Rentoutumista.

Ensimmäinen kokonainen vapaapäivä! Olin oikein reipas ja laitoin kellon soimaan 11:50 ja nousin ylös 12.45. Olin siis erittäin varhain ylhäällä, eihän muut olleet kuin lounaalla kun mä suihkun jälkeen löntystelin keittiönpöydän ääreen. Se mikä on mahtavaa tässä hommassa, että kukaan ei sano vaikka nukkuisin myöhään kun mulla on vapaapäivä. Vaikka perhe haluaakin tietää missä milloinkin oon, esim että meenkö illalla jonnekin, tuunko yöksi kotiin vai jäänkö jonnekki vai mitä..niin sen enempiä ei tarvi selitellä. Saa tulla sitten kun tulee ja saa tehä sitä mitä haluaa kun on vapaata. Mahtavaa! Eli saa myös kunnolla hengähtää ja olla tosiaan vapaalla, eikä kokoajan tarvitse olla valmiina kaikkeen.

Päivällä talo tyhjeni, kun Anna oli kaverilla ja muut kaupassa. Tuntui tosi kummalliselta. Talo oli ihan hiljainen. Munkin piti päästä kauppaan ja halusin myös lähtä vähän kävelylle, joten nappasin kartan mukaan ja suunnistin kaupungille. Kiertelin katuja ja kattelin mistä mitäkin löytyy. Kiersin keskustassa ja nyt se alkaa aika hyvin jo hahmottumaan mulle. Löysin myös paljon tapahtumia joissa haluaisin käydä. Oli jumalanpalvelusta, oli konserttia, oli musikaalia yms. Siistiä.

Pieniä hetkiä kaupungilta..
Pongasin kaupungilla Hannan opastuksella pojan, joka soittaa samassa orkesterissa mihin mä meen! Siistiä!

Vaatekaupassa jouduin jonottamaan satakymmenentuhatta vuotta kun yks nainen sovitteli vaatteita. Kun eihän siinä kaupassa ollut kuin yksi sovituskoppi. Kun se satakymmenentuhatta vuotta oli kulunu ja se nainen tuli sieltä pois, olin jo niin väsynyt jonottamiseen että syöksyin sinne koppiin. Mutta hyi kauhia. Siellä kopissa haisi ihan hirveälle. Liekö nainen käynyt suihkussa sitten viimevuoteen vai mikä oli vialla, mutta kovasti ois ollu kyllä happinaamarille käyttöä. Ois tehny vähintään mieli puskea pää kopista ulos ja haukata raitista ilmaa mutta ei voinut. Kun se nainen tuli silloin mua ennen ulos sieltä kopista, oli se hymyillyt mulle niin ystävällisesti, niin en millään ois vihtiny näyttää sille, kuinka ei-niin-miellyttävät-miehekkäät-aromit se oli jättäny jälkeensä...jäi traumat. Ihanat saksalaisnaiset jotka huolehtivat puhtaudestaan.

Seuraavassa kaupassa joku mies tuli kysymään multa neuvoa yhtien papereitten kanssa. Mahtava fiilis! Tosin mulla ei ollut hajuakaan mistä mies puhui tai mitä se ees ensinnäkään sanoi, mutta kysyipä silti multa. En sittenkään näytä ihan eksyneeltä turistilta. Karttakaan ei tainnut siinä hetkessä olla enää kädessä.

Yritin myös ostaa vedenkestävän ripsivärin poistoainetta. Hyvänen aika. Myyjät on kyllä joko ihan tyhmiä tai sitten ne ei vaan tiedä niistä tuotteista mitään. Kysyin ensin joltain asiakkaalta neuvoa, mutta eihän se osannut neuvoa ja niinpä hän huusi myyjän avuksi. Yhdessä ne sitten siinä naureskeli kun mä yritin selittää nille, että mitä tarvitsin. Sitten kun ne älys asian, oli sillä myyjällä mulle monta vaihtoehtoa mistä valita. Saapa nähä lähteekö meikit pois vai huijasko myyjä mua. Illalla selviää.

Maanantaina meen kuoroon! Se alkaa puol 8! Mahtavaa! Tosin saatan myöhästyä sieltä vähän, koska ei tiietä vielä, että millon Volker pääsee lähteen töistä, kun Hanna on tosiaan koko viikon kurssilla toisessa kaupungissa, tulee vasta ens perjantaina, eikä siis voi vahtia lapsia. Mutta toivottavasti se kerkeäis, niin ei tartteis yksin sinne myöhässä viipeltää..ja toivottavasti saan pyörän toimimaan jotta kerkeän varmasti.

Nyt ulkona on jo ihan pimeää. Oli tosi lepponen päivä. Tosi rentouttava. Volker soittaa alakerrassa viulua. Onpa kivan kuulosta. Tekis mieli lähtä kävelylle, mutta siellä on pimeää ja mulla on nuha. Vois mennä juomaan vaikka teetä.