Rikkipoikkiväsynyt mutta niin onnellinen.

Nyt kyllä unia painaa kovasti silmiä, oikeestaan koko päivän on väsyttänyt, mutta onneksi on ollut kokoajan tekemistä ja menemistä niin sitä ei oo huomannu. Mutta nyt kun istahin tähän koneen eteen, huomaa oikeen kuinka silmät ei meinaa pysyä enää edes auki. Niinpä pikasesti tän päivän kuulumiset.

Tämä päivä oli mun eka virallinen työpäivä! Tokkiinsa oon ollu jo töissä jo aikasemmin, mutta tänään työpäiväni alkoi siihen "tavalliseen oikeaan aikaan", eli puol 8 aamulla. Hanna ja Volker lähti töihin ja mä jäin lasten kans. Käytiin sitten lasten kanssa lähistöllä olevalla leikkipuistolla Annan opastuksella. Iriksellä oli mahtava kulkuneuvo, juoksupyörä :D Ihmettelin kun Hanna sanoi mulle aamulla, että voitte vaikka lähtä Iriksen kanssa pyöräileen, se osaa ite pyöräillä. Olin nähnyt pyörän aikasemmin pihalla ja en ollu nähnyt siinä mitään apurattaita..ihmettelin että miten se osaa jo ton ikäsenä pyöräillä..ja ilman apurattaita. Mutta. Ei siinä mitään polkimia ollut :D Ai että se oli suloisen näköinen kun se istu siinä pyörän päällä ja juoksi, eli anto jaloilla vauhtia. Ja menihän se lujaa. Tuli kunnon aamulenkki, sen perässä sai nimittäin oikeesti juosta että pysy vauhdissa mukana.

Lenkin jälkeen Iriksen aika olikin mennä nukkumaan ja silläaikaa mun oli tarkotus tehä ruokaa. En ihan kerennyt saaha sitä valmiiksi mutta onneksi Iris oli rauhassa kun heräs ja sain tehtyä ruoan loppuun. Tein mm. cuscussia..en oo koskaan ennen ees kuullu sellasesta. Mutta oli kuulemma oikean makuista..vaikka eipä sille oikeestaan tarvinnu mitään tehäkään, keittää vesi ja laittaa cuscussit sinne. Se oli vähän niinku riisiä. Mutta nopeempaa.

Päivällä kävin ensimmäisen kunnon keskustelun Volkerin kanssa saksaksi. Ollaanhan me monta kertaa juteltu, mutta silloin Volker on puhunut paljon ja mä oon siinä sivussa aina jotain pientä sanonu. Mutta tänään..ai että. Puhuttiin jopa terroristi uhasta, josta oli kirjotettu lehteen etusivun juttu. (äiti älä huolehi, täällä ei oo mitään vaaraa) Ja puhuttiin myös alkoholista. Kyseli että mieltä mä oon alkoholista ja että juonko sitä. Se selitti mulle paljon alkoholittomasta kaljasta, joka auttaa jaksamaan. Sitä juodaan monesti kuulemma silloin, kun tekee jotain urheilusuoritusta. Vähän niinku joku urheilujuoma. Oli aika mielenkiintonen keskustelu. Tää alkoholi näemmä on iso puheenaihe täällä Saksassakin, kun joka hetki se nousee esille.

Päivällä käytiin yhdessä, tai no Anna ei ollut mukana, niin kävelyllä metsässä. Tällä mäellä, jossa tää talo on , on ylhäällä metsä. Siellä on aivan ihania pikkupolkuja ja teitä joilla on ihana käydä lenkillä. Tää luonto tekeekin tästä kaupungista niin kauniin. Ei sitä pysty selittään kuinka kaunista täällä on jos ei ite sitä näe. Tuolla vois vaan viettää vaikka tuntikausia kierrellen ja katsellen. Löydettiin kävelyllä paljon myös omenapuita, joista Volker kävi poimimassa omenoita kaks isoa korillista. Oispa Suomessakin tällästä.

Illalla Hanna kysy että haluaisinko lähtä sen mukaan kun sillä on laulu- ja kuoroharkat. No tottahan toki halusin! Siispä ajettiin viereiseen pikku kaupunkiin. Hanna meni laulutunnille ja mä kävin kävelyllä. Kävin kattomassa mäen päällä olevaa linnaa. Oli niin mahtavaa jälleen kerran kävellä ja ihailla tätä kaikkea. Tykkään näistä kaupungeista kun ne on niin pieniä ja sieviä. Talot vähän vanhoja ja jokainen on ihan erilainen kuin toinen. Jokainen talo on myös erivärinen. Suomessa kun menee jollekin asuinaluelle, varsinkin uudelle, kaikki talot on samanlaisia ja samanväriä..

Sitten mentiin Hannan kuoroharkkoihin. Hanna siis alkaa vetämään sitä kuoroa vissiin kuukauden jälkeen mutta vielä oli siis ite laulamassa. Kun sinne mentiin, mun oli tarkotus vaan istua ja kuunnella, mutta arvatkaapa pystyinkö olemaan laulamatta kun oltiin kuoroharkkoissa ja kaikki vaan laulaa. Niinpä mulle annettiin omat nuotit ja menin alttojen luo laulamaan. Oli niin mahtavaa! Tämä kuorohan on siis sellanen +60 ihmisten kuoro. No okei. Oli siellä muutama nuorempikin. Kuten Hanna ja muutama muu nainen ja mies. Mutta silti. Tasoltaa se ei kuulemma parhaimmistoa oo, mutta se tunnelma mikä siellä, oli aivan sanoinkuvaamaton! Kuten Hanna sanoi, se kuoro on monelle se tärkein juttu. Ja noin kolmasosa sen kylän asukkaista laulaa siinä kuorossa, eli sekin voi kertoa kuinka tiivis tunnelma siellä oikeen oli..Mun vieressä istu ihana nainen joka auttoi mua nuottien kanssa ja jutteli kaikenmoista. Ensimmäinen kerta kun juttelin jonkun muunkin kuin Volkerin kanssa kunnolla saksaa. Mikä fiilis! Ja mikä fiilis siitä laulamisestakin tuli! Jos se kuoro, mihin ehkä aijon ens maanantaina mennä, ei ookkaan kiva, meen ehottomasti tuonne! Vaikka eihän kukaan sano etten vois mennä kumpaankin..mutta saa nyt nähä.

Nyt oon kyllä ihan rikkipoikkiväsynyt. Kello on 11 ja mä meen nukkumaan..tää on jotain todellista edistymistä.