Onnellinen.

Tänään on ollut sanoinkuvaamattoman ihana päivä! Jos tänään ois tullu kyyneleet silmiin, se ois tullu onnesta. On niin hyvä olla tässä juuri nyt.

Aamulla nukuin pitkään, niin pitkään, että mummo tuli jo kattomaan, että oonko sairaana tai yleensäkään hengissä. Myöhemmin Hanna nolona pyyteli anteeksi äitinsä puolesta kun se oli sillälailla tullu mun huoneeseeen mut herättään. Mutta ei se mua haitannut..päinvastoin. Kun siis täällä au pair saa tehä vapaa-aikanaan mitä tahtoo, vaikka nukkua koko päivän ja se ei haittaa tätä perhettä yhtään. Mutta mummo ei ollu tämmöseen tottunut..se on kyllä semmonen tomeratäti että. Kampesin itteni sitten sängystä ja pääsin kahen aikaan suihkuun ja syömään. Muut lähti kaupungille..mulla oli tosi ei-pirteä olo, mutta päätin lähtä myös vähän kaupungille kattelemaan, kun oli muutamia juttuja vielä ostettavana ja kaupat oli vielä auki. Niinpä lähin ja kiertelin muutamassa kaupassa ja sitten vaan kiertelin ympäri kaupunkia. Zhang on mäkkärissä töissä ja niinpä päätin ettiä mäkkärin.. Se on jännä, mutta mitään tienkysymistä tms. ei jännitä oikeestaan enää yhtään..enkä kyllä oikeestaan enää muutenkaan jännitä saksan puhumista. Siihen on jotenkin tottunut ja turtunut. Unia en taija vielä saksaksi nähä, mutta huomasin eilen yhen italialaisen kanssa enkkua puhuessani, että kaikki sanat tuli mieleen ekaksi vaan saksaksi, ei enkuksi. Piti kunnolla miettiä, että muisti tietyt sanat myös enkuksi. Hassua.

Löysin mäkkärin ja menin sinne. Zhang ei tosin ollut töissä, en ainaskaan nähny sitä, mutta istuskelin siellä sitten hetken mc flurrya syöden ja lähdin kotiin. Löysin taas uusia kivoja reittejä mitä kulkea.Taas on kaupunkitietämys kasvanut.
Kotona olikin jo iltaruokaa ja syötiin kaikki yhdessä. Sovittiin myös Hannan kanssa, että meijän Hanna voi tulla yöksi tänne! Jippii! Hanna tulee ens kuussa siis kyläilemään tänne! Aivan niin mahtavaa! Olin myös reipas tänään ja harjottelin kuorokappaleita. Orkesterikappaleitakin mun oli tarkotus harjotella..mutta en sitten saanutkaan aikaseksi. Huomenna sitten.

Eilen illalla kaupungilta kuului rumpujen soittoa ja Hanna selitti, että siellä on afrikkalaiset festivaalit menossa. Mua kiinnosti ne jo eilen kovasti mutta olin sitten kuitenkin niin väsynyt etten jaksanu mennä. Aattelin myös toiveikkaasti, että orkesterityyppejä saattaisi olla siellä..mutta että ei ne ehkä perjantaina oo jaksanu mennä sinne, jotenka ne vois olla siellä tänään lauantaina. Niinpä nyt illalla päätin mennä kattomaan, että mikä meininki siellä on. Olihan se vähän pelottavaa tuolla yksin kävellä, mutta kuitenkaan ei oikeestaan pelottanut, kun onneksi siellä oli ihmisiä paljon liikkellä ja oli katuvalot.

Seurasin ihmislaumaa joka suuntasi rautatieasemallepäin ja kuljin perässä..Tie oli sinnepäin suljettu ja rautatieaseman aukiolle oli laitettu iso lava jossa kävi erilaisia "bändejä" soittamassa..salsa festivaalit. Aluksi aattelin, että ei siellä oo ku vanhempia ihmisiä mutta sitten päätin kuitenkin mennä lähemmäs lavaa koska ihmiset tanssi siellä. En halunnut lähteä vielä kotiin joten menin mukaan tanssimaan. Mun eessä oli joku tyttö ja poika..tyttö näytti kovin tutulta, mutta en tunnistanu että olinko tavannut sen aikasemmin. Vähän ajan päästä tyttö huomas mut ja tuli yhtäkkiä tervehtimään! Sitten selvisi, että sehän oli Elena meijän orkesterista! Vähän poristiin ja Elena kertoi että paikalle oli tulossa myös muita orkesterilaisia, jotka siis tuntisin. Arvatkaapa oli mahtava fiilis! Aikaa kului, me tanssittiin ja juteltiin. Ja lopulta meitä oli siellä noin kymmenen. En oo vielä minäänpäivänä puhunu niin paljon saksaa kuin tänäiltana. Juttelin vaikka kuinka monen tyypin kanssa..ja Lauran, Mirjamin, Nicolen ja Elenan kanssa tutustuin paremminkin. Ja muutaman muunkin tytön ja muutaman pojan kanssa kans juttelin, mutta en muista niitten nimiä enää. Niitä oli niin paljon :D
Tytöt kyseli multa ihan innoissaan kaikkea ja opetin niillä välillä vähän suomeakin. Yhdessävaiheessa Laura ja Nicole meni lähemmäs lavaa ja kysyivät että tuunko mukaan! Kysyivät mua mukaan!! En siis ollut vaan joku jolle vähän juteltiin, vaan halusivat oikeesti olla mun kanssa. Oli niin huippua! Oltiin lavan edessä ja tanssittiin siellä. Lavashow oli aivan mahtavaa ja esiintyjät jotain ihan uskomatonta! Harmi kun mulla ei vaan oo mitään hajua että keitä ne esiintyjät oli. Mutta oli ne tosi hyviä! Taas se fiilis mikä siellä oli, se oli niin käsinkosketeltavaa! Ihmisiä oli paljon ja vanhemmatkin ihmiset tanssivat ihan innoissaan. Ei Raahessa ihan niin..Tai no tiiä sitten montako juomaa nuokin ihmiset oli tarvinnu, että kehtasivat siellä tanssia..mutta oli meitä selväpäisiäkin varmasti aimoliuta! Orkesterilaiset otti mut oikeesti mukaan porukkaansa :) Kun ilta eteni, pikkuhiljaa porukkaa lähti kotiin. Tytöt kävivät halaamassa ja puhuttiin että perjantaina orkesterissa nähään! Elenan ja Lauran kanssa oltiin loppuun asti. Kun esitykset loppu, kysyi Elena multa että oliko mulla nälkä..olihan mulla. Niinpä ne pyysi mua mukaan mäkkäriin! Loistin varmaan kuin naantalin aurinko. Tottakai halusin lähtä mukaan! Ensimmäisen kerran täällä joku kysyi mua johonkin. Ensimmäisen kerran olin tutustunut joihinki oikeesti! Jos Zhangia ei siis lasketa.
Niinpä Elena haki pyöränsä ja me juteltiin Nicolen kanssa sillävälin. Yhdessä sitten käveltiin mäkkäriin. Oli jotain aivan huippua! Elena ja Nicole on sellaisia, että oikeesti haluaisin tutustua niihin kunnolla ja olla niitten ystävä, että ne ei oo vaan sellaisia, että kivaa, saan viettää aikaa saksalaisten kanssa ja että pitää tutustua että on ees joitakin tuttuja. Oltiin siellä mäkkärissä varmaan kaks tuntia. Oltiin ja syötiin ja juteltiin. Ja se on jännä, miten pysty jotenkin heti luottamaan ja olemaan ihan täysin oma ittensä. Ja pysty kunnolla jutteleen..ja tytöt autto jos en jotakin osannu sanoa. Mutta tuli hyvä mieli kun ne kehui mun saksaa. Eli on siitä opiskelusta ollu sittenkin jotakin hyötyä. Mutta varmasti ees pikkunen saksan osaaminen tuntuu niistä isolta ja hienolta :)

Orkesteri missä me kaikki kolme soitetaan, on tehny joka vuosi opintomatkan jonnekin maahan, jonkun toisen orkesterin luo. Nyt tytöt kysyi multa, että onko Raahessa orkesteria. Ja kun vastasin myöntävästi, alettiin suunnitella, että mitä jos meijän orkesteri ottais yhteyttä Raahen kamariorkesteriin ja tulis Suomeen, Raaheen vierailulle! Ois niin mahtavaa! Pääsiäislomalla! Mäkin pääsisin tietenkin mukaan koska soitan siinä !!
Voi että. Meillä oli niin mukavaa! En mä osaa oikeen siitä sen enempää selittää kuin että mulla oli ihan tosi mukavaa. Mukavin ilta varmaan tähän mennessä täällä! :)
Vaihettiin mailiosotteet ja puhelinnumerot ja kaikkea. Ja perjantaina nähdään orkesterissa! Sitä innolla odottaen!

<3

On niin hyvä olla. Oon onnellinen. Niin onnellinen.