Ich will wieder spielen!

Mulla on ollut i-h-a-n-a päivä! Volker katto Iristä pitempään tänään aamulla kuin yleensä ja sain syödä aamupalan rauhassa. Olin ihan ihmeissäni, Volkerilla ei ollu kiire ja se oli tosi rauhallinen ja ei-hätäinen aamulla. Ukki oli mun ja Iriksen kanssa leikkipuistossa aamulla, pääsin vähemmällä juoksemisella. Mummo teki ruoan, mä sain levähtää. Mummo ja ukki jäi kattoon Iristä kun mä lähin orkesteriin. Hanna tuli kotiin, mun työpäivä loppu. Ihana päivä!

Mutta se Orkesteri<3
Se oli jotain aivan mahtavaa! Hanna oli puhunu mulle kvartetista ja vaikka välillä puhuttiinkin orkesterista niin aattelin että enintään se on joku Raahen kamariorkesterin kokonen, eli siellä ois noin 10 ihmistä. Mutta mitä vielä!
Tiesin siis taas, että missä se orkesteri olis. Se oli samassa paikassa kuin kuoro, mutta siis en tienny siitä mitään sen enempää. Tiesin että Hanna oli soittanu jollekki, vissiin johtajalle ja kysyny että voinko tulla mukaan. Ja siinäpä se. Jännitti taas niin. Viritin alttoviulun kotona kunnolla ja yritin miettiä kovasti ,että miten kaikki asiat sanotaankaan saksaksi kun sinne kävelin.. Mutta jotenkin oli kuitenkin tosi rauhallinen olo ja mieli. Jotenkin se ei ollu niin kamalaa vaikka olinkin menossa jonnekin yksin, mistä en tienny mitään. Ehkä siihen on tottunu. Vaan sellanen kiva kutkutus oli mahanpohjassa. Kun pääsin koululle, oli siellä paljon nuoria kävelemässä juuri samasta ovesta sisään kuin mistä menin silloin kuoroon. Niinpä ei muuta kuin perään. Ovella oli muutamia nuoria, mutta en vihtiny jäähä siihen, sillä aattelin, että siellä sisällä voi olla paljon muitakin juttuja yhtäaikaa, että tuskin ne kaikki on todellakaan tulossa orkesteriin. Mutta kun pääsin sisälle, oli siellä jo n.10 tyyppiä ja pojat siellä soitti pianoa ja jotain puhallinsoittimia. Joka puolella oli paljon soittimia..katoin vaan ihmeissäni ympärille ja kysyin muutamalta tytöltä että onko se orkesteri täällä. Kun sain myöntävän vastauksen, valtasin pöydältä tilaa mun viululle ja pongasin seinältä lapun jossa luki kaikkien orkesterilaiset nimet. Ja huh..niitä oli ainaskin 30 jos ei jopa 40! Ja eipä menny aikaakaan kun paikka kuhisi nuoria! Olin ihan ihmeissäni, en yhtään osannu oottaa sellasta. Se oli paljon parempaa mitä osasin etukäteen ees kuvitella! Olin varmaan tosi tyhmän näköinen kun siinä vaan hymy korvasta korvaan katselin ympärilleni ja olin tosi tietämättömän näkönen. Eipä menny siis aikaakaan kun mun luokse tuli joku poika (myöhemmin selvisi että pojan nimi oli Hans-Peter..ja myöhemmin tajusin että se oli se poika jonka olin pongannu silloin yhtenäpäivänä kaupungissa) ja kysyi että soitinko alttoviulua ja kohta mulla oli jo nuotit kourassa.

Olihan siinä koko touhussa ihmettelemistä ja olin ihan pihalla, että mihin mun pitäis mennä tai mitä tehä. Yritin kysyä siltä Hans-Peteriltä mutta se ei tienny. Siinä vaiheessa olin että mitä ihmettä..se ei tiiä mihin pitää mennä vaikkaa soittaa orkesterissa :D Mutta sitten kysyin yhdeltä tytöltä, koska pongasin että se kantoi viulua ja niinpä se lähti näyttämään mulle tietä. Oltiin menossa johonkin luokkaan..ja tajusin, että jokainen soitin menee eri paikkaan harjoittelemaan. Kuitenkin orkesterinjohtaja tuli meitä vastaan ja sanoi, että mennään sittenkin takaisin ja niinpä mentiin takaisin isoon saliin mistä oltiin lähetty. Siinä vaiheessa mulle hahmottu se paikka ja tajusin missä alttoviulun paikka on. Tuolit oli nimittäin valmiina. Olin nähny lapusta, että orkesterissa oli vaan yksi alttoviulisti mun lisäksi! Niinpä kysyin yhdestä tytöltä että kukahan se on, joka alttoviulua soittaa. Ja yllättäen selvisi että se oli juuri se tyttö! Hän sitten opasti mua ja selitin sille että mistä tuun ymsyms. Ja se auttoi mua aina kun en tajunnu :D Orkesterinjohtaja pongas mut ja tuli kättelemään ja kysymään mun nimen. Se osas sanoa suomeksi Sisu ja Sauna, sitten mun piti opettaa sille että miten sanotaan jäätelö..se oli kuulemma niin vaikea ja hauska sana :D Oi että se oli huippu! Aikaa kului ja oli hirveetä sählinkiä mutta lopulta kaikki oli valmiina ja oikeilla paikoillaan. Orkesterinjohtaja toivotti kaikki tervetulleeksi ja sitten taputettiin muutamalle pojalle, kun niillä oli ollu synttärit. Sitten..sitten orkesterinjohtaja jatkoi että arvatkaapa soittajat mitä..me ollaan saatu tänne toinen alttoviulisti ja uusi soittaja on tullut Suomesta asti ja sitten se esitteli mut kaikille ja sitten ne taputti. Voi vitsit ku nolotti.. :D Mutta toisaalta tuntui tosi hyvälle. Ne otti mut tosi ystävällisesti vastaan ja kaikki vaan hymyili ja oli innoissaan. Ja sitä olin mäkin!

Sitten ei muuta kuin soittamaan. Jotkut oli soittanu sitä kappaletta aikasemminkin, mutta mä ja toinen alttoviulisti Kathi, ei oltu koskaan soitettu sitä. Oli siinä soittamista :D Ei se sinänsä vaikea ollu..mutta tosi nopea. Ja muutama kohta oli sellanen että piti mennä ties-mihin-asemaan ja soittaa ties mitä ja oltiin ihan hukassa välillä. Kun ihan prima vistana soitettiin se. Ei mitenkään harjoteltu pienissä pätkissä tai mitään, soitettiin vaan. Yritettiin vissiin vaan saaha kokonaiskuvaa siitä kappaleesta. Sitten me jakaannuttiin ja jousisoittimet meni yhteen luokkaan harjottelemaan. Orkesterinjohtaja tuli meijän kanssa. Siellä saatiin toiset nuotit. Ja voivoi..se rytmi on jotain ihan kauheaa. Siinä vaihtuu jako kokoajan ja pitää olla kokoajan ihan tosi tarkkana. Taas oltiin välillä ihan pihalla. Ja tuntu että siitä ei saa mitään kokonaiskuvaa ollenkaan. Kappaleen loppupuolella aloin päästä jyvälle siitä kappaleesta ja tajusin että oon soittanu sitä joskus Raahen kamariorkesterissa! Ja inhosin silloin sitä kappaletta niin! Se on niin inhottava alttoviululle, kun pitää soittaa korkeissa asemissa ja soittaa eri avaimilla ja kaikkea. huh. Ja avaimen vaihto kesken soiton ei todellakaan oo monesti helppoa. Eli ei-musiikki-kielellä sanottuna se kappale on vaikea ja tosi ärsyttävä soittaa. Mutta sitten kaikki helpottu kun sen tajusin, että oon soittanu sitä ennenkin ja tuntu että ei se kappale ookkaan niin ylitsepääsemätön ja että kyllä sen oppii. Koska oon kerran sen osannu. Muistan vaan kuinka oltiin aina Iriksen kanssa sillon helisemässä kun ei tykätty yhtään siitä kappaleesta kun se oli niin vaikea ja ärsyttävä..Kun piti harjotella..tai siis ois pitäny harjotella niin paljon :D

Mutta siitä selvittiin ja lopuksi mentiin kaikki vielä yhdessä soittaan sitä ekaa kappaletta siihen isoon saliin. Sitä ei pysty selittään kuinka mieletön fiilis mulla oli kun me soitettiin. Se oli jotakin niin uskomatonta. Koska oltiin siinä alussa soitettu kappale kerran läpi, sujui se nyt vähän paremmin kun oli päässy vähän siihen kappaleeseen sisälle. Mutta kaikista mahtavinta musta oli se, että se orkesteri ei oo siis pelkästään jousisoittimien orkesteri, vaan siellä on myös puhallinsoittimia, piano, rumpuja ja rytmisoittimia ja ja..kaikkea. Se oli niin hienon kuulosta! Välissä jäin vaan kuunteleen niitä rumpujuttuja ja jotain hienoja puhallinsoitinsoolo osia..En oo koskaan soittanu niin isossa ja niin monipuolisessa orkesterissa! Olin täpinöissäni, ihan täysillä.
Ootan innolla ens viikkoo!

Nyt on kaikkea kivvaa tiedossa! Ensin viikonloppu vapaata, pitkään nukkumista, omaa rauhaa, omaa tekemistä, maanantaina kuoro, perjantaina orkesteri ja sitten kaikkea kivvaa. Nyt on niiiiiin hyvä mieli. Tykkään.