Raahe pohjois-navalla. Asukkaat eskimoita.

Hohoo..Axel Bähr oli tänään pistäny kaikille meijän orkesterilaisille mailia ja hulluna hehkuttanu sitä, että meijän reissu saattaakin nyt suuntautua Raaheen. Toivottavasti kaikki onnistuis ja Jarikin innostuis asiasta, että päästäis Raaheen. Axel on vaan niin rauhaton ja kärsimätön mies..kunhan nyt ei vaan liikaa innostuis asiasta, kun ei Jarista voi yhtään tietää. Mutta oli kyllä hauska miten se kehu Raahea siinä mailissa ja ylisti kuinka hienoa olisi sinne mennä :D Kun viime mailissa, jonka se laitto kaikille, kertoi hän kuinka Raahe sijaisee ihan pohjoisessa ja kuinka se on niin pieni ja kytynen, että ei siellä oo mitään, joten sinne ei voi mennä. Piti sen nyt ottaa vähän sanojaan takas, kun valaistiin sitä vähän, että minkälainen se Raahe oikeesti on. Volker oli selittäny sille aluksi jotain ihan ihmettä..pikkasen ollu silläkin Raahesta ihan väärät käsitykset. Ne taiteilijat..voevoe.

Pieni info tähän väliin ulkomaalaisten Suomen tuntemista. Iris on nyt siis 2v. ja ikäisekseen erittäin iso ja sellanen söpö pallero. Joku näitten tuttava oli sitten kerran vaan todennu, että "niin, onhan ne eskimoittenkin lapset sellasia pieniä ja pyöreitä!" Että semmosta täällä.

Tänään on ollu mahtireipas päivä. Työt alko 7:05 ja loppu siihen hetkeen kun Hanna joskus kuuden aikoihin illalla porhalsi kotiin. Päivään mahtui niin "vuorilla seikkailua" Iriksen kanssa, ruanlaittoa, imurointia, siivousta muutenkin, Annan patistamista läksyjen ja kaiken teossa, kuin ulkoilua ihanassa puistossa jossa Anna keräs kanstanjoita ja jossa me Iriksen kanssa vaan juostiin lujaa paikasta toiseen. Näin ainakin Iris asian totesi. Niin ja onhan noita lastenrunoja ja -lauluja taas hoilattu jos minkäverran. Kiitos siitä kuuluu äitille ja vauvamuskarille.

Kun käveltiin puistoon, istui Iris rattaissa ja Anna meni omalla potkulaudallaan. Anna sitten halus leikkiä samalla karhuja, joiden hoitaja mä siis olin. Niinpä se teki narusta sellasen talutushihnan jonka kiinnitti ranteeseensa ja jonak toisenpään antoi mulle. Siellä me sitten käveltiin puistoon, Iris rattaissa ja Anna narussa vieressä. Pikkasen meinas hävettää. Ei se että meillä oli siinä leikit kesken keskellä ihmisjoukkoa, vaan se, että mulla oli lapsi nuorassa kiinni..! Mutta nooh..eihän Anna sellaista osannu aatella, että joku mua voisi vähän pahalla silmällä vilkaista..Niinpä ei auttanu kuin hymyillä nätisti vastaantuleville ihmisille ja kulkea mahdollisimman lähellä Annaa, jotta narua ei näkyisi. Oli se kyllä matka. Mutta kulkipahan Anna nätisti meijän vieressä, koska eihän Moona-karhu nyt saanut tehä muuta kuin totella omistajaansa. Ehkä voisimme siis leikkiä tätä leikkiä joskus uudestaankin..

Täällä on ehkä maailman kauniimpia puistoja! Tänään tein uuden löydön ja mentiin yhteen isoon puistoon, jossa en ollu ennen käynyt. Se oli älyttömän iso ja niin hyvästihoidettu. Iriskin sai vaan vapaasti juosta ja juosta suuntaan jos toiseen, eikä tarvinnu kokoajan olla pelkäämässä, että nyt tulee auto tai pyörä ja Iris jää alle, tai että se joutuis pois näkyvistä. Siellä oli jopa pelipaikkoja rakennettu, oli pöytäpingis pöytiä ja isoja shakkinappuloita ja isoja soittimia..uskomatonta. Ihan ku jostain hotellin puutarhasta..mutta nyt se olikin ihan yleinen puisto keskellä kaupunkia. Joskus pitää muistaa ottaa kyllä kamera mukaan. Kylläpä Iriskin nukahti helposti päikkäreille, kun niin kovasti sai siellä juosta ja purkaa energiaa.

Mutta työ on aina työtä ja n.12 tunnin työpäivä vaatii energiansa kyllä multakin..Melkoisen väsynyt nyt oon. Mutta ilta on vapaata ja huomenna uusi päivä. Ja huomenna! Illalla! Gosbel lauluyhtye! Kädet ristiin, että se ois joku kiva ja että siellä ois nuoria ja ja ja..en tiiä. No että pääsisin laulamaan sinne mukaan! :)

Huomista odotellen. Puhumattakaan viikonlopusta.

Ostoskärryytttttt! Kaivuriiiii! Tuttujaaaa!