Saksaa ja ystäviä.

Ai että. On tämä elämää.

Aamulla heräsin kun kello herätti ja samantien Hanna tuli koputtelemaan ovelle.. Axel Bähr, meijän orkesterinjohtaja soitti. Hän halus heti aamutuimaan tietää, että miten orkesterin reissuasiat on lähteny käyntiin. Ei siinä sitten auttanu ku laittaa silmät vielä vähän puoliummessa tietokone päälle ja mennä kattomaan sähköpostit. Ei ollu Raahen musiikkiopiston rehtori vielä vastannu. Hanna sitten kirjotti mulle paperille kaikki mitä Axel haluais tietää ja mä lupasin soittaa Marjomaalle Raaheen.

Tänäpäivänä söin muitten kans yhtäaikaan lounaan! Olipas aika edistyksellistä! Siinä sitten hitaasti tein kaikki aamuhommat ja soitin Marjomaalle. Olihan se jännittävää. Marjomaa oli just sellanen ku aikasemminkin..niin tiukka ja asiallinen. Mutta mikä mahtavaa, se innostu meijän orkesterin mahdollisesta vierailusta Raaheen, mutta asia selvennee enemmän vasta ens maanantaina, koska kamariorkesterilla on sillon harkat ja Jarmo kyselee asiaa silloin siellä päässä. Jotenka maanantaina tiiän ehkä siitä lisää. Innolla kuiteskin ootetaan mitä tuleman pitää, ois se mahtavaa!

Mulla oli siis vapaapäivä tänään, jotenka muut teki omia juttuja ja mä päätin lähtä kaupungille hoitaan asioita. Oli oikeen muistilappu mukana, että muistan hoitaa varmasti kaiken mitä piti.
Ekana piti mennä pankkiin kysymään sitä mun pankkitilin salasanaa, koska se ei ollu tullu perille postissa..kortti kyllä tuli mutta ei salasanaa. Ite selvitin asian neiti-info-tätille ja oli ehkä maailman koomisinta, koska selitin sille saksaksi ja koska en tienny kaikkia hienoja sanoja, kuten tunnusluku ja pankkitili, niin jouduin selittään ne sanat aina jotenkin..eli koska se nainen tajus etten oikeen puhu kunnolla saksaa, yritti se sitten selittää mulle kaikki asiat enkuksi ja vastasin sille aina silti saksaksi.

Sitten kävin myös kaupassa ja sovitin yhtiä kenkiä. Siellä oli joku nuoripoika myyjänä ja se puhu niin pienellä äänellä ja niin nopeaa, että en yksinkertasesti saanu yhtään mitään selvää. Jouduin ehkä oikeesti aina viidesti kysymään, että anteeksi kuinka. Lopulta sanoin sille suoraan, että en osaa puhua saksaa kunnolla. Sitten sitä hävetti hulluna kun se oli niin epäselvästi puhunu ja puhui oi-kein sel-väs-ti että varmasti ymmärrän. Oikein kysyi että haluanko että se soittaa mulle kun niitä kenkiä tulee lisää joita sovitin, koska ei ollut nyt oikeen kokoa. Olipas se kiva. Tosin päätin mennä käymään siellä joku päivä uudestaan. :D

Kävin myös rautatieasemalla kyselemässä junahintoja ja siellä oli kyllä niin ihanaa palvelua, vaikka epäilinkin aluksi sen miehen innostusta palvella kun halusin vaan kysellä. Mutta mitä vielä..sehän tulosti mulle kolme paperia juna-aikatauluja ja niitten hintoja. Huomenna käyn ne ostamassa.

Kaupunkikierroksella päädyin kirjastoon ja päätin hommata itelleni kirjastokortin. Mutta sitten siihen tulikin sellainen este, että mulla tulee olla joku näyttö, jolla voin osoittaa, että asun täällä. Ja eihän mulla mitään sellaista oo..niinpä päätin tulla joku päivä Hannan tai Volkerin kanssa yhdessä kirjastoon, koska sekin kuulemma riittää. Mutta onneksi siihen tosiaan tuli sellainen este..nimittäin kuulin vasta loppuvaiheessa ,että se maksaa jopa 20 euroa vuodessa se kortti! Oho. Ehkä lainaan vaan Hannan kortilla.

Kun lähin kirjastosta, törmäsin pihalla yhteen meijän orkesterilaiseen Lauraan! Jäin sitten jutteleen siihen ja lopulta lähin sen mukaan kirjastoon. Siellä Laura pongas mulla ev.kirkon gosbel lauluyhtyeen ilmotuksen! Ai että! Harkat on torstaina! Uskomatonta! Oon ehkä yhtä hymyä vaan! Se oli tarkotuttu juuri nuorille ja se on joku aika uusi juttu, joten ei oikeen tiietä että mitä siellä kaikkea on ja onko siellä minkäverran ihmisiä ja ja ja..mutta torstaina aijon mennä kattoon sitä ainaski! Kyllä ne rukoukset aina kuullaan:)

Lauralla oli muutamia asioita kaupungilla hoidettavana, joten pyysi että lähenkö sen mukaan. Oli kyllä kivvaa. Laura on sellanen kiltti tyttö ja tosi fiksu ja semmonen ihanan puhelias. Tapasin sen siskonkin. Laura aiko jopa kysyä sen opelta että voisinko lähtä ens kuussa Frankfurtiin yhdessä niitten luokan kans, kun ne menee sinne yhille kirjamessuille. Huippua!

Kotimatkalla kävin vielä Ladysport salilla kyselemässä sen hintoja. On se niin ihanaa olla ulkomaalainen ja sanoa, että anteeksi, en osaa kunnolla saksaa, joten voisitteko auttaa. Ja sitten saa kyllä monesti niin hyvää palvelua että..niinku esim. tuolla. Olipa se nainen kyllä ystävällinen..nyt ei varmasti mikään jääny epäselväksi :D

Kotona kun oltiin syömässä, niin Axel soitti..ja koska Hanna oli just nukuttamassa Iristä, eikä voinu tulla selittään Axelille mitä Jarmo oli mulle sanonu, halus Axel puhua mun kanssa. Pakenin muitten edestä olohuoneeseen puhumaa..voi että. Ekaa kertaa selitin tolleen kunnolla jotain asiaa-asiaa puhelimessa jollekin. Olihan se kamalaa, mutta olihan se ihana tunne kun se ymmärsi mua. Voi vitsit sitä voittajafiilistä mikä siitä tuli! :)

Ja sai tämä päivä myös mahtavan lopun! Eeva kertoi että hänen au pair vanhempansa ovat luvanneet että saan mennä niille viikonloppuna yötä! AH! Niinpä matkustan perjantaina orkesterin jälkeen Frankfurtiin ja Eeva tulee sinne. Siellä sitten vietetään yhdessä Sisu radio juhlia ja sitten Florstadiin joskus ja sitten sunnuntaina takaisin tänne!

Ai että, mikä olo! Kaikkea kivaa tiedossa rutkasti! Kiitos iskälle yläkertaan. On rukouksiin vastattu! :)