Teatraalista.

Olipa vappaa päivä taas tännään. Nukkuin pitkään ja heräsin alhaalta kuuluvaan meteliin. Anna tuli koputteleen ovelle, että ois ruokaa tarjoll, ei sitä siinä vaiheessa enää kehannu jäähä nukkumaan. Hanna sanoi myöhemmin, että voin laittaa lapun ovveen, jos en halua että mua tullaan herättään syömään :D Meni vähän töppyrässä koko alkupäivä. Meni aika myöhään eilen, kun oli kaikkia jänniä juttuja, niin jäi nuo yöunetki sitten aika lyhkäseksi. Mutta ens yön saa nukkua taas kunnolla, onneksi.

Hanna kaiveli mulle kaapita hametta ja paitaa lainaa, jotka voisin laittaa illalla. Eihän mulla täällä oikeen mittään juhlakamppeita oo mukana ja se täniltanen konsertti on tosi hieno. Tosin Hannan vaatteet on..noo..ihan hienoja, mutta yritin mahdollisimman paljon kattoo vielä omiani, joskos niistä jotain keksis.

Olin kattonu netistä, että tänään oli tuolla yhellä stadionilla miesten jalkapallopeli ja päätin lähtä sitä kattomaan. Tosin Hanna kertoi, että tänään ois myös kaikki kaupat auki, oli vissiin joku markkinapäivä, niin päätin kiertää kaupungin kautta ja kattoa, että löytäisinkö illaksi jotain. Kaupungilla oli ihan sikana väkeä. Tuntu että siellä ei pääse minnekään menemään ja jokapaikkaan oli pitkät jonot. Ihan ku Raahessa pekanpäivien aikaan. Ja vielä kun ulkona oli yli 30 astetta lämmintä, niin voitte kuvitella kuinka siellä oli paljon ihmisiä liikenteessä. Jaksoin käydä muutamassa liikkeessä, mutta kun mitään hyvää ja halpaa en löytäny, päätin lähtä kattoon sitä peliä. Se oli tosin alkanu jo 45 min sitten, mutta päätin silti vielä mennä. Vähän harhailin mutta löysin kuitenkin perille.

Ja voi hyvänen aika. Jos jotku ottaa jalkapallon tosissaan, niin saksalaiset. Kentän ympärillä oli aika paljon porukkaa, joista ehkä yks sadasosa oli tyttöjä ja naisia. Miehet huusi tyyliin pää punasena, kun niitten joukkue ei saanutkaan jostakin tilanteesta maalia. Ja voi armotonta sitä peliä. Keltasia kortteja viuhu ihan kivasti ja oisittepa nähny ne teatraaliset esitykset, kun "joku tuli ja kamppas ja nyt sattuu polveen aijai". Oli niin vähällä etten revenny nauruun..mutta onneksi sain pidettyä suuni varmaan vaan tosi ääliön näkösessä virneessä. Ei ne osannu ees näytellä. Ja onneksi olin hiljaa..siinä ois varmaan aika äkkiä viereiset pojat ja miehet ollu ihan hermona, kun yksi tyttö tulee siihen niitten joukkuelaisille hihittelemään. Mutta voivoi. Isoja miehiä ja armotonta esitystä. Mutta osas ne kyllä pelatakkin. Oli huippua seurata sitä. Ens kerralla uudestaan.

Kotona sain olla vähän aikaa yksin ennekuin talo taas täyttyi ihmisistä ja metelistä. Nyt on stressikin vaatteista ohi..päätin panna oman topin ja villatakin ja Hannan hameen. Näillä mennään.

Muutaman minuutin päästä siis konserttiin. Kattomaan kaupungin kermaa. :D Mielenkiintoista.

Kaikkea jännää suunnitteilla. On kiva olo. Tosi kiva.