Ollakko vai eikö olla hereillä.

Viikonloppu oli mitä mahtavin..Oli aivan huippua siis. Pikkaisen siis vielä viikonlopusta..

Varsinkin lauantai-ilta oli mitä mainioin ja illan virkeystasoa voi kertoa sillä, että tanssittiin Eevan kanssa siellä diskossa valomerkkiin asti ja lähettiin viimesten joukossa sieltä pois. Tutustuttiin myös uusiin ihmisiin, ihmisiin jotka tanssi tanssimisellaan mun sydämeen. Saatiin myös ihanilta ihmisiltä kyyti kotiin, eikä siis tarvinnu maksaa taksia. Ei oikeen huvittanu siis kävellä Eevalle, kun matkaa oli n.10(?) km ja ois pitäny kävellä pimeää maantietä. Mutta onneksi ihmiset oli ystävällisiä ja tarjosivat meille kyydin. Oli kunnon iltayövilli ja oli koominen tilanne, kun Eevan perheen äiti lähti silloin töihin kun me mentiin nukkumaan..oho. Eevan perhe oli tosi kiva ja ne oli tosi ystävällisiä mulle. Sanoivat että oon tervetullut vieras uudestaankin millon haluan..tulipa hyvä mieli!

Eeva saatteli mut Friedbergiin asti ja sieltä jatkoin yksin matkaa Frankfurtiin. Olin aika sopivasti miettiny mun rahat ja mulla oli lompakossa enää ihan muutama euro jäljellä. Tokkiinsa oisin voinu nostaa tililtä rahaa, mutta yritän olla nostamatta rahaa useasti ja nostan aina vaan sen verran mitä tartten, koska sitten sitä ei tuu käytettyä niin nopeaa. Ja mulla on täällä nyt siis kaksi tiliä, suomalainen ja saksalainen, mutta on tyhmää kun visa elektronilla ei pysty paljoa missään maksaan! Ja en tiiä, että pystyykö sillä mun saksalaisella kortillakaan maksaan. Niinpä en halunnut nostaa rahaa ja päätin, että ostan niillä mun muutamalla eurolla eväät matkalle. Aika hyvin piti laskea ja niinpä sain kaikki kaks euroa ja ehkä 39 senttiä viimeseen asti kulutettua. Ja sainhan mä sillä jopa viisi sämpylää ja jogurttijuoman. Kyllä kelpas. Löysin Frankfurtissa oikean junan ja uudemmankin kerran, kun piti junaa vaihtaa. Matka sujui oikeen lepposasti. Olin tosi väsynyt, mutta en vaan oikeen osannu nukkua. Kotona sitten.

Tää päivä jotenkin hurahti. Tuntu, että ei kerenny ees kunnolla herätä kun olikin jo ilta. Mulla alko työt vasta puol kolmen aikaan ja sain siis nukkua pitkään. Ihanaa. Oltiin Iriksen kanssa sitten muskarissa ja muutenkin kahestaan ilta kotona, kun muut oli töissä ja Anna kuorossa. Volker piti Annalle soittotunnin täällä kotona päivällä, koska Annalla on lääkekuuri päällä, joten sen ei tarvinnu mennä koululle. Volker ja Anna tuli kotiin sitten puol 7 aikaan ja mulla alko vapaa. Puol kasilta alkoikin kuoro, joten ei kuin sinne siis. Nyt oli vähän kivempi osa laulettavana kuin viime viikolla, kun se ei ollut niin korkea ja sen osas ihan hyvin jo laulaakin. Oli jo aika kylmä kun kotiin pyöräilin. Ens kerralla pitää varmaan ottaa jo lapaset mukaan. On niin tyhmää kun täällä aamulla ja illalla saattaa olla vaan muutama aste ja päivällä täällä oli tänäänkin taas yli 31 astetta. Armotonta vuoristorataa siis..täällä ei ainaskaan voi koskaan tietää, että millanen sää on vaikka ees tunnin päästä. Pitää siis aina varautua kaikkeen.

Kun pääsin kotiin, kävin syömässä vähän iltapalaa. Hanna oli hakenu mulle yhen esitteen, jossa oli ilmotukset kaikista täällä tarjottavista kursseista, esim. siis siitä kielikurssista. Sekin varmaan alkaa siis joskus tässä. Kivvaa. Kattelin myös kaikkia tanssi- ja teatterikursseja..oispa kyllä niin siistiä. Mutta pitää nyt kattoa tässä, että mihin kaikkeen sitä alkais. Oli tosi kivaa jutella Hannan kans pitkästä aikaa kunnolla ja vähän enemmän kuin yleensä. Niitä hetkiä osaa jo arvostaa todella paljon. Kun muuten on aina niin kiire jommallakummalla, ettei meinaa keretä.
Paitsi että siinä jutellessa tuli esille myös semmonen asia, että mulla on töitä myös syyslomalla. Ja se tarkottaa siis sitä, etten pääse Suomeen syyslomalla. Vähän meinaa kyllä harmittaa..mutta...jouluna sitten. Syön salmiakkia, se auttaa hyväksymään asian.

Huomenna vapaapäivä! Jes!