On tänään onnenpäivä, ei mulla huolenhäivää, kun onnellinen oon!

Hanna koputti äsken oveeni ja tuli kertomaan ilouutisen....! Taloon on laitettu lämmitys päälle! Ette usko kuinka ihana asia se on! Ulkona on välillä ollu vaan muutama aste lämmintä ja sisällä ei oo ollu minkäälaista lämmitystä! Ja nyt mun huoneen saa kuulemma vaikka saunaksi jos haluaa. Mun iki-iki-jäisten sormien ja varpaiden ansiosta voin luvata, että sauna on kohta lämmin. Tervetuloa saunomaan!

Saksassa lämmityksestä siis pitää maksaa aina erikseen ja tosi kovat hinnat. Niinpä täällä ei pidetä kesällä ollenkaan lämmitystä ja se pannaan päälle vasta myöhään syksyllä. Tän ihanan ilouutisen kuultuani, ett' lämmitys on päällä vihdoin, voisin tanssi vaikka ripaskaa, mutta varpaat on vielä vähän tönkköinä kylmyydestä. Pitää vielä oottaa hetki tuon patterin kuumenemista. Olin siis täällä ekalla viikolla kovassa nuhassa ja kurkku oli vähän kipiänä, kun sisällä oli niin kylmä ja Saksassa on muutenkin niin kostea ilma, että se kylmyys oikeen tarttuu jäseniin ja kohmettaa ne. Sisällä pitää myös pitää sisäkenkiä, koska muuten, ainaskin mun varpaat, ois ihan kokonaan jäässä. Sen tajusin viikon täällä olon jälkeen ja kävin vähän shoppailemassa itelleni lämpimät sisäkengät. Sisällä ei muutenkaan voi oikeen t-paidassa tai topissa kulkea, koska kylmettyisi pystyyn. Niinpä mä sen ekan viikon jälkeen oon pukeutunu aina sisälläkin fleece-paitaan ja huiviin tms. Mutta onneksi välillä on ollut myös tosi lämpimiä päiviä, joten ei oo tarvinnu sisälläkään niin paljoa vaatetta. Ja nyt...nyt kun on lämmitys! Ah tätä autuutta.

Ja muuten sellanen pikku tietoisku. Meijän taiteilija, tuo Volker herra, unohti toissaviikolla laittaa roskapöntön tien varteen, kun roska-auto kävi, jotenka saadaan säilyttää Iriksen ihania ei-puhtaita vaippoja yms. erinäisissä pahvipusseissa takapihalla tai eteisessä tms. kunnes roska-auto seuraavan kerran (lue: kahden viikon päästä, se roska-auto käy aina kuukauden välein vain:/!) tulee tänne. Ah sitä tuoksua, mikä aina tulee vastaa. Miellyttävää. Yäk.

Volkerin ois muuten eilen pitäny mennä sinne Annan luokan vanheimpainiltaan. Ihmettelinkin että miten se jo tunnin päästä tuli pois. Ja hoh..eihän se missään vanhempainillassa ollu ollu. Pikku taiteilija oli sekottanu päässään vähän asioita ja oli mennyt Annan KUOROn vanhempainiltaan, ei KOULUN. Hoh. No eihän sitä kuoron vanhempainiltaa tietenkään ollu. Mutta tämä oli kuulemma Hannan vika, koska se oli selittäny Volkerille kuulemma väärin. (Huom! Mäkin muistutin Volkeria asiasta, se ei ois muuten muistanu sitä) Että sellasta täällä. Hanna sano mulle illalla, että muista kattoa Reeta sitten tarkkaan, että kenen ja minkälaisen miehen mukaan sitten lähet.. ja puisteli päätään viitateen Volkeriin:D Hanna on kyllä huippu, . Volker taas... Tänään se oli unohtanu oman lompakkonsa kylään, jossa käy aina perjantaisin opettamassa viulunsoittoa. Se on niiiiiiiin taiteilija. En oo koskaan tavannu niin...hajamielistä professoria, vaikkei se professori ookkaan. Mutta tänään oli taas hauskaa kyllä senkin kanssa. Volker aina opettaa mulle saksaa. Se on oppinut lukemaan mun ilmeistä, että millon en ymmärrä mitä se sanoo. Däääm. Nyt en voi vain hymistä, vaan mun täytyy oikeesti ymmärtää mitä se sanoo, koska muuten se selittää uudestaan. Noo...hyvähän se vaan on. Tuleepahan opittua saksaa.

Oon muuten oppinu syömään ja juomaan täällä uusia juttuja. Äiti voi olla musta nyt ylpeä. Oon tehnyt ruokaa missä on ollut Tomaattia, Sieniä, Papuja, Kesäkurpitsaa ja sen semmoista. Ja niiin! Oon oppinu juomaan kuplavettä. Täällä ei siis voi juoda hanavettä, vaan aina pullovettä vaan. Ja meillä täällä se vesi on sitten aina mineraalivettä, eli pullovettä. Nytkin mulla on vettä tuossa pullollinen vieressä. Mutta taitaa kyllä olla tän vuoden jälkeen taas mineraaliveden juonti vähäistä. Kyllä se hanavesi aina tän veden voittaa. Ihan keviästi.

Tänään oli orkesteri! Oli huippua! Osattiin Kathin kanssa tänään vähän enemmän jo niitä kappaleita ja pysyttiin mukana tempossa..ainaskin välillä :D Edistystä.
Täällä on kyllä todellakin aika erilaiset opetusmenetelmät orkesterissa. Meitä on niin paljon, että aluksi aina ollaan erikseen jousisoittimet ja puhallinsoittimet ja lyömäsoittimet. Sitten kun soitetaan niissä pienemmissä ryhmissä, niin me hypitään sitä kappaletta miten millonkin. Joskus soitetaan osa 1, joskus osa 5, joskus taas 3. Missään ei oo mitään logiikkaa, eikä mitään käydä niin tarkasti läpi, että sen oppis kunnolla.
Toista kappaletta soitetaan aina sen ison joukon kanssa. Se on välillä ihan äärettömän nopea kappale ja siinä me ei pysytä Kathin kanssa välillä yhtään mukana. Ei sormet voi liikkua ekoilla kappaleen harjoituskerroilla niin nopeaa tahtiin, kuin me sitä kappaletta soitetaan, koska ei sitä osais ees hitaampaakaan vielä soittaa. Me soitetaan aina vaan sillä oikealla tempolla..ja se on kaikkea muuta kuin hidas tai sopiva. Se on moltomoltomolto nopea ja kaikkea semmoista. Raahessa käytiin aina kohta kohdalta läpi kappaleita ja katottiin rauhassa sormitukset ja kaikki, ennen ku kiinnitettiin huomiota tempoon. Ja vasta lopuksi oikea tempo, kun osattiin soittaa se kappale. Mutta noo..näyttää tälläkin tekniikalla tää kappaleen opettelu onnistuvan..ainaski ehkä.

Ollaan myös tekemässä vissiin orkesteripaidat. Tytöt, joihin oon enemmän orkesterissa tutustunu, ovat kaikki orkesterin "hallituksessa". Vissiin sitä sitten löytää kavereikseen kaltaisiaan. Mäkin oon aina kaikessa vaan mukana, mutta se on vaan kivvaa, tykkään olla. Tuohon en kyllä mennyt, koska en varmaan ois osannu tehä mitään. Ehkä tää kieliongelma pitäis saaha ekana järjestykseen, ennenku menee hallitukseen, joka suunnittelee konsertit yms.

Ens viikon perjantaina meillä on orkesterin iltamat. Huippua! Vaikka sinne ei kaikki pääsekään/tuukkaan, niin osa kuiteskin. Ois kiva tutustua ihmisiin enemmänkin ja siellähän on sitten hyvä tilaisuus. Jos jaksan ja kerkeän, leivon sinne jotain suomalaista. Vois olla aika jees.

Moikkasin tänään ekaa kertaa naapurin miestä, joka aina rassaa jotain autotallissaan ja kumpikin meistä aina kattoo toista pitkään ja miettii, että asuukohan tuo toinen täällä kun aina sen näkee. Nyt oon ottanu selville, että se todellakin on naapurimme, joten sain sanaisenarkkuni auki ja tervehdin sitä. Jää on murrettu.

Jos osaisin muuten saksaa oikeen hyvin, tietäisin meijän alakerrassa asuvien naapureittenkin asiat. Sillä kun menee kylppäriin, kuuluu alakerran naapureitten jutustelut sinne tosi hyvin. Että näin hyviä nämä saksalaiset talot.

Huomenna Hannan kuorolla on konsertti ja Hanna laulaa siellä myös kahestaan yhen toisen naisen kanssa. Joko siis meen sitä kuunteleen, tai sitten jään Iristä kattoon. Mä oon sanonu Hannalle, että mulle käy kumpi vain, mutta mielellään menisin kuunteleen sitä konserttia, koska ne ihmiset siellä on niiiiin ihania ja ystävällisiä. Ja haluaisin muutenkin kuulla kun Hanna laulaa sen kappaleen oikeesti. Mutta toisaalta..mikäs siinä ois ollessa täällä Iriksen kanssa kotona. Iris nukkuis ja voisin tehä omia hommia kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa. Jotenka. Meni miten meni, suupielet on silti ylöspäin.

Mutta nyt prison breakin pariin. Tää ilta on lepopäivä. Huomenna saa nukkua pitkään. Ihanaa.