"Cedern müssen von den Winden..."

On ollu jotenkin ihan kummallinen päivä. Hanna sano aamulla, että se tulee jo puol 3 aikaan, joten mun työaika suppeni huomattavasti. Siis oikeesti mulla on torstaisin aina johonkin kuuteen asti. Tuntu siis siltä, että päivä suorastaan hurahti, vaikka 8 tuntia töitä olikin. Oli kyllä huipun ihanan lyhyt päivä! :DD

Oon tullu siihen tulokseen, että saksalaiset ei osaa tehä lasten vaatteita. Tokihan lapsille tehään niin minihameita kuin napapaitoja yms. mutta mistä tulee kurahousut ja verkkapuvut? No Suomesta. Tänään aamulla sato vettä ja mikäs sen mukavempaa kuin panna sadekamppeet päälle ja mennä hyppiin lätäkköön. Varmaan taas ovat naapurit ikkunasta kattoneet ja päivitelleet, kuinka hulluja ne suomalaiset oikeen onkaan. Mutta voi niitä Iriksen riemunkiljahduksia kun sai juosta lujaa lätäkköön ja kun vesi pärskähti oikeen korkealle. Kyllä jää saksalaiset lapset paljosta paitsi..äiteistä ja isistä ja lastenhoitajista puhumatikaan.

Olin vähän laiska ja kävin oikeen hitaasti suihkussa ja muuta kaikkea, kun Iris oli päiväunilla. Melkein ruokakin myöhästyi aikataulustani, minkä olin itelleni mielessäni laatinu, mutta onneksi Anna oli taas jälleen kerran yllättäen hidas kotimatkallaan ja Volker tuli tosi myöhään kotiin, joten ruoka oli hyvin valmis ennen niitten tuloa. Iris sai äitiltään tuliaiseksi palapelikirjan, jota värkättiin siihen asti, kunnes Hanna tuli päivällä kotiin. Oli siis oikeen lepponen päivä.

Oon soittanu tänään myös monta puhelua..saksaksi. Siitä oon hyvilläni, että en panikoinut niitä puheluita etukäteen tai miettiny "vuorosanojani" etukäteen saksaksi vaan soitin vaan. Tein mahdottoman paljon virheitä ja sellaista, mutta pääasia olikin siinä, että menin vaan ja soitin. Yritin siis kysellä meille tänne lastenvahtia yhelle perjantaille, mutta ainaskaan vielä ei oo onnistunu.

Päivällä kävin pikaseltaan kaupungilla. Annalla on nimittäin tiistaina synttärit, jotenka kävin ostamassa sille lahjan. Nyt ei tarvi siitäkään asiasta onneksi enää stressata.

Kun tulin kaupungilta kotiin, oli talo ihan tyhjä. Ah sitä unelmaista hiljaisuutta. Olin reipas ja harjottelin soittoläksyt ja lauloin jopa kuorolauluja. Näitä talon hiljaisia hetkiä sais vissiin olla siis vähän enemmänkin.

Marjukkakin soitti ja raatattiin sen kanssa melkosen kauan puhelimessa. Olipas kivaa. Nähään varmaan viikonloppuna, tai no riippuu Marjukan poikakaverista, että kumpana päivänä, perjantaina vaikko lauantaina ne aikoo liikkeelle lähtä. Mä oon aatellu, että perjantaina orkesteri festin jälkeen vois jotain suunnitella, lauantaina ei ehkä vihti, kun seuraavana päivänä on se konsertti. Pitää nukkua hyvät yöunet silloin.

Oli jotenkin huippua kun oltiin nyt Hannan ja Iriksen kanssa kolmestaan kotona. Tullaan niin hyvin juttuun Hannan kanssa. Raatattiin kyllä vaikka ja mitä..ja tajusin, että kuinka mahtavan au pair perheen mä oonkaan saanu. Ei käy kateeksi sitä Anastaciaa..sen perhe on kuulemma aika kauhia ja Anastacialle jää vissiin kaikki työt. Että kiva. Koitin soittaa tänään sille, mutta siellä ei kukaan vastannu. Oispa kyllä kiva jos tutustuttais sen kans..ois sillekin varmaan kivaa päästä välillä ees tuulettuun jonnekkin. Siis niitten entisellä au pairilla ei ollu ollu tyyliin edes yhtäkään vapaapäivää. Mä en kestäis kyllä semmosta. Toivottavasti Anastacialla ei oo niin tiukkaa ja rankkaa kuin sen edeltäjällä..vaikka pahoin pelkään.

Tunnin päästä alkaa kuoroharkat! Ihanaa!

"...oft viel Ungemach empfinden, oftmals werden sie verkehrt..."