukaan ei tullu avaamaan. Mietin jo, että oonko erehtyny päivästä tms. mutta sitten päättelin, että oon vaan liian ajoissa. Toivoin, että se eilen tapaamani poika ilmestyis sinne pian. Ketään ei kuitenkaan kuulunu ja kello lähenteli seittemää. Yhtäkkiä ovi aukeni ja sieltä astui yks toinen eilen näkemäni poika kitara selässä. Poika kattoi mua vähän ihmettelevästi ja siinä sitten kysyin siitä nuortenpiiristä. Poika meni sisälle ja kohta tuli uudestaan yhdessä sen eilen tapaamani pojan kanssa. Siinä ne sitten selitti mulle, että sitä piiriä ei ole tänään, koska kirkolla on se telttatapahtuma koko tämän viikon. Noo..ei siinä sitten auttanu muu, kuin että sovittiin, että ens viikolla sitten ja lähin kävelemään pois yhtäaikaa sen kitarapojan kanssa.

Kävin mutkan kotona ja pankissa ja päätin sitten mennä sinne teltalle. Tosin sain taas kävellä aika kivasti. Perillä sama nainen, jonka kanssa eilen siellä juttelin, tuli heti jutteleen ja hän kertoi mulle, että olikin jo kuullut, kuinka olin yrittäny jo tänään mennä sinne nuortenpiiriin. Siinä sitten yhessä naureskeltiin asialle ja nainen sanoi, että kyllä nyt se poika ilostuu, kun näkee että tulin sinne teltallekin. Päättelin, että se nainen oli niiden kahden pojan äiti ja että ne asuu siinä rakennuksessa, jossa nuortenpiiriä pidetään. Tulihan se poikakin sieltä sitten..en muista sen nimeä, vaikka oonkin sen montakertaa kuullut. Hmhm.

Poika lähti vielä pihalle ja mä päätin mennä istumaan jonnekin. Yhtäkkiä mun luo tuli joku tyttö, joka luuli mun olevan joku sen siskon kaveri tms. Heti tosin selvisi, että en ollu se, keneksi se mua luuli, mutta meillä alkoi juttu heti luistamaan ja lopulta mentiin sen ja kahen sen kaverin kanssa yhdessä yhteen pöytään istumaan. Ohjelma alkoi ja ohjelmassa oli laulua, puhetta, rukousta ja kuoron laulua.
Kuoro oli kyllä koominen..hymy pyrki väkisinkin esiin kun sitä katteli. Ihan hyvin ne laulo, ei siinä mitään. Mutta pelkäsin kokoajan, että kohta kuoronjohtaja kaatuu naamalleen maahan, kun tuntu, että se johti laulut pottuvarpaillaan seisten. Laulajat oli suurimmaksiosaksi sellasia keski-iän ylittäneitä, mutta paras niistä oli kyllä sellanen n.130 cm pitkä mummo, jolla oli oikeen kiharainen harmaa tukka ja hartiat ihan kyyryssä. Pää pilkotti vähän niitten hartioitten takaa ja kun se lauloi, lauloi se lujaa ja ulkoa, vaikka sanatkin sillä oli kädessä. Oli ihana kun yhdessä laulussa mummeli lauloi kaksi ekaa säkeistöä ulkoa ja kun kolmas säkeistö alkoi, tajusi mummeli vähän aikaan sitä laulettuaan, että laulaa ihan väärää säkeistöä ja että ei muistakaan enää sitä kolmatta säkeistöä ulkoa. Ei siinä sitten auttanu ku lopettaa laulaminen ja miettiä hetki, että miten ne sanat menikään. Vissiin ne sanat muistukin vähänajan päästä mieleen, kun kohta kajahti ilmoille hänenkin äänensä. Söpöä.
Myös kuoron säestäjänä oli ihan suhtkoht koominen näky. Jokainen voi kuvitella mielessään Mr. Beanin ja oikeen ääripään "Emo-pojan". Nyt miettikää teinipoikaa, maustettuna näillä kahdella mielikuvalla. Siinä oli tän kuoron säestäjä. Kylläpäs se piristi niitä puheita, se kuoronlaulu siis. Kun en mää niistä puheista koskaan ihan kaikkea ymmärtänyt.

Ohjelma loppui mutta jäätiin vielä Chrisin ja Tobiaksen ja sen yhen tytön kanssa, jonka nimeä en muista, juttelemaan sinne pöytään. Juteltiin kauan ja oli tosi kivaa. Taas sai oikeesti kunnolla puhua saksaa. Ja kyllähän mä puhuinkin. Kymmenen jälkeen oli vaan pakko lähtä kotiin, koska matkassakin kestäis vielä aikaa, kun olin kerta kävelemällä. Puhuttiin, että ehkäpä nähdään siellä teltalla huomenna tai ylihuomenna..saa nyt nähä,että miten pääsen lähtemään.

Mutta oli kiva päivä, tai ilta ainaski, mutta on kyllä kiva mennä nukkumaankin.

Kyllä se yläkerran iskä osaa järjestää.

"On hyvä päivä tänään, herää jo. Paa pa pa paa pa paa paa pa paa pa, maa ma ma maam ma maam ma ma maam ma, paap pa pa paap pa maam ma ma maam maam maa. "
Jennalla oli joskus tollanen herätyskello, joka herätti aina tollaseen lauluun, se oli niin kiva. Olin siitä kovasti kateellinen. Sellanen pitäis olla täälläkin, sellanen pitäis olla kaikilla.

Tänään se ois ainaski käyny toteen.

Heräsin tänään taas ylläripylläri siihen, kun Axel soitti. Ei siinä auttanu ku syöksyä koneelle ja kattoa onko Raahen musiikkiopiston rehtori mailannu..jouduin taas tuottaan pettymyksen Axelille, ei ollu mailia tullu. Yritin jopa soittaa päivemmällä Jarmolle ja kanslisti lupas välittää viestin, mutta mitään mailia ei oo koskaan tullu perille. Pitää vissiin sitten soittaa huomenna uudestaan. Axel oottaa jo kovasti vastausta.

Heräsin taas sopivasti lounaalle, oli erittäin hupasta jälleen kerran. Vitsailtiin yhdessä ruokapöydässä kuinka mulle voi jo toivottaa hyvää päiväähuomenta. Oli hassua. Otin rennosti ja hiljalleen laittelin itteäni kuntoon. Yritin soittaa myös papalle Suomeen, mutta ei tainnut olla pappa kotona, tai sitten se ei vaan yhistäny sitä puhelua. Noista puhelinjutuista ei koskaan voi olla täysin varma.

Kävinpä sitten kaupungilla. Piti käydä vähän asioita hoiteleen..muutama synttärilahjakin piti hankkia. Tulihan siinä sitten ostettua vähän muutakin ja muffinsilla käytyä. Oli rentouttavaa. Kotona odotti illalla iltapala, joten pääsin suoraan ruokapöytään. Kuulin myös Hannalta, että joku saksalainen tyttö oli soittanu mulle lauantaina ja kysyny mua. :)))) Hanna tosin ei ollu kuullu kunnolla sen tytön nimeä, mutta joko se oli ollu Laura tai Elena tms. Eli joku mun orkesterista. Voi että tuli hyvä mieli. Joku oli soittamu mulle ja ois kysyny mua siis johonkin sillon illalla..harmi vaan kun en ollut silloin kotona, joten en pystyny näkemään silloin, mutta onhan tässä aikaa vaikka ja miten ja Eevan luona oli huippua!

En jaksanu jäähä vaan kotiin vaan lähdin vielä kävelylle. Oon siis tutkinu jo aika paljon tätä kaupunkia, mutta toinen puoli kaupungista on ollu vielä aika hämäränpeitossa, niinpä päätin lähtä vielä sinnepäin kävelemään ja kattomaan samalla, että missä täällä on jalkapallostadion.

Täällä on muuten sellanen Kurpark ja oon aina päivitellut sitä, kuinka tyhmää se on, kun sinne on aina päivällä sisäänpääsymaksu! Siis se on vaan sellanen tavallinen puisto keskellä kaupunkia! Mun mielestä se on ollu ihan järjetöntä, mutta tänään tajusin miksi sinne on se pääsymaksu. Iltaisin sinne siis ei oo mitään maksuja ja kun sen hokasin, päätin oikaista sen puiston halki. Ja vitsit..en oo koskaan nähny niin kaunista puistoa. Tosin en nähny ku osan siitä, mutta sekin jo riitti. Siellä oli kaikki niin hyvinhoidettua ja kaunista. Ja mikä parasta, siellä oli iso lava mistä kuului musiikkia. Kuulin heti, että se musiikki tuli levyltä, mutta koska siellä oli ihmisiä penkeillä sen edessä istumassa, päätin mennä katsomaan, että mikä sen homman nimi siellä oikeen oli. Se oli niin uskomattoman kaunista! Taustalla soi siis ihanaa musiikkia ja lavan edessä oli suuri allas, josta tuli monta eri suihkua..eli se oli suuri suihkulähde. Ja ei siinä vielä kaikki...se vesi kulki sen musiikin mukaan. Se suihkusi korkealle ja lujaa tai matalalle ja nättiä kaaria, ihan sen mukaan millainen musiikki oli menossa taustalla. Jäin vain suu auki kattomaan sitä.. se oli niin kaunista ja hienoa. Sellaisia saisi olla muuallakin.


Tänään saksalainen radio soitti muuten Rasmuksen biisin! Tulipa siitäkin niin kotoisa olo. Kyllä ne suomalaiset osaa.

Karttaa apuna käyttäen suunnistin eteenpäin ja kohta stadion näkyikin edessäni. Mutta huomioni kiinnittyi stadionin viereisellä aukealla olevaan telttaa..ja kun luin teltan kyljessä olevan tekstin, tajusin, että siellä oli menossa kirkon tapahtuma, jota oli mainostettu ympäri kaupunkia. Olin aina miettinyt, että kuinka siistiä sinne olis mennä, mutta koskaan en ollu saanu oikeen selville, että missä se oli, joten olin unohtanu koko asian...ja yhtäkkiä se olikin edessäni. Teltasta kuului musiikkia ja kiiruhdin kattomaan, että mitä siellä oikeen tapahtui. Teltassa oli paljon ihmisiä ja lava. Heti kun pääsin sisään, tuli luokseni joku nainen ja kysyi että haluaisinko katsoa esitteitä mitä heillä oli siitä tapahtumasta..olin vissiin vähän eksyneen näköinen. Siinä sitten alettiin jutella ja selitin sille taas samat asiat kuinka muillekin aina, että oon täällä au pairina ja pla pla. Nainen oli tosi ystävällinen ja kertoi pyynnöstäni, mitä kaikkea tapahtumia heillä oli kirkolla. Yhtäkkiä pongasin yhdestä lapusta Jugendkreis- illan ( eli nuortenpiiri). Kysyin heti, että mitä se oikeen meinaa ja kohta se nainen oli kutsunut vieremme toisen naisen ja kohta huikkasi paikalle myös pojan, jotka kertoivat siitä ja kutsuivat mut mukaan. Voi vitsit. Jotain tälläistä oon haaveillut, että täältä löytäisin. Nainen neuvoi mulle tien, miten pääsisin sinne, se on siis keskiviikkosin, eli huomenna jo, jee!! ja poika lupasi, että hän on siellä ja neuvoo mua sitten siellä eteenpäin. Voi että. Oli niin mahtavaa! Kaikki oli niin ystävällisiä. Kattelin siellä sitten ympärilleni ja kohta ohjelma alkoikin. Laulettiin yksi laulu ja joku mies piti puheen. Sen jälkeen palomies piti puheen ja sitten siirryttiin kaikki ulos kattoon jotain palomiesten ohjelmaa. Palomiehet oli tänään siellä kutsuvieraina. Se kirkon telttajuttu on siis joka päivä tän kuukauden loppuun asti. Kattelin vähän aikaa palomiesten esitystä, mutta lähin sitten kotiin, koska olin sopinu meijän Hannan kans, että jutellaan mesessä. Mutta olipas se ilta. Huomenna kattoon millanen se nuortenpiiri on. Innolla ootan!

Kotona autoin Hannaa saksan läksyjen teossa ja Hanna näki skypen kautta Volkerin ja Hannankin kun olin vähän ovelana :D Huomenna taas töitä. Ruokaa ei tartte onneksi huomenna valmistaa, mutta luutuamaan pääsen. Elikkäs nyt vois lähtä nukkumaan, että jaksaa taas huomenna touhuta. Joten ei kuin nukkumattia tapaamaan!

Ollakko vai eikö olla hereillä.

Viikonloppu oli mitä mahtavin..Oli aivan huippua siis. Pikkaisen siis vielä viikonlopusta..

Varsinkin lauantai-ilta oli mitä mainioin ja illan virkeystasoa voi kertoa sillä, että tanssittiin Eevan kanssa siellä diskossa valomerkkiin asti ja lähettiin viimesten joukossa sieltä pois. Tutustuttiin myös uusiin ihmisiin, ihmisiin jotka tanssi tanssimisellaan mun sydämeen. Saatiin myös ihanilta ihmisiltä kyyti kotiin, eikä siis tarvinnu maksaa taksia. Ei oikeen huvittanu siis kävellä Eevalle, kun matkaa oli n.10(?) km ja ois pitäny kävellä pimeää maantietä. Mutta onneksi ihmiset oli ystävällisiä ja tarjosivat meille kyydin. Oli kunnon iltayövilli ja oli koominen tilanne, kun Eevan perheen äiti lähti silloin töihin kun me mentiin nukkumaan..oho. Eevan perhe oli tosi kiva ja ne oli tosi ystävällisiä mulle. Sanoivat että oon tervetullut vieras uudestaankin millon haluan..tulipa hyvä mieli!

Eeva saatteli mut Friedbergiin asti ja sieltä jatkoin yksin matkaa Frankfurtiin. Olin aika sopivasti miettiny mun rahat ja mulla oli lompakossa enää ihan muutama euro jäljellä. Tokkiinsa oisin voinu nostaa tililtä rahaa, mutta yritän olla nostamatta rahaa useasti ja nostan aina vaan sen verran mitä tartten, koska sitten sitä ei tuu käytettyä niin nopeaa. Ja mulla on täällä nyt siis kaksi tiliä, suomalainen ja saksalainen, mutta on tyhmää kun visa elektronilla ei pysty paljoa missään maksaan! Ja en tiiä, että pystyykö sillä mun saksalaisella kortillakaan maksaan. Niinpä en halunnut nostaa rahaa ja päätin, että ostan niillä mun muutamalla eurolla eväät matkalle. Aika hyvin piti laskea ja niinpä sain kaikki kaks euroa ja ehkä 39 senttiä viimeseen asti kulutettua. Ja sainhan mä sillä jopa viisi sämpylää ja jogurttijuoman. Kyllä kelpas. Löysin Frankfurtissa oikean junan ja uudemmankin kerran, kun piti junaa vaihtaa. Matka sujui oikeen lepposasti. Olin tosi väsynyt, mutta en vaan oikeen osannu nukkua. Kotona sitten.

Tää päivä jotenkin hurahti. Tuntu, että ei kerenny ees kunnolla herätä kun olikin jo ilta. Mulla alko työt vasta puol kolmen aikaan ja sain siis nukkua pitkään. Ihanaa. Oltiin Iriksen kanssa sitten muskarissa ja muutenkin kahestaan ilta kotona, kun muut oli töissä ja Anna kuorossa. Volker piti Annalle soittotunnin täällä kotona päivällä, koska Annalla on lääkekuuri päällä, joten sen ei tarvinnu mennä koululle. Volker ja Anna tuli kotiin sitten puol 7 aikaan ja mulla alko vapaa. Puol kasilta alkoikin kuoro, joten ei kuin sinne siis. Nyt oli vähän kivempi osa laulettavana kuin viime viikolla, kun se ei ollut niin korkea ja sen osas ihan hyvin jo laulaakin. Oli jo aika kylmä kun kotiin pyöräilin. Ens kerralla pitää varmaan ottaa jo lapaset mukaan. On niin tyhmää kun täällä aamulla ja illalla saattaa olla vaan muutama aste ja päivällä täällä oli tänäänkin taas yli 31 astetta. Armotonta vuoristorataa siis..täällä ei ainaskaan voi koskaan tietää, että millanen sää on vaikka ees tunnin päästä. Pitää siis aina varautua kaikkeen.

Kun pääsin kotiin, kävin syömässä vähän iltapalaa. Hanna oli hakenu mulle yhen esitteen, jossa oli ilmotukset kaikista täällä tarjottavista kursseista, esim. siis siitä kielikurssista. Sekin varmaan alkaa siis joskus tässä. Kivvaa. Kattelin myös kaikkia tanssi- ja teatterikursseja..oispa kyllä niin siistiä. Mutta pitää nyt kattoa tässä, että mihin kaikkeen sitä alkais. Oli tosi kivaa jutella Hannan kans pitkästä aikaa kunnolla ja vähän enemmän kuin yleensä. Niitä hetkiä osaa jo arvostaa todella paljon. Kun muuten on aina niin kiire jommallakummalla, ettei meinaa keretä.
Paitsi että siinä jutellessa tuli esille myös semmonen asia, että mulla on töitä myös syyslomalla. Ja se tarkottaa siis sitä, etten pääse Suomeen syyslomalla. Vähän meinaa kyllä harmittaa..mutta...jouluna sitten. Syön salmiakkia, se auttaa hyväksymään asian.

Huomenna vapaapäivä! Jes!

Deutschland ist party party!

Aivan SuperPrimaWunderbarHammer viikonloppu!

Ei pysty sanoin kuvailemaan. Ei löydy oikeita sanoja.

Lyhyesti ja ytimekkäästi viikonlopun tapahtumat. Perjantaina töitä, Annan käyttö lääkärissä. Päivällä orkesteri, sieltä armotonta kyytiä kotiin hakemaan loput tavarat ja eikuin rautatieasemalle. Juna tuli ja juna meni, vaikka olikin taas jälleen kerran myöhässä. Perille Franfurtiin pääsin ja sieltä kaikesta hälinän ja sekamelskeen keskelätä löysin kuin löysinkin Eevan! Vitsit ku oli mahtava tunne kun Eevan siellä näki!

Oli mitä parhainta puhua suomea, Raahen murteella. Eeva oli fiksu ja löydettiin Sisu-radio juhla paikalle. Päätettiin että ollaan kutsuvieraita ja mentiin sisään. Iltaan manhtui muiden au pairien näkemistä, suomalaisia biisejä, jammausta ja ennen kaikkea au pairien vetämä letkajenkka. Tanssikamuiksi saatiin reilusti yli keski-ikäisiä. Oli mieletön meininki!
Yheltä lähti kuitenkin juna ja niinpä matkustus kohti Florstadia alkoi. Väsymys oli kova, mutta jokainen voi arvata että vielä moneen tuntiin ei vielä nukkumaan päästy.

Nukkua posotettiin pitkään, kun kellotkin läntättiin vaan kiinni. Aamulla, tai siis päivällä saatiin Niinalta, Eevan perheen äitiltä kyyti läheiseen kaupunkiin Friedbergiin ja käytiin siellä shoppailemassa ja kiertelemässä. Kävin nostamassa rahaakin, tosin se onnistui vasta ehkä viidennellä yrityksellä. En mee siihenkään pankkiin enää.

Shoppailun jälkeen mentiin pitsalle. Oli ihana paikka, oli ihanat tarjoilijat, oli ihanaa. Ja oli hyvvää!

Illalla Niina taas ystävällisesti kyyditsi meijät läheiseen discoon. Illanannin voi tiivistää sanoihin, Deutshland ist party party! Pala pala! Ihr könnt bezahlen, wir können fahren! Ok, sovittu? Hiphop hiphop. Oon rakastunut...tanssityyliisi! Auto, Auto, hast du ein Auto? Möchtet ihr mit fahren? Prima! Deutshland ist party party!

<3

Ehkä maailman pisin päivitys.

Tänään ollu kyllä ihan sekasikiö päivä. Hyvvää ja huonoa, iloa ja ärsytystä.

Piiitkä työpäivä takana taas. Aamu meni tosi lepposasti, tai no..käytiin Iriksen kanssa vähän kaupungilla. Meillä oli tarkotus käydä hakeen mulle mun pankkikortin tunnusluku, nostaa mulle rahaa ja käydä ostaan junaliput Frankfurtiin ja takas. Ja mitäshän saatiin aikaseksi...ei mitään. Oho. Mentiin pankkiin ja kysyin jo tutuksi tulleelta infonaiselta sitä mun tunnuslukua. Hän siis sanoi mulle muutama päivä sitten, että torstaina sen saan. Noo..ei sitten ollu aatellu sanoa että sen saa vasta iltapäivällä. Siinäpä meni sitten aamupäivä kun sinne Iriksen kanssa käveltiin..käytiin me sitten kattomassa myös junia, vaikken niitä lippuja voinutkaan vielä ostaa, koska ei ollut sitä rahaa, kun Iris on niistä niin innoissaan. Mutta eipä se mitään, piti siis vain toivoa että iltapäivällä olis aikaa käydä pankissa uudestaan.

Aamulla selvisi, että tänään tulee nuohooja juuri samaan aikaan kun Iris nukkuu! Oli aika jännää. Mä olin vastuussa että se nuohooja pääsis sisään ja sais tehtyä työnsä.
Noo.Iriksen kanssa oltiin sitten menossa nukkumaan, vaipanvaihto yms.(tiedättehän) oli menossa, kun ovikello soi. Hanna oli sanonu, että pitää mennä aukaseen ovi alhaalta, koska se nuohooja tulee. Kun siis täällä sais oven auki yläkerrasta kun nappia painais, aika ovelaa. Noo..ei siinä auttanu ku jättää Iris potalle, sanoa että istu siinä ja juosta alakertaan. Kiva-kiltti-nuori-nuohooja mieshän se sieltä tuli. Aukasin sille oven ja en sitten tajunnu sanoa kuin Hallo! Peruutin vaan portaille, että nään heti jos Iris yrittää juosta perään, ettei tule portaisiin ja kaadu. Siinä se mies sitten katteli vähän ympärilleen ja kohta kysyi että missä kellari on..mä olin jotenkin kuvitellu että se ois käyny täällä aikasemminkin ja tietäis minne mennä ja mitä tehdä. Hyvä minä. Mutta mitä vitsiä...kellari. Piti oikeen varmistaa että kysykö se varmasti kellaria...nuohooja. Katsoin sitä varmaan tosi hölmönä ja sitten vielä tehdäkseni itsestäni entistä hölmömmän, sanoin, etten tiedä. Oli siinä miehellä vaihteeksi huvittuneenihmettelevä ilme...asun täällä, enkä tiiä missä on kellari. Sitten tajusin kuinka hölmönä se mua piti. Siinä sitten yritin nopeasti selittää, että olen vain pieni au pair tyttö, joak tulee suomesta ja joka on ollut täällä vasta ihan muutamia päiviä, joten ei voi kaikkea tietää..eihän. Noo..onneksi siitä selvittiin. Mies lähti kattoon oisko kellari naapurissa, tosin sanoi, että tulee takaisin jos ei löydä sitä sieltä.

Oli kyllä sellanen iltapäiväkin, että sai kyllä todella kerätä ittensä monta kertaa, että oli taas valmis panemaan ittensä täysillä likoon ja näyttää kuinka tyhmä oikeesti on. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes menin nostaan rahaa uudelta tililtäni.

Aattelin, että kyllä mä sen verran saksaa osaan, että osaan nostaa rahaa tililtä. Siinä sitten väkersin ja tuli kohta jossa piti valita mitä toimintoa halus käyttää. Kaikki näytti hyvältä ja valitsin ensimmäisen, joka muistutti eniten sellaista sanaa, jonka vois kuvitella tarkoittavan rahannostoa. Ja niinpä ruudulle ilmestyi kohta, johon piti laittaa summan, jonka tahtoi ja sen siihen kirjotin. Mutta seuraavassa vaiheessa rahat eivät ilmestyneetkään mistään kolosta ulos. Kortti tuli kyllä ulos mutta kone sanoi mulle vaan että näkemiin. Mitä ihmettä! Oli pikkaisen niinku pelottava hetki. Ei siinä sitten auttanu muuta kuin nolona mennä infonaisen luo takas ja pyytää se auttaan. Nainenhan auttoi ja kertoi mulle jokavaiheen erikseen. Hyvä Reeta, taas keräsin pisteitä kotiin. Suomalaiset kun on niin nykyaikaisia, että me osataan nostaa jopa rahaa tililtä.

Kaikki meni ihan hyvin, kunnes mun täytyi kertoa sille, että mitä olin äsken tehny. Että olin luullut nostavani rahaa, mutta olinkin tehnyt jotain kaikkea muuta.. Jos se nainen olis uskaltanu, ois se varmaan nauranu ääneen niin. Mutta kymmenen pistettä naiselle, se osas kerätä ittensä ja säästi mut enemmältä häpeältä. Vieläkään en oikeen käsitä tarkalleen mitä olin tehnyt, mutta olin vissiin siirtäny osan rahoistani jonneki tallelokerohommaan. Nainen vaan sanoi mulle, että se asia on mulle liian vaikea, en tarvi sitä mihinkään. Kiitti.
Noo..siinä sitten kiitin avusta ja koska ekalla kerralla en voinu nostaa tarpeeksi rahaa, kun osa rahoista oli sillon siellä vitsin tallelokerohommassa, tei noston uudestaan ja olin valmis lähtemään kotiin. Aloin siinä sitten laskeen mun rahoja ja tajusin yhtäkkiä, että olin nostanu kaikki rahat siltä tililtä! Eli ihan ihan liikaa ja nyt se tili varmaan umpeutuis, koska siellä täytyi olla kokoajan rahaa. Hooh. Ei siinä auttanu muu, kuin mennä takas saman tutun naisen luokse ja sanoa, että "hei, nostin äsken liikaa rahaa, nyt haluan laittaa ne takas tililleni".

En enää koskaan mee siihen pankkiin.

Mutta sain rahat ja sain junaliput. Mentiin Annan luokse, vietiin sille välipalaa, tytöt leikki koulun pihalla- mä huilasin, tultiin kotiin, syötiin Iriksen kanssa, Hanna tuli kotiin ja mä lähdin kohti Gospelkuoro harkkoja.

Tai siis yritin mennä..Aina ennen kun oon johonkin menny, on siellä ollu vastassa heti monta ihmistä, mutta tuolla en ensin nähny ketään..olin pikkasen niinku hätää kärsimässä. Vähän ajan päästä, kun olin jo livistämässä poies, paikalle tuli kaksi miestä ja lapsi ja rohkaisin mieleni ja kysyin heiltä apua. Yhtäkkiä miehet vaan repes nauramaan. Tuntu kuinka tomaatti loisti kasvoiltani. Mutta kohta selvis, että laulukuoroa ei oo koskaan tehty, koska siihen ei oo ollu tarpeeksi innostuneita. Olin niiiiin harmissani, mutta onneksi miehet oli huippuja. Ja jos tiiätte Pelle Hermannin, niin se kuvaa aika hyvin sitä, mitä se toinen mies oli ja on. Oli aika hulvatonta.

Miehet oli tosi harmissaan kun en päässykään siihen kuoroon ja niinpä ne sai idean, että haluanko tulla laulaan kirkkokuoroon, jonka harkat on myös tänään. Tosin vasta tunnin päästä. Nooh, mikäpäs siinä. Voisin mä tulla ainaski kattoon. Siinä sitten raatattiin jonku verran ja hermanni oli ihan innossaan kun tuun Suomesta, tykkään gospelista ja soitan alttoviulua. Ja niin...että asun tässä perheessä. Tää perhe on sellanen julkkisperhe täällä. Kaikki tietää aina Volkerin tai sen suomalaisen Hannan.

Lupailin, että tuun ehkä illalla kuoroa kattoon ja lähin kävelylle. Illalla kirkolla mua oli vastassa joukko mummoja ja pappoja. Hetken jo mietin että käännynkö takas, mutta onneksi en sitä koskaan tehny! Kaikki otti mut niin ilolla ja innolla vastaan, etten raaskinu sanoa, että oon tulossa vaan kattomaan, että millasta siellä on. Kohta mulla oli jo nimittäin nuotit kourassa ja paikka alttojen ja bassojen vieressä. Ah..oli hienoa! Ja arvatkaapa kuka oli johtaja..itse herra hermanni! Oli niin lepposta! Kuorolla on tulossa konsertti ihan pian, jotenka harkat oli kivat ja rennot. Ja nautin niin kovasti, kun sain laulaa bassojen vieressä. On se vaan kumma, mutta jotenkin miesäänet antaa kuorolle vaan sellasen ihanan pohjan. On se vaan kummaa sekin, että miten poikien/miesten laulua vois vaan vaikka aina kuunnella.

Kaikki oli mulle niin ystävällisiä, että päätin mennä ens viikolla sinne uudestaan. Kun kuoro loppui, jäin vielä juttelemaan muutaman kuorolaisen kanssa, kunnes Hermanni porhalsi mun luo kysymään että oonko koskaan laulanu yksin missään. Kerkesin juuri ja juuri vastata, kunnes Hermanni jo kiikutti mulle nuotit, joissa oli altolle, tenorille ja bassolle stemmat ja lauloi alton osan mulle mun kanssa. "Ota siitä tyttö nuotti, kato sitä kotona ja kerro jos voisit kuvitella laulavasi sen kahden mieslaulajan kanssa." Oh. Oh. Oh. Hymyilin ehkä maailman leveitein. Olin aika sanaton. Huippua. Hymy korvissa kävelin kotiin.

Volker TAITEILIJA, ei ollu vieläkään selvittäny omia lomahommiaan, koska eihän taiteilijat tajua, huoh ja niinpä en tiiä onko mulla syyslomaa vai eikö oo. No mutta..mikä parasta. Saan lokakuussa vieraan. Hanna saapuu tänne 23.päivä! Sanoinkuvaamattoman parasta<3

Huomenna orkesteri! Huomenna Frankfurtiin! Viikonloppu Eevan kanssa!

On tämä elämää.

Raahe pohjois-navalla. Asukkaat eskimoita.

Hohoo..Axel Bähr oli tänään pistäny kaikille meijän orkesterilaisille mailia ja hulluna hehkuttanu sitä, että meijän reissu saattaakin nyt suuntautua Raaheen. Toivottavasti kaikki onnistuis ja Jarikin innostuis asiasta, että päästäis Raaheen. Axel on vaan niin rauhaton ja kärsimätön mies..kunhan nyt ei vaan liikaa innostuis asiasta, kun ei Jarista voi yhtään tietää. Mutta oli kyllä hauska miten se kehu Raahea siinä mailissa ja ylisti kuinka hienoa olisi sinne mennä :D Kun viime mailissa, jonka se laitto kaikille, kertoi hän kuinka Raahe sijaisee ihan pohjoisessa ja kuinka se on niin pieni ja kytynen, että ei siellä oo mitään, joten sinne ei voi mennä. Piti sen nyt ottaa vähän sanojaan takas, kun valaistiin sitä vähän, että minkälainen se Raahe oikeesti on. Volker oli selittäny sille aluksi jotain ihan ihmettä..pikkasen ollu silläkin Raahesta ihan väärät käsitykset. Ne taiteilijat..voevoe.

Pieni info tähän väliin ulkomaalaisten Suomen tuntemista. Iris on nyt siis 2v. ja ikäisekseen erittäin iso ja sellanen söpö pallero. Joku näitten tuttava oli sitten kerran vaan todennu, että "niin, onhan ne eskimoittenkin lapset sellasia pieniä ja pyöreitä!" Että semmosta täällä.

Tänään on ollu mahtireipas päivä. Työt alko 7:05 ja loppu siihen hetkeen kun Hanna joskus kuuden aikoihin illalla porhalsi kotiin. Päivään mahtui niin "vuorilla seikkailua" Iriksen kanssa, ruanlaittoa, imurointia, siivousta muutenkin, Annan patistamista läksyjen ja kaiken teossa, kuin ulkoilua ihanassa puistossa jossa Anna keräs kanstanjoita ja jossa me Iriksen kanssa vaan juostiin lujaa paikasta toiseen. Näin ainakin Iris asian totesi. Niin ja onhan noita lastenrunoja ja -lauluja taas hoilattu jos minkäverran. Kiitos siitä kuuluu äitille ja vauvamuskarille.

Kun käveltiin puistoon, istui Iris rattaissa ja Anna meni omalla potkulaudallaan. Anna sitten halus leikkiä samalla karhuja, joiden hoitaja mä siis olin. Niinpä se teki narusta sellasen talutushihnan jonka kiinnitti ranteeseensa ja jonak toisenpään antoi mulle. Siellä me sitten käveltiin puistoon, Iris rattaissa ja Anna narussa vieressä. Pikkasen meinas hävettää. Ei se että meillä oli siinä leikit kesken keskellä ihmisjoukkoa, vaan se, että mulla oli lapsi nuorassa kiinni..! Mutta nooh..eihän Anna sellaista osannu aatella, että joku mua voisi vähän pahalla silmällä vilkaista..Niinpä ei auttanu kuin hymyillä nätisti vastaantuleville ihmisille ja kulkea mahdollisimman lähellä Annaa, jotta narua ei näkyisi. Oli se kyllä matka. Mutta kulkipahan Anna nätisti meijän vieressä, koska eihän Moona-karhu nyt saanut tehä muuta kuin totella omistajaansa. Ehkä voisimme siis leikkiä tätä leikkiä joskus uudestaankin..

Täällä on ehkä maailman kauniimpia puistoja! Tänään tein uuden löydön ja mentiin yhteen isoon puistoon, jossa en ollu ennen käynyt. Se oli älyttömän iso ja niin hyvästihoidettu. Iriskin sai vaan vapaasti juosta ja juosta suuntaan jos toiseen, eikä tarvinnu kokoajan olla pelkäämässä, että nyt tulee auto tai pyörä ja Iris jää alle, tai että se joutuis pois näkyvistä. Siellä oli jopa pelipaikkoja rakennettu, oli pöytäpingis pöytiä ja isoja shakkinappuloita ja isoja soittimia..uskomatonta. Ihan ku jostain hotellin puutarhasta..mutta nyt se olikin ihan yleinen puisto keskellä kaupunkia. Joskus pitää muistaa ottaa kyllä kamera mukaan. Kylläpä Iriskin nukahti helposti päikkäreille, kun niin kovasti sai siellä juosta ja purkaa energiaa.

Mutta työ on aina työtä ja n.12 tunnin työpäivä vaatii energiansa kyllä multakin..Melkoisen väsynyt nyt oon. Mutta ilta on vapaata ja huomenna uusi päivä. Ja huomenna! Illalla! Gosbel lauluyhtye! Kädet ristiin, että se ois joku kiva ja että siellä ois nuoria ja ja ja..en tiiä. No että pääsisin laulamaan sinne mukaan! :)

Huomista odotellen. Puhumattakaan viikonlopusta.

Ostoskärryytttttt! Kaivuriiiii! Tuttujaaaa!

Saksaa ja ystäviä.

Ai että. On tämä elämää.

Aamulla heräsin kun kello herätti ja samantien Hanna tuli koputtelemaan ovelle.. Axel Bähr, meijän orkesterinjohtaja soitti. Hän halus heti aamutuimaan tietää, että miten orkesterin reissuasiat on lähteny käyntiin. Ei siinä sitten auttanu ku laittaa silmät vielä vähän puoliummessa tietokone päälle ja mennä kattomaan sähköpostit. Ei ollu Raahen musiikkiopiston rehtori vielä vastannu. Hanna sitten kirjotti mulle paperille kaikki mitä Axel haluais tietää ja mä lupasin soittaa Marjomaalle Raaheen.

Tänäpäivänä söin muitten kans yhtäaikaan lounaan! Olipas aika edistyksellistä! Siinä sitten hitaasti tein kaikki aamuhommat ja soitin Marjomaalle. Olihan se jännittävää. Marjomaa oli just sellanen ku aikasemminkin..niin tiukka ja asiallinen. Mutta mikä mahtavaa, se innostu meijän orkesterin mahdollisesta vierailusta Raaheen, mutta asia selvennee enemmän vasta ens maanantaina, koska kamariorkesterilla on sillon harkat ja Jarmo kyselee asiaa silloin siellä päässä. Jotenka maanantaina tiiän ehkä siitä lisää. Innolla kuiteskin ootetaan mitä tuleman pitää, ois se mahtavaa!

Mulla oli siis vapaapäivä tänään, jotenka muut teki omia juttuja ja mä päätin lähtä kaupungille hoitaan asioita. Oli oikeen muistilappu mukana, että muistan hoitaa varmasti kaiken mitä piti.
Ekana piti mennä pankkiin kysymään sitä mun pankkitilin salasanaa, koska se ei ollu tullu perille postissa..kortti kyllä tuli mutta ei salasanaa. Ite selvitin asian neiti-info-tätille ja oli ehkä maailman koomisinta, koska selitin sille saksaksi ja koska en tienny kaikkia hienoja sanoja, kuten tunnusluku ja pankkitili, niin jouduin selittään ne sanat aina jotenkin..eli koska se nainen tajus etten oikeen puhu kunnolla saksaa, yritti se sitten selittää mulle kaikki asiat enkuksi ja vastasin sille aina silti saksaksi.

Sitten kävin myös kaupassa ja sovitin yhtiä kenkiä. Siellä oli joku nuoripoika myyjänä ja se puhu niin pienellä äänellä ja niin nopeaa, että en yksinkertasesti saanu yhtään mitään selvää. Jouduin ehkä oikeesti aina viidesti kysymään, että anteeksi kuinka. Lopulta sanoin sille suoraan, että en osaa puhua saksaa kunnolla. Sitten sitä hävetti hulluna kun se oli niin epäselvästi puhunu ja puhui oi-kein sel-väs-ti että varmasti ymmärrän. Oikein kysyi että haluanko että se soittaa mulle kun niitä kenkiä tulee lisää joita sovitin, koska ei ollut nyt oikeen kokoa. Olipas se kiva. Tosin päätin mennä käymään siellä joku päivä uudestaan. :D

Kävin myös rautatieasemalla kyselemässä junahintoja ja siellä oli kyllä niin ihanaa palvelua, vaikka epäilinkin aluksi sen miehen innostusta palvella kun halusin vaan kysellä. Mutta mitä vielä..sehän tulosti mulle kolme paperia juna-aikatauluja ja niitten hintoja. Huomenna käyn ne ostamassa.

Kaupunkikierroksella päädyin kirjastoon ja päätin hommata itelleni kirjastokortin. Mutta sitten siihen tulikin sellainen este, että mulla tulee olla joku näyttö, jolla voin osoittaa, että asun täällä. Ja eihän mulla mitään sellaista oo..niinpä päätin tulla joku päivä Hannan tai Volkerin kanssa yhdessä kirjastoon, koska sekin kuulemma riittää. Mutta onneksi siihen tosiaan tuli sellainen este..nimittäin kuulin vasta loppuvaiheessa ,että se maksaa jopa 20 euroa vuodessa se kortti! Oho. Ehkä lainaan vaan Hannan kortilla.

Kun lähin kirjastosta, törmäsin pihalla yhteen meijän orkesterilaiseen Lauraan! Jäin sitten jutteleen siihen ja lopulta lähin sen mukaan kirjastoon. Siellä Laura pongas mulla ev.kirkon gosbel lauluyhtyeen ilmotuksen! Ai että! Harkat on torstaina! Uskomatonta! Oon ehkä yhtä hymyä vaan! Se oli tarkotuttu juuri nuorille ja se on joku aika uusi juttu, joten ei oikeen tiietä että mitä siellä kaikkea on ja onko siellä minkäverran ihmisiä ja ja ja..mutta torstaina aijon mennä kattoon sitä ainaski! Kyllä ne rukoukset aina kuullaan:)

Lauralla oli muutamia asioita kaupungilla hoidettavana, joten pyysi että lähenkö sen mukaan. Oli kyllä kivvaa. Laura on sellanen kiltti tyttö ja tosi fiksu ja semmonen ihanan puhelias. Tapasin sen siskonkin. Laura aiko jopa kysyä sen opelta että voisinko lähtä ens kuussa Frankfurtiin yhdessä niitten luokan kans, kun ne menee sinne yhille kirjamessuille. Huippua!

Kotimatkalla kävin vielä Ladysport salilla kyselemässä sen hintoja. On se niin ihanaa olla ulkomaalainen ja sanoa, että anteeksi, en osaa kunnolla saksaa, joten voisitteko auttaa. Ja sitten saa kyllä monesti niin hyvää palvelua että..niinku esim. tuolla. Olipa se nainen kyllä ystävällinen..nyt ei varmasti mikään jääny epäselväksi :D

Kotona kun oltiin syömässä, niin Axel soitti..ja koska Hanna oli just nukuttamassa Iristä, eikä voinu tulla selittään Axelille mitä Jarmo oli mulle sanonu, halus Axel puhua mun kanssa. Pakenin muitten edestä olohuoneeseen puhumaa..voi että. Ekaa kertaa selitin tolleen kunnolla jotain asiaa-asiaa puhelimessa jollekin. Olihan se kamalaa, mutta olihan se ihana tunne kun se ymmärsi mua. Voi vitsit sitä voittajafiilistä mikä siitä tuli! :)

Ja sai tämä päivä myös mahtavan lopun! Eeva kertoi että hänen au pair vanhempansa ovat luvanneet että saan mennä niille viikonloppuna yötä! AH! Niinpä matkustan perjantaina orkesterin jälkeen Frankfurtiin ja Eeva tulee sinne. Siellä sitten vietetään yhdessä Sisu radio juhlia ja sitten Florstadiin joskus ja sitten sunnuntaina takaisin tänne!

Ai että, mikä olo! Kaikkea kivaa tiedossa rutkasti! Kiitos iskälle yläkertaan. On rukouksiin vastattu! :)

Auf deutsch bitte!

Nukuin pitkään, lämmitin itelleni ruokaa kun muut oli jo syöny, hups. Orkesterinjohtaja oli laittanu mulle mailia ja ymmärsin sen oikeestaan kokonaan, vaikka se oli saksaksi. OHO. Yritin soittaa Suomeen, ei onnistunu ja joku kiukkunen täti oli kiukkunen kun soitin vahingossa sille, eli jouduin sanomaan että anteeksi, väärä numero. Lähetin Raaheen musiikkiopistoon mailia, meijän orkesterin ehkä-tulevasta-matkasta-Suomeen.

Menin Iriksen kanssa muskariin ja vietiin Anna viulutunnille. Ymmärsin mitä muskaritäti aina sanoi ja leikittiin ja laulettiin ja soitettiin paljon. Mentiin Annan seuraksi kun Anna teki musiikkikoululla läksyjä ja samalla Irikselle välipalaa. Katottiin että Anna pääsee lähteen kuoroon ja lähdettiin Iriksen kanssa kotiin. Pysyteltiin matkanvarrella vähän aikaa linnan suojissa suojassa, koska tuli vesikuuro eikä ollut sateenvarjoa mukana. Tultiin kotiin, laitoin Iriksen nukkumaanmeno valmiiksi ja söin itekin. Sain tehtyä oman nimilapun postilaatikkoomme.

Lähdin kuoroon. Satoi vettä, mutta onneksi oli tuulitakki mukana. Olin kuorossa. Laulettiin vaikeita kohtia ja voivottelin kuinka saksassa altotkin laulaa tosi korkeita stemmoja. Suomessa sai laulaa ihania matalia ääniä, nyt saa laulaa korkeelta ja lujaa. Tutustuin uusiin ihmisiin ja menin itse vapaaehtoisesti juttelemaan yhdelle nuorelle, koska aattelin että oiskohan hän myös au pair, koska hän oli kuorossa uusi. Oho, en vissiin osaa enää jännittää. Mutta harmi kyllä, hän ei au pair ollut, sillä hän on täällä vaan viikon. Harmi kyllä, oli tosi kivantuntuinen! Mutta tulipahan juteltua paljon saksaa.

Tulin kotiin ja juteltiin Hannan ja Volkerin kanssa tulevista työajoista ja lomista. Ja siitä että meijän Hanna voi tulla tänne kylään<3. Torstaina selviää ehkä enemmän munkin suunnitelmista lomien ja muiden suhteen. Tulin koneelle ja alettiin Eevan kanssa puhua Frankfurtissa perjantaina olevista Sisu radion juhlista ja suunniteltiin kaikkea huippuaihanaamahtavaa viikonlopuksi. Huomenna selviää onnistuuko tämä kaikki ja mitä rahatilanne sanoo. Tulis kalliiksi, mutta toisaalta, kyllä siitä kaikesta maksaiskin. Huomenna selviää.

Oon aika väsynyt, vaikka nukuin viimeyönäkin 12 tuntia. Eli, nyt nukkumaan. Huomenna monta asiaa mitä pitää hoitaa.

Onpa hyvä mieli. Olipa kiva päivä. Kylläpä saksan kieli on kivvaa.

Mukavata ihanata.

Tänään oon ottanu kunnolla rennosti. Kunnon löhöilypäivä takana. Nukuin pitkään ylläri ylläri ja kun heräsin, oli muut kerenneet käydä kaupungilla lastenpäivillä ja osa porukasta oli lähteny 10 min junamatkan päähän yhteen leikkipuistoon ja loput porukasta oli juuri lähdössä sinne autolla perään, kun mä vasta siis kömmin alakertaan ja menin laittaan itelle ruokaa. On ne cuscussit sitten käteviä. 3 minuuttia ja tadaa..oli ruoka valmis, kun lihakastike oli valmiina.

Olin ihan yksin sitten muutaman tunnin kotona. Oli jotenkin autuaallista. Olin vaan ja soittelin orkesterikappaleita ja tein kaikkea muuta kivvaa. Kun toiset tuli kotiin, olin mä juuri lähdössä vähän kävelylle. Tänään päätin toteuttaa sen, minkä oon monta kertaa aikonu ja kävellä tuonne vuoren päälle ja napsia kuvia. Päätin siis olla reipas ja käydä vähän kävelyllä. En tosin jaksanu mennä ihan vuoren päälle, kun jäin joka kohtaan ottaan kuvia, että tuntu etten koskaan jouda takaisin jos ihan korkeimmalle kohalle kävelen. Oli niin kaunista, tuli ihania maisemakuvia.
Olin joutunu lainaan Hannalta eilen rahaa, tai siis käyttään Hannan rahoja, jotka se oli antanu mulle viime viikoksi että voisin ostaa ruokavärkkeitä yms. kotiin, koska paikka, jossa käytiin eilen Elenan ja Nicolen kanssa syömässä, ei hyväksynyt visa electronia maksuvälineeksi. Hoh. Aika takapajulapaikka. Pitäispä muuten muistaa viedä mun nimikin tuonne postilaatikkoon, että postit tulee mullekin perille. Saksalainen pankkikorttini oli menny takaisin pankkiin, koska mun nimeä ei ollu lukenu vielä postilaatikossa. Tyhmää. Mutta niin. Päätin siis käydä nostaan rahaa, että voisin maksaa Hannalle takaisin siltä lainatut rahat ja niinpä seikkailin kaupungilla pankkiautomaattia etsien. Löysinkin sen, tosin en oikeen osannut käyttää niitä möskiä ja lopulta jouduin menemään muitten siivellä sisään pankin eteiseen, jossa ne möskät oli ja jouduin laittaan enkun valintakieleksi koska en ymmärtäny sitä saksankielistä. Tai se ei vaan toiminu. Kylläpäs harmitti.

Kävin sitten vielä käveleen ja olin jopa niin reipas, että päädyin kävelylläni mäkkäriin. Päätin vielä yhden kerran käydä siellä, ennenkuin alkaa mäkkärin kaukaa kiertäminen. Maistui hyvälle. Kyllä. Oli siis erittäin reipas ja terveellinen kävelyhetki tänään.

Nyt oon illan vaan ollu ja nauttinu. Ei mitään kiirettä, ei mitään sen erikoisempia. Näitä hetkiä kyllä tarvii. Juteltiin taas keittiön pöydän ääressä aikuisten kanssa ja oli mukavata. Huomenna mulla alkaa työt vasta 14:40 ja niitä on ehkä vaan muutama hassu tunti. Onpas mukavata sekin! Ja huomenna on kuorokin! Ihanata! Hanna sanoi että voin nukkua vaikka siihen kahtakytävaille kolmeen asti. Kyllä. On se hyvä että nämä on jo oppinut mun nukkumisajat. Ei tuu enää ihmetyksenä. :D

Onnellinen.

Tänään on ollut sanoinkuvaamattoman ihana päivä! Jos tänään ois tullu kyyneleet silmiin, se ois tullu onnesta. On niin hyvä olla tässä juuri nyt.

Aamulla nukuin pitkään, niin pitkään, että mummo tuli jo kattomaan, että oonko sairaana tai yleensäkään hengissä. Myöhemmin Hanna nolona pyyteli anteeksi äitinsä puolesta kun se oli sillälailla tullu mun huoneeseeen mut herättään. Mutta ei se mua haitannut..päinvastoin. Kun siis täällä au pair saa tehä vapaa-aikanaan mitä tahtoo, vaikka nukkua koko päivän ja se ei haittaa tätä perhettä yhtään. Mutta mummo ei ollu tämmöseen tottunut..se on kyllä semmonen tomeratäti että. Kampesin itteni sitten sängystä ja pääsin kahen aikaan suihkuun ja syömään. Muut lähti kaupungille..mulla oli tosi ei-pirteä olo, mutta päätin lähtä myös vähän kaupungille kattelemaan, kun oli muutamia juttuja vielä ostettavana ja kaupat oli vielä auki. Niinpä lähin ja kiertelin muutamassa kaupassa ja sitten vaan kiertelin ympäri kaupunkia. Zhang on mäkkärissä töissä ja niinpä päätin ettiä mäkkärin.. Se on jännä, mutta mitään tienkysymistä tms. ei jännitä oikeestaan enää yhtään..enkä kyllä oikeestaan enää muutenkaan jännitä saksan puhumista. Siihen on jotenkin tottunut ja turtunut. Unia en taija vielä saksaksi nähä, mutta huomasin eilen yhen italialaisen kanssa enkkua puhuessani, että kaikki sanat tuli mieleen ekaksi vaan saksaksi, ei enkuksi. Piti kunnolla miettiä, että muisti tietyt sanat myös enkuksi. Hassua.

Löysin mäkkärin ja menin sinne. Zhang ei tosin ollut töissä, en ainaskaan nähny sitä, mutta istuskelin siellä sitten hetken mc flurrya syöden ja lähdin kotiin. Löysin taas uusia kivoja reittejä mitä kulkea.Taas on kaupunkitietämys kasvanut.
Kotona olikin jo iltaruokaa ja syötiin kaikki yhdessä. Sovittiin myös Hannan kanssa, että meijän Hanna voi tulla yöksi tänne! Jippii! Hanna tulee ens kuussa siis kyläilemään tänne! Aivan niin mahtavaa! Olin myös reipas tänään ja harjottelin kuorokappaleita. Orkesterikappaleitakin mun oli tarkotus harjotella..mutta en sitten saanutkaan aikaseksi. Huomenna sitten.

Eilen illalla kaupungilta kuului rumpujen soittoa ja Hanna selitti, että siellä on afrikkalaiset festivaalit menossa. Mua kiinnosti ne jo eilen kovasti mutta olin sitten kuitenkin niin väsynyt etten jaksanu mennä. Aattelin myös toiveikkaasti, että orkesterityyppejä saattaisi olla siellä..mutta että ei ne ehkä perjantaina oo jaksanu mennä sinne, jotenka ne vois olla siellä tänään lauantaina. Niinpä nyt illalla päätin mennä kattomaan, että mikä meininki siellä on. Olihan se vähän pelottavaa tuolla yksin kävellä, mutta kuitenkaan ei oikeestaan pelottanut, kun onneksi siellä oli ihmisiä paljon liikkellä ja oli katuvalot.

Seurasin ihmislaumaa joka suuntasi rautatieasemallepäin ja kuljin perässä..Tie oli sinnepäin suljettu ja rautatieaseman aukiolle oli laitettu iso lava jossa kävi erilaisia "bändejä" soittamassa..salsa festivaalit. Aluksi aattelin, että ei siellä oo ku vanhempia ihmisiä mutta sitten päätin kuitenkin mennä lähemmäs lavaa koska ihmiset tanssi siellä. En halunnut lähteä vielä kotiin joten menin mukaan tanssimaan. Mun eessä oli joku tyttö ja poika..tyttö näytti kovin tutulta, mutta en tunnistanu että olinko tavannut sen aikasemmin. Vähän ajan päästä tyttö huomas mut ja tuli yhtäkkiä tervehtimään! Sitten selvisi, että sehän oli Elena meijän orkesterista! Vähän poristiin ja Elena kertoi että paikalle oli tulossa myös muita orkesterilaisia, jotka siis tuntisin. Arvatkaapa oli mahtava fiilis! Aikaa kului, me tanssittiin ja juteltiin. Ja lopulta meitä oli siellä noin kymmenen. En oo vielä minäänpäivänä puhunu niin paljon saksaa kuin tänäiltana. Juttelin vaikka kuinka monen tyypin kanssa..ja Lauran, Mirjamin, Nicolen ja Elenan kanssa tutustuin paremminkin. Ja muutaman muunkin tytön ja muutaman pojan kanssa kans juttelin, mutta en muista niitten nimiä enää. Niitä oli niin paljon :D
Tytöt kyseli multa ihan innoissaan kaikkea ja opetin niillä välillä vähän suomeakin. Yhdessävaiheessa Laura ja Nicole meni lähemmäs lavaa ja kysyivät että tuunko mukaan! Kysyivät mua mukaan!! En siis ollut vaan joku jolle vähän juteltiin, vaan halusivat oikeesti olla mun kanssa. Oli niin huippua! Oltiin lavan edessä ja tanssittiin siellä. Lavashow oli aivan mahtavaa ja esiintyjät jotain ihan uskomatonta! Harmi kun mulla ei vaan oo mitään hajua että keitä ne esiintyjät oli. Mutta oli ne tosi hyviä! Taas se fiilis mikä siellä oli, se oli niin käsinkosketeltavaa! Ihmisiä oli paljon ja vanhemmatkin ihmiset tanssivat ihan innoissaan. Ei Raahessa ihan niin..Tai no tiiä sitten montako juomaa nuokin ihmiset oli tarvinnu, että kehtasivat siellä tanssia..mutta oli meitä selväpäisiäkin varmasti aimoliuta! Orkesterilaiset otti mut oikeesti mukaan porukkaansa :) Kun ilta eteni, pikkuhiljaa porukkaa lähti kotiin. Tytöt kävivät halaamassa ja puhuttiin että perjantaina orkesterissa nähään! Elenan ja Lauran kanssa oltiin loppuun asti. Kun esitykset loppu, kysyi Elena multa että oliko mulla nälkä..olihan mulla. Niinpä ne pyysi mua mukaan mäkkäriin! Loistin varmaan kuin naantalin aurinko. Tottakai halusin lähtä mukaan! Ensimmäisen kerran täällä joku kysyi mua johonkin. Ensimmäisen kerran olin tutustunut joihinki oikeesti! Jos Zhangia ei siis lasketa.
Niinpä Elena haki pyöränsä ja me juteltiin Nicolen kanssa sillävälin. Yhdessä sitten käveltiin mäkkäriin. Oli jotain aivan huippua! Elena ja Nicole on sellaisia, että oikeesti haluaisin tutustua niihin kunnolla ja olla niitten ystävä, että ne ei oo vaan sellaisia, että kivaa, saan viettää aikaa saksalaisten kanssa ja että pitää tutustua että on ees joitakin tuttuja. Oltiin siellä mäkkärissä varmaan kaks tuntia. Oltiin ja syötiin ja juteltiin. Ja se on jännä, miten pysty jotenkin heti luottamaan ja olemaan ihan täysin oma ittensä. Ja pysty kunnolla jutteleen..ja tytöt autto jos en jotakin osannu sanoa. Mutta tuli hyvä mieli kun ne kehui mun saksaa. Eli on siitä opiskelusta ollu sittenkin jotakin hyötyä. Mutta varmasti ees pikkunen saksan osaaminen tuntuu niistä isolta ja hienolta :)

Orkesteri missä me kaikki kolme soitetaan, on tehny joka vuosi opintomatkan jonnekin maahan, jonkun toisen orkesterin luo. Nyt tytöt kysyi multa, että onko Raahessa orkesteria. Ja kun vastasin myöntävästi, alettiin suunnitella, että mitä jos meijän orkesteri ottais yhteyttä Raahen kamariorkesteriin ja tulis Suomeen, Raaheen vierailulle! Ois niin mahtavaa! Pääsiäislomalla! Mäkin pääsisin tietenkin mukaan koska soitan siinä !!
Voi että. Meillä oli niin mukavaa! En mä osaa oikeen siitä sen enempää selittää kuin että mulla oli ihan tosi mukavaa. Mukavin ilta varmaan tähän mennessä täällä! :)
Vaihettiin mailiosotteet ja puhelinnumerot ja kaikkea. Ja perjantaina nähdään orkesterissa! Sitä innolla odottaen!

<3

On niin hyvä olla. Oon onnellinen. Niin onnellinen.

Musiikkia. Alttoviuluja.

Yks asia vielä..
Kun muistutin Volkeria tänään siitä mun orkesterista, alkoi Volker puhumaan alttoviuluista ja lopulta se juoksi kätkölleen ja toi sieltä mulle oman alttoviulunsa! Ja sillähän on vaan niin hienoja ja kalliita soittimia, mutta jokatapauksessa se anto sen mulle lainaan ja sano että soitahhan tyttö sillä jos haluat! Menin ihan sanattomaksi.. Se on tosi ihanaääninen alttoviulu. Mutta Volker ei vaan perusta oikeen olkatuista, mitä me siis Suomessa aina käytetään, joten siihen ei oo sitä.. Niinpä otin orkesteriin vielä oman alttoviulun ja soitin sillä. Mutta jos joku päivä totun soittaan ilman olkatukea, alan kyllä kuljettaan Volkerin alttoviulua mukana. Huippu Volker!

Ich will wieder spielen!

Mulla on ollut i-h-a-n-a päivä! Volker katto Iristä pitempään tänään aamulla kuin yleensä ja sain syödä aamupalan rauhassa. Olin ihan ihmeissäni, Volkerilla ei ollu kiire ja se oli tosi rauhallinen ja ei-hätäinen aamulla. Ukki oli mun ja Iriksen kanssa leikkipuistossa aamulla, pääsin vähemmällä juoksemisella. Mummo teki ruoan, mä sain levähtää. Mummo ja ukki jäi kattoon Iristä kun mä lähin orkesteriin. Hanna tuli kotiin, mun työpäivä loppu. Ihana päivä!

Mutta se Orkesteri<3
Se oli jotain aivan mahtavaa! Hanna oli puhunu mulle kvartetista ja vaikka välillä puhuttiinkin orkesterista niin aattelin että enintään se on joku Raahen kamariorkesterin kokonen, eli siellä ois noin 10 ihmistä. Mutta mitä vielä!
Tiesin siis taas, että missä se orkesteri olis. Se oli samassa paikassa kuin kuoro, mutta siis en tienny siitä mitään sen enempää. Tiesin että Hanna oli soittanu jollekki, vissiin johtajalle ja kysyny että voinko tulla mukaan. Ja siinäpä se. Jännitti taas niin. Viritin alttoviulun kotona kunnolla ja yritin miettiä kovasti ,että miten kaikki asiat sanotaankaan saksaksi kun sinne kävelin.. Mutta jotenkin oli kuitenkin tosi rauhallinen olo ja mieli. Jotenkin se ei ollu niin kamalaa vaikka olinkin menossa jonnekin yksin, mistä en tienny mitään. Ehkä siihen on tottunu. Vaan sellanen kiva kutkutus oli mahanpohjassa. Kun pääsin koululle, oli siellä paljon nuoria kävelemässä juuri samasta ovesta sisään kuin mistä menin silloin kuoroon. Niinpä ei muuta kuin perään. Ovella oli muutamia nuoria, mutta en vihtiny jäähä siihen, sillä aattelin, että siellä sisällä voi olla paljon muitakin juttuja yhtäaikaa, että tuskin ne kaikki on todellakaan tulossa orkesteriin. Mutta kun pääsin sisälle, oli siellä jo n.10 tyyppiä ja pojat siellä soitti pianoa ja jotain puhallinsoittimia. Joka puolella oli paljon soittimia..katoin vaan ihmeissäni ympärille ja kysyin muutamalta tytöltä että onko se orkesteri täällä. Kun sain myöntävän vastauksen, valtasin pöydältä tilaa mun viululle ja pongasin seinältä lapun jossa luki kaikkien orkesterilaiset nimet. Ja huh..niitä oli ainaskin 30 jos ei jopa 40! Ja eipä menny aikaakaan kun paikka kuhisi nuoria! Olin ihan ihmeissäni, en yhtään osannu oottaa sellasta. Se oli paljon parempaa mitä osasin etukäteen ees kuvitella! Olin varmaan tosi tyhmän näköinen kun siinä vaan hymy korvasta korvaan katselin ympärilleni ja olin tosi tietämättömän näkönen. Eipä menny siis aikaakaan kun mun luokse tuli joku poika (myöhemmin selvisi että pojan nimi oli Hans-Peter..ja myöhemmin tajusin että se oli se poika jonka olin pongannu silloin yhtenäpäivänä kaupungissa) ja kysyi että soitinko alttoviulua ja kohta mulla oli jo nuotit kourassa.

Olihan siinä koko touhussa ihmettelemistä ja olin ihan pihalla, että mihin mun pitäis mennä tai mitä tehä. Yritin kysyä siltä Hans-Peteriltä mutta se ei tienny. Siinä vaiheessa olin että mitä ihmettä..se ei tiiä mihin pitää mennä vaikkaa soittaa orkesterissa :D Mutta sitten kysyin yhdeltä tytöltä, koska pongasin että se kantoi viulua ja niinpä se lähti näyttämään mulle tietä. Oltiin menossa johonkin luokkaan..ja tajusin, että jokainen soitin menee eri paikkaan harjoittelemaan. Kuitenkin orkesterinjohtaja tuli meitä vastaan ja sanoi, että mennään sittenkin takaisin ja niinpä mentiin takaisin isoon saliin mistä oltiin lähetty. Siinä vaiheessa mulle hahmottu se paikka ja tajusin missä alttoviulun paikka on. Tuolit oli nimittäin valmiina. Olin nähny lapusta, että orkesterissa oli vaan yksi alttoviulisti mun lisäksi! Niinpä kysyin yhdestä tytöltä että kukahan se on, joka alttoviulua soittaa. Ja yllättäen selvisi että se oli juuri se tyttö! Hän sitten opasti mua ja selitin sille että mistä tuun ymsyms. Ja se auttoi mua aina kun en tajunnu :D Orkesterinjohtaja pongas mut ja tuli kättelemään ja kysymään mun nimen. Se osas sanoa suomeksi Sisu ja Sauna, sitten mun piti opettaa sille että miten sanotaan jäätelö..se oli kuulemma niin vaikea ja hauska sana :D Oi että se oli huippu! Aikaa kului ja oli hirveetä sählinkiä mutta lopulta kaikki oli valmiina ja oikeilla paikoillaan. Orkesterinjohtaja toivotti kaikki tervetulleeksi ja sitten taputettiin muutamalle pojalle, kun niillä oli ollu synttärit. Sitten..sitten orkesterinjohtaja jatkoi että arvatkaapa soittajat mitä..me ollaan saatu tänne toinen alttoviulisti ja uusi soittaja on tullut Suomesta asti ja sitten se esitteli mut kaikille ja sitten ne taputti. Voi vitsit ku nolotti.. :D Mutta toisaalta tuntui tosi hyvälle. Ne otti mut tosi ystävällisesti vastaan ja kaikki vaan hymyili ja oli innoissaan. Ja sitä olin mäkin!

Sitten ei muuta kuin soittamaan. Jotkut oli soittanu sitä kappaletta aikasemminkin, mutta mä ja toinen alttoviulisti Kathi, ei oltu koskaan soitettu sitä. Oli siinä soittamista :D Ei se sinänsä vaikea ollu..mutta tosi nopea. Ja muutama kohta oli sellanen että piti mennä ties-mihin-asemaan ja soittaa ties mitä ja oltiin ihan hukassa välillä. Kun ihan prima vistana soitettiin se. Ei mitenkään harjoteltu pienissä pätkissä tai mitään, soitettiin vaan. Yritettiin vissiin vaan saaha kokonaiskuvaa siitä kappaleesta. Sitten me jakaannuttiin ja jousisoittimet meni yhteen luokkaan harjottelemaan. Orkesterinjohtaja tuli meijän kanssa. Siellä saatiin toiset nuotit. Ja voivoi..se rytmi on jotain ihan kauheaa. Siinä vaihtuu jako kokoajan ja pitää olla kokoajan ihan tosi tarkkana. Taas oltiin välillä ihan pihalla. Ja tuntu että siitä ei saa mitään kokonaiskuvaa ollenkaan. Kappaleen loppupuolella aloin päästä jyvälle siitä kappaleesta ja tajusin että oon soittanu sitä joskus Raahen kamariorkesterissa! Ja inhosin silloin sitä kappaletta niin! Se on niin inhottava alttoviululle, kun pitää soittaa korkeissa asemissa ja soittaa eri avaimilla ja kaikkea. huh. Ja avaimen vaihto kesken soiton ei todellakaan oo monesti helppoa. Eli ei-musiikki-kielellä sanottuna se kappale on vaikea ja tosi ärsyttävä soittaa. Mutta sitten kaikki helpottu kun sen tajusin, että oon soittanu sitä ennenkin ja tuntu että ei se kappale ookkaan niin ylitsepääsemätön ja että kyllä sen oppii. Koska oon kerran sen osannu. Muistan vaan kuinka oltiin aina Iriksen kanssa sillon helisemässä kun ei tykätty yhtään siitä kappaleesta kun se oli niin vaikea ja ärsyttävä..Kun piti harjotella..tai siis ois pitäny harjotella niin paljon :D

Mutta siitä selvittiin ja lopuksi mentiin kaikki vielä yhdessä soittaan sitä ekaa kappaletta siihen isoon saliin. Sitä ei pysty selittään kuinka mieletön fiilis mulla oli kun me soitettiin. Se oli jotakin niin uskomatonta. Koska oltiin siinä alussa soitettu kappale kerran läpi, sujui se nyt vähän paremmin kun oli päässy vähän siihen kappaleeseen sisälle. Mutta kaikista mahtavinta musta oli se, että se orkesteri ei oo siis pelkästään jousisoittimien orkesteri, vaan siellä on myös puhallinsoittimia, piano, rumpuja ja rytmisoittimia ja ja..kaikkea. Se oli niin hienon kuulosta! Välissä jäin vaan kuunteleen niitä rumpujuttuja ja jotain hienoja puhallinsoitinsoolo osia..En oo koskaan soittanu niin isossa ja niin monipuolisessa orkesterissa! Olin täpinöissäni, ihan täysillä.
Ootan innolla ens viikkoo!

Nyt on kaikkea kivvaa tiedossa! Ensin viikonloppu vapaata, pitkään nukkumista, omaa rauhaa, omaa tekemistä, maanantaina kuoro, perjantaina orkesteri ja sitten kaikkea kivvaa. Nyt on niiiiiin hyvä mieli. Tykkään.

Kiinalainen ja suomalainen.

Pikanen päivitys, sitten nukkumaan..

Menin kävelylle, menin kauppaan, ostin jätskiä, menin kaupan aulaan pöydän ääreen, söin jätskiä, kirjotin kirjettä, ihmisiä kulki ohi ja naureskeli mulle ja mun paikalle kirjottaa kirjettä ja syödä jätskiä niin myöhään, viereiseen pöytään tuli joku tyyppi, söi jotain, pyöritteli kädessä jotain lehti-ilmotusta, rohkaisi mielensä, tuli mun luokse ja kysyi että tietäisinkö oliko lehdessä oleva numero paikallinen, alettiin jutteleen, soitin sen puolesta lehdessä olevaan numeroon jossa vuokrattiin yhtä asuntoa, juteltiin lisää, tuli mun aika lähtä kotiin koska väsytti niin paljon, vaihettiin puhelinnumerot!

Ainut "huonopuoli" tässä on, että Zhang on kiinalainen...ei saksalainen :D Tai no kyllä me sen kanssa saksaa puhuttiin..kumpikin taidollaan :D

Mutta ihanaa. Eka tuttukaverituttu täällä Bad Mergentheimissa. Ehkäpäs soitan sille joskus. :)

Huomenna kvartetti! Toivottavasti Volker vaan pääsee töistä ajoissa, että pääsen sinne. Mutta nyt nukkumaan!

Vapaalla vihdoin.

Tänään leikkipuistossa yhdellä naisella oli KORKOKENGÄT jalassa. Oon syvästi järkyttynyt.

Oon myös puhunut paljon Raahen murretta. Jes! Kirjakieltä ei tueta!

Ja oon rakastunut! Hannan vanhemmat on jotain aivan mahtavia! Kun Volkerin apuun ei oo luottamista, niin eipä tienny Volkerkaan millaset apujoukot sain. Voi niitä energiapakkauksia. Mä kuljen vaan siinä sivussa. Mummo hymisee ja määrää ja ukki hymähtelee tekee mielellään kaiken mitä mummo käskee sen tehdä. Symppispari. Mutta toisaalta kaikki vaatii multa myös enemmän, vaikka mummo ja ukki haluaa olla paljon lasten kanssa, niin mulle kuitenkin maksetaan siitä, että oon lasten kanssa, joten en vihti lähtä poiskaan. Niinpä leikkipuistossakin välillä vain istuin penkillä. Se on itseasiassa paljon rankempaa kuin se, että Iriksen kanssa kävis vaikka vähän kävelyllä. Ja kuitenkin vaipanvaihdot, nukkumaanmenemiset ja semmoset kuuluu mulle, eli pitää olla kokoajan paikalla. Mutta oli niin taivaallista tänään kun mummo ja ukki meni Iriksen kanssa leikkipuistoon aamulla, niin mä menin yksin kauppaan! Ah sitä rauhaa ja hiljaisuutta! Mutta kokoajan Iris on tavallaan mun vastuulla, joten ei siinä kauheena vitkistelty tai saanu ajatuksia muualle, että ois henkisesti silleen latautunu. Mutta sai siitä voimia. Jääny yöunet niin vähälle, että vähänenkin rauha on jo taivaallista tosiaan. Ja mummo auttoi mua ruoanlaitossa. Periaatteessa se kyllä teki sen kokonaan. Mä olin vaan aputyttö. Mutta siinäkin olin mukana, eli vasta nyt oon ekaa kertaa tänään omassa huoneessa rauhassa ja levähtämässä. Tekis mieli lähtä kävelylle..mutta en tiiä jaksanko. Toisaalta vois sitten vähän piristyä. Volker ja mummo ja ukki tuli eilen siis kahdelta yöllä..kaks rekkaa oli ajanu kolarin tiellä ja siellä oli ollu tie suljettu. Että paljon oon nukkunu, varsinkin kun Iris heräs sillon yöllä toisenkin kerran.

Voi niitä au pair parkoja, joilla on tän verran töitä joka viikko..mä en jaksais. Ei jäis yhtään aikaa muulle elämälle..Tai tietenkin viikonloput, mutta silti. 12 tuntia päivässä..ois kyllä ihan liikaa. Mutta huomenna helpottaa jes! Hanna tulee kotiin, mulla on viikonloppu vapaata ja ens viikko on normaali! Eli 4 päivänä viikossa töitä ja ei todellakaan näin pitkiä päiviä aina:) Jes! Sitä odotellessa! Nyt ehkä sinne kävelylle jopa. Joo. Se piristäis.

"Uni-iekkaa tsimmässä" - Iris 2v.

Oon väsynyt, tosi väsynyt. Mutta en pääse vielä nukkuun, Volker on hakemassa Hannan vanhempia lentokentältä. Pitää olla siihen asti hereillä. Tulisivat vaan pian niin pääsis nukkumaan. Tänään ollu rankka päivä. Töitä aamun puoli kaheksasta siihen asti ku Volker tulee joskus... Lasten kattomista, ruoanlaittoa ja siivousta. Ja mikä homma olikaan saada Anna nukkumaan..se keksi kaikenmaailman tekosyyt että vois vielä valvoa. Piti jo sanoa kovasti ja sitten vielä kovemmin ja sitten oltiinkin siinä pisteessä, että " Reeta on niin tiukka, ei saa tehä mitään kun Reeta on täällä". Kunnon uhmaikä sillä lapsella. Yrittää koetella jokaista vuorotellen iltaisin. Nyt tiiän miltä Hannasta aina tuntuu. Huh, nyt Anna onneksi nukkuu hyvillämielin, mutta Iris päätti äsken herätä ja olla hereillä jotain tunnin. Kivaa. Tää on kivaa, kunhan sais jossain vaiheessa vähän levähtää. Ootan innolla sitä kun Hanna tulee takas kotiin.

En muuten tajua saksalaisia naisia. Ne pukeutuu leikkipuistoonkin niin kuin olisivat menossa johonkin maailman tärkeimpään työhaastatteluun tai illanistujaisiin. Ehkä niillä on sitten vaan niin monta vaatekertaa, että ne voi vaihtaa ne joka tunnin välein. Mä oon jo nyt lajitellu erikseen työvaatteet ja erikseen muut vaatteet. Eihän tässä ois muuten mitään järkeä. Sais kokoajan olla pesemässä pyykkiä. Tai ehkä suomalaiset tosiaan on vaan sitä juntti tuulipukukansaa. Voihan se olla niinkin.

Muutama kunnon valopilkku tässä päivässä. Käytiin ostaan Iriksen kanssa Bretseleitä..nam! ja ruoka onnistu. Ja yks saksalainen tyttö lähetti mulle mailia, että millon nähtäisiin sen kanssa. Kutsu mut yheksi viikonlopuksi kylään kun siellä on juhlat! Ja sovin eilen Manuelin kanssa, joka siis oli meillä viime keväänä viikon, että nähään joku viikonloppu! Meen käymään sen ja sen perheen luona Heidenheimissa. Ihanaa! Piristystä rankkaankin päivään.

Nukuin pommiinkin tänään. Hyvä minä. Heräsin kun mua huudettiin alakerrasta. Hupsis. Oli vissiin makosat unet menossa, kun olin kellonkin vaan läntänny kiinni. Hupsistakeikkaa. Huomenna pitää panna kello pöydän toiseen laitaan.

Kotiäitinä-varaäitinä kokonaisen viikon.

Ollu piiiiiiiiiiitkä päivä. Työpäivä alkoi sillä kun menin 7.20 keittiöön syömään aamupalaa ja Iris tuli syliin. Siinäpä päivä jatku leikkimisen, ruoanlaiton, päikkärien, kävelyretkien, Annan koulujuttujen ostossa, kaupassa käymisen, iltapalan laiton ja Iriksen nukkumaanlaiton merkeissä. Työt loppu 19.30 kun Iris oli nukahtanu. Huh huh. On se kotiäidin homma rankkaa, ei sitä heti vaan uskois.

Onnistu tänäänkin ruoka vaikka olinkin aluksi ihan hukassa kun en ymmärtänyt, että mitä kaikkea mun pitikään siihen ruokaan pistää. Ja netin sanakirjat on niin surkeat! Täältä en oo vielä mitään sanakirjaa löytäny. Vois näillä kyllä sellanen ollakin..Mutta Matille kuuluu iso kiitos, kun auttoi mua vähän ja onnistuin ruoanlaitossa, kun selvisi että kesäkurpitsaahan mun siihen piti pistää! Iso Kiitos siis Matille!

Huomenna laitan jotain kanaa ja nuudelia. Piti käydä äsken hakeen kana pakastimesta jääkaappiin. Onneksi Volker tuli mukaan, muuten oisin varmaan kuollu pelosta kun ois pitäny tuonne ulkorakennukseen yksin mennä.

Tuntuu hassulta ja toisaalta tosi hienolta kun mä hoidan lapset, talon ja ruoat. Eli siis koko kodin. Volker on taas Volker. Tekee aina jotain..mutta kyllä sekin tekee, tai no ainakin pessee pyykkiä ja tyhjentää ja täyttää pesukonetta. Mutta esim. se, että mä saan päättää mitä ostetaan. Käytiin tänään Iriksen kanssa kaupassa, ostin kinkkua ja leipää. Hanna anto mulle ison nipun rahaa ja mä päätän yksin mihin se kaikki käytetään. On aika vastuullinen olo. Huomenna tulee Hannan vanhemmat..pitää varmaan ostaan jotain kivvaa, että on sitten kaikkea mitä tarjota. Vois vaikka leipoa jotain jos jaksais. Riippuu kuinka raskas päivä huomenna on. Tuntuu tosi tärkeeltä, kun niin paljon on tällä viikolla mun vastuulla. Varmaan pitää huomenna vähän siivotakkin ennenku ne vieraat tulee. On vähän tavarat olohuoneessakin miten sattuu.

Volker tuli äsken ja halas mua toivottaen hyvää yötä ja sano että oon tykätty. Tuli hyvä mieli. Mut on otettu mukaan perheeseen.

Rankkaa työtä, kivaa hupia.

Tänään on ollu kyllä pitkä päivä. Hanna lähti yheksän aikaan juna-asemalle, joten mä hoidin siitä asti Iristä. Päivään mahtui vaikka ja mitä. Oli pyörälenkkiä ja oli leikkimistä sisällä. Oli musiikin kuuntelua. Iris rakastaa mun kuulokkeita ja istuu silloin rauhassa kun saa niillä kuunnella musiikkia mun huoneessa. Se on jännää se.
Kun Iris nukkui, tein ruoan. Se onnistui! Ai että. Oon ehkä vähän oppinut pitämään tomaatistakin..mutta vain vähän. Tein sellasta kasvishommelia riisin kanssa. Tulee paljon hyviä ohjeita sitten Suomeenkin.

Anna tuli kotiin ja sitä piti kunnolla patistaa, että se sai tehtyä läksyt. Sitten meillä tulikin jo kiire ja piti tuhatta ja sataa kävellä rattaitten kans Iriksen muskariin. Oi että oli taas jännät paikat. Tiesin missä rakennuksessa se oli, mutta mitään muuta en koko muskarista tienny. Mutta onneksi törmäsin yhteen kivaa mieheen joka ymmärtäväisesti selitti ja opasti mua missä muskari on ja mihin ulkovaatteet voi jättää ja ja..kaikkea. Muskarin pitäjä tiesi heti, että mä olin Iriksen uusi lastenhoitaja, sillä se tunsi Iriksen. Volker on siis musiikkikoulun rehtori, joten hän oli kertonu jo tälle naiselle, että mä tuun. Oli huippua kun se puhui niin selkeästi mulle ja kaikille..että mäkin varmasti ymmärtäisin mitä aina seuraavaksi tehtäisiin. Iris oli villillä päällä mutta aika hyvin se jaksoi sen 45 min laulaa ja leikkiä.

Äiti.. ei vetänyt saksanmuskari sun muskarille vertoja. Ja sitäpaitsi..tuolla oli vaan 6 lasta.
Mutta kivvaa oli, niin lapsilla kuin mulla :D

Sitten joutuin Annan luokse, hän oli päässy kitaratunnilta. Lapsille evästä, sitten ostaan Annalle koulutarvikkeita ja sitten Iriksen kanssa kotiin. Iriksellä sattu päivän aikaan muutama vahinko ja niinpä saatiin olla vaihtamassa vaatteita kokoajan..voi Iris. Iris yrittää opetella kuivaksi ja se teettä hommia ja paljon. Tiesin että tämän juuri te halusitte tietää.
Kotona mua ootti keittiön siivous..ei se Volker ollu saanu loppuruokia jääkaappiin :D nooo..taiteilija taiteilee, au pair pitää kodin kunnossa. Sitten ei muuta kuin iltapalaa laittamaan ja Iris yöpuulle. Olihan siinäkin tohinaa. Ja kun Annakin tuli kotiin, oli kotona melskettä. Iris ei ihan kerennyt nukahtaa kun kello oli jo sen verran että mun ois pakko lähtä, jotta kerkeäisin sinne kuoroon. Onneksi Volker muisti mun kuoron ja tuli ajoissa! Oisin kerennyt vielä ihan ajoissa, mutta sitten en löytäny pyörän avaimia ja sitten en tienny mikä on Hannan pyörä ja sitten alkoi satamaan vettä kaatamalla, että piti pistää sadevaatteet päälle. Kaikkea sitä voi sattua. Olihan mulla sitten muutama hassu minuutti aikaa pyöräillä sinne..Oli taas melekosen vauhdikasta. Ja pikkasen tutisutti taas kun taas tiesin vaan sen rakennuksen, että missä se kuoro oli ja en tienny yhtään, että tietääkö kuoronjohtaja että oon tulossa ja ja..oli jännät paikat. Löysin kuitenkin onneksi perille. Olin muutaman minuutin myöhässä ja niinpä ne oli alottanu jo äänenavauksen. Siinä sitten hitaasti otin ulkovaatteet pois ja mietin että mitä hitsiä teen..ei siinä auttanu ku keretä rohkeutensa ja mennä mukaan. Etupenkissä istui kiva nainen joka viittoi että tulla hänen viereensä. Oli niiiiiiin mahtavaa! Kuoro oli huippu ja kuoronjohtaja oli tosi taitava. Lauletaan Brahmsia ja meillä on konsertti marraskuussa, ai että! Tauolla kuoronjohtaja kävi jutteleen ja toivotti sydämellisesti tervetulleeksi. Tutustuin mun vieressä istuvan naisen kanssa ja juttelin myös kahden muun naisen kanssa. Ai vitsi! Tulin toimeen mun saksalla! Ne ymmärsi, mä ymmärsin. Tuli niin hyvä mieli. Ne oli kyllä parhaita! Ja oli niin ihana laulaa! Mun vieressä istuva nainen jopa kertoi harmissaan mulle, että ei pääse kahtena seuraavana kertana, koska lähtee lomalle Namibiaan..mutta käski vetää hihasta sitten seuraavaa naista ja pyytää siltä ens kerralla apua jos en jotakin ymmärrä tai en tiiä kohtaa mistä millonkin aletaan aina laulaa. :D

Ulkona, kun olin pyörän luona jo lähdössä, tuli siihen vielä yks nainen, tai siis mummo ja alkoi kyselemään kaikkea. Lopulta selvis että hänkin oli ollu joskus ns. au pairina ranskassa ja englannissa. Innossaan kyseli multa kaikkea ja yritti opetella sanomaan mun nimen :D Se on meinaan saksalaisille tosi vaikea sanoa. Mutta aika hyvin jo meni. Jonkinaikaa kun oltiin juteltu, oli pakko lähteä, mutta puhuttiin että ens viikolla nähään, joten sitten juttu voi jatkua. Olipas kivvaa!

Kotona Volker oli keittiössä ja kyseli sitten kuorosta ja mähän selitin sille vaikka ja mitä. Ekan kerran oli selitysrumba täällä päällänsä vaikka saksaa piti puhua :D Puhuttiin sitten kaikista tulevista konserteista ja meijän harkka ajoista ja kaikesta. Oli niin parasta kyllä puhua saksaa. Nyt oli taas sellanen hetki, että ymmärsin oikeestaan kaiken mitä Volker selitti. On tätä ootettukin! :D Kuunneltiin myös Volken kanssa sitä Brahmsin sävelmää mitä me lauletaan siellä kuorossa ja seurattiin niitä nuotteja. Oli huippua! Volkelta löytyy tosiaan niitä levyjä joka lähtöön :D

Mutta nyt oon niin poikki, että lähen nukkuun. Huomenna pitää olla 7.15 alhaalla. Ja voipi olla että huomenna menee taas pitkään..

Keskiviikkona Hannan vanhemmat saapuu. Sitä jännällä odottaen..

Sunnuntai ja elläimiä.

Eka sunnuntai menossa. Kävin eilen kattoon kaikenlaisia kirkkoja ja niitten jumalanpalvelus aikoja, mutta koska en oikeen ottanu selvää, että mikä mikin oli, niin päätin nukkua pitkään ja kattoa ens sunnuntaina jos sitä sitten johonkin vaikka menis mukaan.

Jo toinen päivä kun sai nukkua pitkään..olihan se autuaallista, tosin tänään ei nukuttanu enää niin paljon kuin eilen. Lapset ja Hanna oli lähdössä eläintarhaan ja koska mulla ei ollut mitään erikoista suunnitelmissa, päätin lähteä mukaan. Olihan siellä vaikka ja mitä..oli karhuja, oli liito-oravia, oli ilveksiä ja majavia. Näillä on ihan kausikortti sinne, kun lapset viihtyy siellä aina vaan niin hyvin, että sinne vois mennä vaikka joka päivä.

Huomenna alkaakin kunnon työviikko. Hanna ei oo kotona ja Volker on Volker..joten saapa nähä millon se tulee aina iltaisin kotiin. Voipi olla, että kokopäivätöitä on tiedossa. Mutta huomista ootan kyllä tosi innolla..päivällä Anna lähtee kitaratunnilleen ja mä meen Iriksen kanssa muskariin. Kartasta ollaan katottu, että missä muskaria pidetään mutta sen enempää en tiiä. Äsken kun kävin kävelyllä, kävin ettiin muskaripaikan ja koulun, missä ne kuoroharkat on. Nyt pitäis löytää perillekki. Oli taas niin turistiolo, kun tuolla tuulipuku päällä tallustelin pitkin kaupunkia ja kartta oli tietenkin kädessä. Taas laajeni mun osaaminen kulkea tuolla, kun nyt kiersin jo vähän muutakin kuin pelkästään keskustaa. Ehkä ens kerralla kartta jää jo kottiin..
Hannan vanhemmat tuleekin ehkä vasta keskiviikkona..en kyllä nyt oo ihan varma, mutta sellanen kutina mulla on. Siitä on puhuttu niin monta kertaa että enää en vihti sitä kysyä..sittenpähän se selviää kun ne tänne saapuu :D Au pair on taas perillä asioista.

Hanna neuvoi mulle äsken viikon ruoat..siellä oli vaikka ja mitä. Oli perunajuttua, oli kesäkurpitsa juttua, oli kinkkujuttua. Saapa nähä mitä tästä ens viikosta ruoankin suhteen tulee, kun Hanna ei oo suomentamassa mulle mitään eikä oo mitään kunnon sanakirjaa. Noo..oman maun mukaan sitten. Mun vastuulla on siis lapset, ruoat ja kaupassakäynti..ja luultavasti myös pyykit ja semmosest. Volker on sellanen taiteilija. Kyllähän se osais varmaan tehä jos tekis..mutta. :D Ihan kiva kyllä. Kaikki asiat tulee ainaski selväksi ens viikolla, kun on pakko ite ne hoitaa, eikä oo ketään keltä apua silleen pyytää. Mielenkiintoista.

Voishan sitä tieten joskus kertoa vähän enemmän tän perheen jäsenistäkin. Elikkäs..
Hanna on 34v. suomalainen äiti. Älyttömän mukava jolta voi kyllä aina kysyä neuvoa jos jotain tulee. Hanna on töissä matkatoimistossa ja aina kun Hannalla on töitä niin silloin mulla on töitä. Hanna pitää ns. järjestystä täällä kotona yllä ja huolehtii että kaikki toimii ja lapset on tyytyväisiä ja kaapissa on ruokaa ja on puhtaita vaatteita jaja. Tykkää lapsista ihan hirveesti ja haluaa viettää todellakin vapaapäivänsä lasten kanssa. Hanna on ollut itekin au pairina Saksassa, joten hän tietää että mitä au pairilta voi ottaa ja mitä sillä teettää.

Volker on perheen 59v. isä. Pienoinen ikäero vanhemmilla..Volker on Iriksen isä, mutta Annakin kutsuu Volkeria nimellä Papa, vaikka Volker ei Annan oikea isä ookkaan. Hanna on eronnut Annan isästä kun Anna oli 3,5v. Volker on sellanen taiteilijasielu ja taiteilija se oikeesti onki. Hän on musiikkikoulun rehtori ja soittaa viulua. Volker on sellanen tallustelija joka vähän aina unohtelee avaimiaan tai papereitaan minne sattuu..Häntä pitää aina muistuttaa moneen kertaan, että hän muistais tulla esim huomenna ajoissa kotiin jotta ehdin sinne kuoroharkkoihin. Saapa nähä miten käy. Volker tykkää pitää keittiön siistinä ja on selittänyt mulle jo vaikka ja mitä kaikista eri pesuaineista ja pesutavoista. Volker vääntelee saksan sanoja ja keksii loruja ja vitsejä. Sitten katsoo tosi ilkikurisesti ja sitten muut tietää, että silloin pitää naurahtaa. Volkerin vitsit on joskus vähän ei niin ymmärrettäviä. Oma huumorintajunsa taiteilijalla. Volker on myös ihan innoissaan kun mä soitan alttoviulua. Niinpä hän on selittäny mulle vaikka ja mitä eri säveltäjistä ja viulisteista. Monesti ollaan myös kuunneltu kaikenmaailman cd:itä, joissa on soittanu tunnettuja soittajia..joista mulla tosin ei oo ollu hajuakaan.. Volker myös rakastaa kulttuuria ja historiaa ja niinpä hän tietääkin siitä kaiken. Harmi vaan kun aina sen puhetta ei oikeen ymmärrä. Liian paljon hienoja sanoja peräjälkeen.

Anna on 8-vuotias viulistityttö. Älyttömän kiltti tyttö ja hyvässä kurissa kasvatettu. Annalla on paljon harrastuksia jotka alkaa ens viikolla. Hän soittaa viulua ja nyt alkaa soittaa kitaraa. Hän soittaa myös kvartetissa ja käy uimassa. Annalla loppuu joka päivä koulu n. 12 ja tulee syömään kotiin ja sitten täytyy soittaa soittoläksyt ja tehä läksyt ja sitten harrastuksiin ja jos kerkeää niin sitten kavereita. Kello 17 täytyy olla takaisin kotona. Nukkumassa täytyy olla klo 20. Anna on tullu Volkeriin, vaikkei ne ookkaan sukua toisilleen. Anna on vähän sellainen haaveilija ja sitä saa aina patistaa jotta se sais jotain tehtyä ja aikaseksi. Anna on ihan innossaan myös siitä että soitan alttoviulua..jonakin päivänä tullaan varmaan soittaan yhdessä, koska se on sitä niin monta kertaa jo halunnut ja pyytänyt.

Iris on 2v. pikkupallero. Iris on aina ollut isokokoinen pulloposkinen tyttö. Valtavasti energiaa. Joka päivä pitää käydä pihalla, sekä aamulla että päivällä, jotta uni tulee helposti sekä päivällä että illalla. Iris herää aina ennen 7 ja sitten aamulla käydään leikkipuistossa tai "pyöräilemässä" tai jossakin. Yhentoista aikaan on Iriksen päikkärien aika ja hän nukkuu noin tunnin. Sinä aikana mä teen aina ruoan. Kun Iris herää, me syödään (Volkerkin tulee aina kotiin syömään) ja päivällä leikitään joko pihalla tai sisällä. Kun vahdin Iristä iltaan asti, kantsii mennä aina silloin ulos. Aika menee kuin siivillä. Iris opettelee puhumaan, mutta välillä on tosiaan aika vaikeaa kun se puhuu sekasin suomea ja saksaa, niin ei oikein tiiä, että mitä kieltä se nyt puhuu ja mitä se nyt tahtoo sanoa. Iris rakastaa musiikkia ja kun ite tahtoo levähtää, ei muuta kuin olkkariin ja musiikki päälle, niin Iris tanssii ja nauttii ja ite saa istahtaa.

Talo näillä on kolmikerroksinen. Ne 100 ulkoporrasta ei riitä, vaan sisälläkin on vielä kahet portaat. Kun taloon tullaan sisään, on siinä eteinen. Siitä sitten portaat ylös ja päästään olkkariin. Olkkarista lähtee käytävä, jonka varrella on kylppäri, Annan huone, keittiö ja vanhempien makuuhuone. Samassa kerroksessa yhdessä syvynnyksessä on myös toinen vessa ja portaat kolmanteen kerrokseen, jossa on työhuone ja mun huone. Tuleepahan ainaskin kunnolla hyötyliikuntaa, kun niitä portaita päivänkin aikana muutamia kertoja ramppaa..

Että sellaista sitä täällä. Nyt taijan mennä opiskelemaan vähän saksaa, jotta huomenna osais jotain siellä harkkoissa puhua. Hyvin mennee. Bad Mergentheim kuittaa.

Maisemia ja pieniä höppänöitä.

Sielläpä näkyy auto ja portaat ja talokin pilkistää. Ah. Rakastan noita portaita, varsinkin silloin kun sataa ja on rattaat mukana ja toisessa kädessä juoksentelee pikku Iris.



Tässäpä au pairin pienet höppänät, Anna 8v. ja Iris 2v.


Siinäpä näkymää mun huoneen ikkunasta kun kattelee vasemmallepäin. Saanen esitellä, Bad Mergentheim.

Rentoutumista.

Ensimmäinen kokonainen vapaapäivä! Olin oikein reipas ja laitoin kellon soimaan 11:50 ja nousin ylös 12.45. Olin siis erittäin varhain ylhäällä, eihän muut olleet kuin lounaalla kun mä suihkun jälkeen löntystelin keittiönpöydän ääreen. Se mikä on mahtavaa tässä hommassa, että kukaan ei sano vaikka nukkuisin myöhään kun mulla on vapaapäivä. Vaikka perhe haluaakin tietää missä milloinkin oon, esim että meenkö illalla jonnekin, tuunko yöksi kotiin vai jäänkö jonnekki vai mitä..niin sen enempiä ei tarvi selitellä. Saa tulla sitten kun tulee ja saa tehä sitä mitä haluaa kun on vapaata. Mahtavaa! Eli saa myös kunnolla hengähtää ja olla tosiaan vapaalla, eikä kokoajan tarvitse olla valmiina kaikkeen.

Päivällä talo tyhjeni, kun Anna oli kaverilla ja muut kaupassa. Tuntui tosi kummalliselta. Talo oli ihan hiljainen. Munkin piti päästä kauppaan ja halusin myös lähtä vähän kävelylle, joten nappasin kartan mukaan ja suunnistin kaupungille. Kiertelin katuja ja kattelin mistä mitäkin löytyy. Kiersin keskustassa ja nyt se alkaa aika hyvin jo hahmottumaan mulle. Löysin myös paljon tapahtumia joissa haluaisin käydä. Oli jumalanpalvelusta, oli konserttia, oli musikaalia yms. Siistiä.

Pieniä hetkiä kaupungilta..
Pongasin kaupungilla Hannan opastuksella pojan, joka soittaa samassa orkesterissa mihin mä meen! Siistiä!

Vaatekaupassa jouduin jonottamaan satakymmenentuhatta vuotta kun yks nainen sovitteli vaatteita. Kun eihän siinä kaupassa ollut kuin yksi sovituskoppi. Kun se satakymmenentuhatta vuotta oli kulunu ja se nainen tuli sieltä pois, olin jo niin väsynyt jonottamiseen että syöksyin sinne koppiin. Mutta hyi kauhia. Siellä kopissa haisi ihan hirveälle. Liekö nainen käynyt suihkussa sitten viimevuoteen vai mikä oli vialla, mutta kovasti ois ollu kyllä happinaamarille käyttöä. Ois tehny vähintään mieli puskea pää kopista ulos ja haukata raitista ilmaa mutta ei voinut. Kun se nainen tuli silloin mua ennen ulos sieltä kopista, oli se hymyillyt mulle niin ystävällisesti, niin en millään ois vihtiny näyttää sille, kuinka ei-niin-miellyttävät-miehekkäät-aromit se oli jättäny jälkeensä...jäi traumat. Ihanat saksalaisnaiset jotka huolehtivat puhtaudestaan.

Seuraavassa kaupassa joku mies tuli kysymään multa neuvoa yhtien papereitten kanssa. Mahtava fiilis! Tosin mulla ei ollut hajuakaan mistä mies puhui tai mitä se ees ensinnäkään sanoi, mutta kysyipä silti multa. En sittenkään näytä ihan eksyneeltä turistilta. Karttakaan ei tainnut siinä hetkessä olla enää kädessä.

Yritin myös ostaa vedenkestävän ripsivärin poistoainetta. Hyvänen aika. Myyjät on kyllä joko ihan tyhmiä tai sitten ne ei vaan tiedä niistä tuotteista mitään. Kysyin ensin joltain asiakkaalta neuvoa, mutta eihän se osannut neuvoa ja niinpä hän huusi myyjän avuksi. Yhdessä ne sitten siinä naureskeli kun mä yritin selittää nille, että mitä tarvitsin. Sitten kun ne älys asian, oli sillä myyjällä mulle monta vaihtoehtoa mistä valita. Saapa nähä lähteekö meikit pois vai huijasko myyjä mua. Illalla selviää.

Maanantaina meen kuoroon! Se alkaa puol 8! Mahtavaa! Tosin saatan myöhästyä sieltä vähän, koska ei tiietä vielä, että millon Volker pääsee lähteen töistä, kun Hanna on tosiaan koko viikon kurssilla toisessa kaupungissa, tulee vasta ens perjantaina, eikä siis voi vahtia lapsia. Mutta toivottavasti se kerkeäis, niin ei tartteis yksin sinne myöhässä viipeltää..ja toivottavasti saan pyörän toimimaan jotta kerkeän varmasti.

Nyt ulkona on jo ihan pimeää. Oli tosi lepponen päivä. Tosi rentouttava. Volker soittaa alakerrassa viulua. Onpa kivan kuulosta. Tekis mieli lähtä kävelylle, mutta siellä on pimeää ja mulla on nuha. Vois mennä juomaan vaikka teetä.