Edestakas ja taastakas.

Tänään oli vapaa-aamu, mutta laitoin silti kellon herättämään, koska piti aamulla siivota. Vaikka imuroin ja luutusin ihan vasta, niin pitäähän sitä tehä kunnon suursiivous taas, kun Hanna kerta tulee huomenna! Vitsiläinen, niin älyttömän mahtavaa! Mun siivous tosin ei edennyt kauhean pitkälle sillon aamulla, koska päätin tehä kunnon suursiivouksen ja niinpä kerkesin vasta imuroida ja alottaa pölyjen pyyhkimistä. Päivällä ja nyt illalla sitten siivous jatku ja jatkuu vielä huomenna aamullakin, kun en vihti enää luutuamistarvikkeita alakerrasta hakea.

Nyt on jotenkin tosi levollinen ja hyvä olo. Uskaltauduin laittaan radion päälle, koska sen ei pitäis kuulua alakertaan ja niinpä oon täällä nyt vielä siivoillu ja kuunnellu vaan musiikkia. Tosi kotoinen olo jotenkin.

Punamustakerttus-armeija muuten varmaan pelästy mun hienoja suunnitelmia niitä vastaan, jotenka ne ei oo mun rauhaa häirinny. Syy tähän niitten katoamiseenhan ei todellakaan oo se, että ilma on kylmettyny yhtäkkiä tosi paljon. Eijei. Mun hienoja strategioita ne säikähti. Kyllä.

Iriksen kans käytiin tänään muskarissa ja kaupassa. Päivä meni ihan älyttömän nopeaa ja meillä oli oikeesti tosi hauskaa. Iris on oppinu yhtäkkiä ihan tosi paljon puhumaan. Silloin kun tulin tänne, niin Iris osas sanoa aina vaan muutamia sanoja ja niistäkään ei monesti saanu selvää, mutta nyt se jo juttelee mun kanssa. Meillä oli tänäänkin sen kanssa hienot keskustelut. Nyt se hokee varmaan kokoajan, että "Eetan Itsko tulee kylään. Ten nimi on Hanna." Iris on ihana. :)

Kun Hanna(siis nyt puhun perheen äitistä) tuli kotiin, juoksin mä äkkiä huoneeseen siivoamaan. Oli älytön kiire ja hikihatussa vaan siivosin täällä, kunnes olikin aika lähtä kuoroon. Otin laukun ja juoksin alakertaan. Sitten ei muuta kuin pyörä mukaan ja äkkiä pyöräilemään. Kello oli jo aika paljon ja sain täysillä melkeen pyöräillä. Kun olin jo melkein perillä, siis parin kilometrin päässä täältä, kurkkasin pyörän koriin, joka mulla on tarakalla ja jossa aina pidän mun laukkua. MUN LAUKKU EI OLLU SIINÄ. Pikkasen iski kauhea paniikki. Muistin, että olin pannut sen lähtiessäni siihen koriin, mutta nyt sitä ei näkyny missään. Eihän siinä sitten auttanu muu kuin kääntyä ympäri ja lähtä samaa tietä takasinpäin. Kello oli ihan muutamaa minuuttia vaille kuoron alkamisaikaa ja mä pyöräilen takasinpäin. Oli ihan pimeää ja koska tuo pyörä, mikä mulle on annettu, on aika romu, on sen valokin aika romu ja se pitää älytöntä meteliä, joten ajelin siis pimeässä ja yritin pongata mun valkosen laukun jostain tieltä. Jatkoin matkaa ja jatkoin lisää matkaa ja missään ei laukkua näkyny... Aloin olla jo aika paniikissa. Kaikki mun rahat yms. oli siinä laukussa. Pyöräilin eteenpäin ja lopulta pääsin kotiin asti. Mielessä kävi jo kaikki mahollisuudet, että nyt joku on sen vieny ja ottanu mun rahat ja nyt mun pitää mennä huomenna käymään poliisilaitoksella ja sulkea mun tilit ja kaikki.. Mutta oli vielä yksi mahdollisuus, että mitä jos se laukku ois pudonnut johonki noista 96:sta ulkoportaasta. Eihän siinä sitten auttanu, kun jättää pyörä alas tielle ja juosta portaita ylös. Ja en tiiä, että oisko pitäny itkeä, vaiko nauraa, kun siellähän se mun laukku oli. Ylimmällä tasanteella. Olin niin helpottunut, että se löyty, mutta ei kauheena naurattanut, eikä hymyilyttänyt, kun olin kaks kertaa sen matkan pyöräilly ja juossu vielä nuo ihanat portaatkin kahteen kertaan. Noo..loppu hyvin, kaikki hyvin. Laukku oli nyt takasin turvassa, joten ei muuta kuin täysillä portaat alas ja täysillä pyöräileen kohti kuoroa. Jes. Hienoa.

No. Oli kivat harkat, vaikka ekat minuutit menikin siihen, että yritin koota itteni, kun oli pikkaisen kuuma tässä edestakas menemisessä tullut.

Mutta nyt kotona ja huomenna aamulla edessä vielä luutuaminen. Sitten on kaikki valmista Hannan tuloa varten.

Enää YKSI YÖ ja HANNA on TÄÄLLÄ!<3 Ihanaa.