Ehkä maailman pisin päivitys.

Tänään ollu kyllä ihan sekasikiö päivä. Hyvvää ja huonoa, iloa ja ärsytystä.

Piiitkä työpäivä takana taas. Aamu meni tosi lepposasti, tai no..käytiin Iriksen kanssa vähän kaupungilla. Meillä oli tarkotus käydä hakeen mulle mun pankkikortin tunnusluku, nostaa mulle rahaa ja käydä ostaan junaliput Frankfurtiin ja takas. Ja mitäshän saatiin aikaseksi...ei mitään. Oho. Mentiin pankkiin ja kysyin jo tutuksi tulleelta infonaiselta sitä mun tunnuslukua. Hän siis sanoi mulle muutama päivä sitten, että torstaina sen saan. Noo..ei sitten ollu aatellu sanoa että sen saa vasta iltapäivällä. Siinäpä meni sitten aamupäivä kun sinne Iriksen kanssa käveltiin..käytiin me sitten kattomassa myös junia, vaikken niitä lippuja voinutkaan vielä ostaa, koska ei ollut sitä rahaa, kun Iris on niistä niin innoissaan. Mutta eipä se mitään, piti siis vain toivoa että iltapäivällä olis aikaa käydä pankissa uudestaan.

Aamulla selvisi, että tänään tulee nuohooja juuri samaan aikaan kun Iris nukkuu! Oli aika jännää. Mä olin vastuussa että se nuohooja pääsis sisään ja sais tehtyä työnsä.
Noo.Iriksen kanssa oltiin sitten menossa nukkumaan, vaipanvaihto yms.(tiedättehän) oli menossa, kun ovikello soi. Hanna oli sanonu, että pitää mennä aukaseen ovi alhaalta, koska se nuohooja tulee. Kun siis täällä sais oven auki yläkerrasta kun nappia painais, aika ovelaa. Noo..ei siinä auttanu ku jättää Iris potalle, sanoa että istu siinä ja juosta alakertaan. Kiva-kiltti-nuori-nuohooja mieshän se sieltä tuli. Aukasin sille oven ja en sitten tajunnu sanoa kuin Hallo! Peruutin vaan portaille, että nään heti jos Iris yrittää juosta perään, ettei tule portaisiin ja kaadu. Siinä se mies sitten katteli vähän ympärilleen ja kohta kysyi että missä kellari on..mä olin jotenkin kuvitellu että se ois käyny täällä aikasemminkin ja tietäis minne mennä ja mitä tehdä. Hyvä minä. Mutta mitä vitsiä...kellari. Piti oikeen varmistaa että kysykö se varmasti kellaria...nuohooja. Katsoin sitä varmaan tosi hölmönä ja sitten vielä tehdäkseni itsestäni entistä hölmömmän, sanoin, etten tiedä. Oli siinä miehellä vaihteeksi huvittuneenihmettelevä ilme...asun täällä, enkä tiiä missä on kellari. Sitten tajusin kuinka hölmönä se mua piti. Siinä sitten yritin nopeasti selittää, että olen vain pieni au pair tyttö, joak tulee suomesta ja joka on ollut täällä vasta ihan muutamia päiviä, joten ei voi kaikkea tietää..eihän. Noo..onneksi siitä selvittiin. Mies lähti kattoon oisko kellari naapurissa, tosin sanoi, että tulee takaisin jos ei löydä sitä sieltä.

Oli kyllä sellanen iltapäiväkin, että sai kyllä todella kerätä ittensä monta kertaa, että oli taas valmis panemaan ittensä täysillä likoon ja näyttää kuinka tyhmä oikeesti on. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes menin nostaan rahaa uudelta tililtäni.

Aattelin, että kyllä mä sen verran saksaa osaan, että osaan nostaa rahaa tililtä. Siinä sitten väkersin ja tuli kohta jossa piti valita mitä toimintoa halus käyttää. Kaikki näytti hyvältä ja valitsin ensimmäisen, joka muistutti eniten sellaista sanaa, jonka vois kuvitella tarkoittavan rahannostoa. Ja niinpä ruudulle ilmestyi kohta, johon piti laittaa summan, jonka tahtoi ja sen siihen kirjotin. Mutta seuraavassa vaiheessa rahat eivät ilmestyneetkään mistään kolosta ulos. Kortti tuli kyllä ulos mutta kone sanoi mulle vaan että näkemiin. Mitä ihmettä! Oli pikkaisen niinku pelottava hetki. Ei siinä sitten auttanu muuta kuin nolona mennä infonaisen luo takas ja pyytää se auttaan. Nainenhan auttoi ja kertoi mulle jokavaiheen erikseen. Hyvä Reeta, taas keräsin pisteitä kotiin. Suomalaiset kun on niin nykyaikaisia, että me osataan nostaa jopa rahaa tililtä.

Kaikki meni ihan hyvin, kunnes mun täytyi kertoa sille, että mitä olin äsken tehny. Että olin luullut nostavani rahaa, mutta olinkin tehnyt jotain kaikkea muuta.. Jos se nainen olis uskaltanu, ois se varmaan nauranu ääneen niin. Mutta kymmenen pistettä naiselle, se osas kerätä ittensä ja säästi mut enemmältä häpeältä. Vieläkään en oikeen käsitä tarkalleen mitä olin tehnyt, mutta olin vissiin siirtäny osan rahoistani jonneki tallelokerohommaan. Nainen vaan sanoi mulle, että se asia on mulle liian vaikea, en tarvi sitä mihinkään. Kiitti.
Noo..siinä sitten kiitin avusta ja koska ekalla kerralla en voinu nostaa tarpeeksi rahaa, kun osa rahoista oli sillon siellä vitsin tallelokerohommassa, tei noston uudestaan ja olin valmis lähtemään kotiin. Aloin siinä sitten laskeen mun rahoja ja tajusin yhtäkkiä, että olin nostanu kaikki rahat siltä tililtä! Eli ihan ihan liikaa ja nyt se tili varmaan umpeutuis, koska siellä täytyi olla kokoajan rahaa. Hooh. Ei siinä auttanu muu, kuin mennä takas saman tutun naisen luokse ja sanoa, että "hei, nostin äsken liikaa rahaa, nyt haluan laittaa ne takas tililleni".

En enää koskaan mee siihen pankkiin.

Mutta sain rahat ja sain junaliput. Mentiin Annan luokse, vietiin sille välipalaa, tytöt leikki koulun pihalla- mä huilasin, tultiin kotiin, syötiin Iriksen kanssa, Hanna tuli kotiin ja mä lähdin kohti Gospelkuoro harkkoja.

Tai siis yritin mennä..Aina ennen kun oon johonkin menny, on siellä ollu vastassa heti monta ihmistä, mutta tuolla en ensin nähny ketään..olin pikkasen niinku hätää kärsimässä. Vähän ajan päästä, kun olin jo livistämässä poies, paikalle tuli kaksi miestä ja lapsi ja rohkaisin mieleni ja kysyin heiltä apua. Yhtäkkiä miehet vaan repes nauramaan. Tuntu kuinka tomaatti loisti kasvoiltani. Mutta kohta selvis, että laulukuoroa ei oo koskaan tehty, koska siihen ei oo ollu tarpeeksi innostuneita. Olin niiiiin harmissani, mutta onneksi miehet oli huippuja. Ja jos tiiätte Pelle Hermannin, niin se kuvaa aika hyvin sitä, mitä se toinen mies oli ja on. Oli aika hulvatonta.

Miehet oli tosi harmissaan kun en päässykään siihen kuoroon ja niinpä ne sai idean, että haluanko tulla laulaan kirkkokuoroon, jonka harkat on myös tänään. Tosin vasta tunnin päästä. Nooh, mikäpäs siinä. Voisin mä tulla ainaski kattoon. Siinä sitten raatattiin jonku verran ja hermanni oli ihan innossaan kun tuun Suomesta, tykkään gospelista ja soitan alttoviulua. Ja niin...että asun tässä perheessä. Tää perhe on sellanen julkkisperhe täällä. Kaikki tietää aina Volkerin tai sen suomalaisen Hannan.

Lupailin, että tuun ehkä illalla kuoroa kattoon ja lähin kävelylle. Illalla kirkolla mua oli vastassa joukko mummoja ja pappoja. Hetken jo mietin että käännynkö takas, mutta onneksi en sitä koskaan tehny! Kaikki otti mut niin ilolla ja innolla vastaan, etten raaskinu sanoa, että oon tulossa vaan kattomaan, että millasta siellä on. Kohta mulla oli jo nimittäin nuotit kourassa ja paikka alttojen ja bassojen vieressä. Ah..oli hienoa! Ja arvatkaapa kuka oli johtaja..itse herra hermanni! Oli niin lepposta! Kuorolla on tulossa konsertti ihan pian, jotenka harkat oli kivat ja rennot. Ja nautin niin kovasti, kun sain laulaa bassojen vieressä. On se vaan kumma, mutta jotenkin miesäänet antaa kuorolle vaan sellasen ihanan pohjan. On se vaan kummaa sekin, että miten poikien/miesten laulua vois vaan vaikka aina kuunnella.

Kaikki oli mulle niin ystävällisiä, että päätin mennä ens viikolla sinne uudestaan. Kun kuoro loppui, jäin vielä juttelemaan muutaman kuorolaisen kanssa, kunnes Hermanni porhalsi mun luo kysymään että oonko koskaan laulanu yksin missään. Kerkesin juuri ja juuri vastata, kunnes Hermanni jo kiikutti mulle nuotit, joissa oli altolle, tenorille ja bassolle stemmat ja lauloi alton osan mulle mun kanssa. "Ota siitä tyttö nuotti, kato sitä kotona ja kerro jos voisit kuvitella laulavasi sen kahden mieslaulajan kanssa." Oh. Oh. Oh. Hymyilin ehkä maailman leveitein. Olin aika sanaton. Huippua. Hymy korvissa kävelin kotiin.

Volker TAITEILIJA, ei ollu vieläkään selvittäny omia lomahommiaan, koska eihän taiteilijat tajua, huoh ja niinpä en tiiä onko mulla syyslomaa vai eikö oo. No mutta..mikä parasta. Saan lokakuussa vieraan. Hanna saapuu tänne 23.päivä! Sanoinkuvaamattoman parasta<3

Huomenna orkesteri! Huomenna Frankfurtiin! Viikonloppu Eevan kanssa!

On tämä elämää.