Mukavata ihanata.

Tänään oon ottanu kunnolla rennosti. Kunnon löhöilypäivä takana. Nukuin pitkään ylläri ylläri ja kun heräsin, oli muut kerenneet käydä kaupungilla lastenpäivillä ja osa porukasta oli lähteny 10 min junamatkan päähän yhteen leikkipuistoon ja loput porukasta oli juuri lähdössä sinne autolla perään, kun mä vasta siis kömmin alakertaan ja menin laittaan itelle ruokaa. On ne cuscussit sitten käteviä. 3 minuuttia ja tadaa..oli ruoka valmis, kun lihakastike oli valmiina.

Olin ihan yksin sitten muutaman tunnin kotona. Oli jotenkin autuaallista. Olin vaan ja soittelin orkesterikappaleita ja tein kaikkea muuta kivvaa. Kun toiset tuli kotiin, olin mä juuri lähdössä vähän kävelylle. Tänään päätin toteuttaa sen, minkä oon monta kertaa aikonu ja kävellä tuonne vuoren päälle ja napsia kuvia. Päätin siis olla reipas ja käydä vähän kävelyllä. En tosin jaksanu mennä ihan vuoren päälle, kun jäin joka kohtaan ottaan kuvia, että tuntu etten koskaan jouda takaisin jos ihan korkeimmalle kohalle kävelen. Oli niin kaunista, tuli ihania maisemakuvia.
Olin joutunu lainaan Hannalta eilen rahaa, tai siis käyttään Hannan rahoja, jotka se oli antanu mulle viime viikoksi että voisin ostaa ruokavärkkeitä yms. kotiin, koska paikka, jossa käytiin eilen Elenan ja Nicolen kanssa syömässä, ei hyväksynyt visa electronia maksuvälineeksi. Hoh. Aika takapajulapaikka. Pitäispä muuten muistaa viedä mun nimikin tuonne postilaatikkoon, että postit tulee mullekin perille. Saksalainen pankkikorttini oli menny takaisin pankkiin, koska mun nimeä ei ollu lukenu vielä postilaatikossa. Tyhmää. Mutta niin. Päätin siis käydä nostaan rahaa, että voisin maksaa Hannalle takaisin siltä lainatut rahat ja niinpä seikkailin kaupungilla pankkiautomaattia etsien. Löysinkin sen, tosin en oikeen osannut käyttää niitä möskiä ja lopulta jouduin menemään muitten siivellä sisään pankin eteiseen, jossa ne möskät oli ja jouduin laittaan enkun valintakieleksi koska en ymmärtäny sitä saksankielistä. Tai se ei vaan toiminu. Kylläpäs harmitti.

Kävin sitten vielä käveleen ja olin jopa niin reipas, että päädyin kävelylläni mäkkäriin. Päätin vielä yhden kerran käydä siellä, ennenkuin alkaa mäkkärin kaukaa kiertäminen. Maistui hyvälle. Kyllä. Oli siis erittäin reipas ja terveellinen kävelyhetki tänään.

Nyt oon illan vaan ollu ja nauttinu. Ei mitään kiirettä, ei mitään sen erikoisempia. Näitä hetkiä kyllä tarvii. Juteltiin taas keittiön pöydän ääressä aikuisten kanssa ja oli mukavata. Huomenna mulla alkaa työt vasta 14:40 ja niitä on ehkä vaan muutama hassu tunti. Onpas mukavata sekin! Ja huomenna on kuorokin! Ihanata! Hanna sanoi että voin nukkua vaikka siihen kahtakytävaille kolmeen asti. Kyllä. On se hyvä että nämä on jo oppinut mun nukkumisajat. Ei tuu enää ihmetyksenä. :D