maanantai 8. syyskuuta 2008

Laiskapaiska.

Tänään on ollu kyllä laiska päivä, ei voi kyllä muuta sanoa. En oo tehny mitään hyödyllistä. Tai oon oikeestaan. Kävin kaupassa, mutta ylläriylläri senkin vaivasen matkan kävin autolla. Kävin kyllä myös Raahessa, mutta se mitä menin tekemään Raaheen jäikin väliin, kun en vaan jaksanukkaan tehä sitä. Ajelin siis vaan ja tulin takas kottiin. Oli tosi järkevää sitten sekin.

Koko talo on ollu ihan autio tämän päivän. Oli kyllä tosi ihanaa, mutta kyllä huomas, että muutaman ei mitään tekemistä-tunnin jälkeen iski tylsyys. Ei oikein tienny, että mitä tekis ja toisaalta ois ollu paljon tekemistä, mutta ei jaksanu tehä mitään. Illan onneksi pelasti kaksi ahkeraa työmiestä, jotka kävivät hakeen mut kahville ja ajelulle ja syömään ja konserttiin. Oli kyllä kivvaa ja oli kiva pitkästä aikaa nähä työmiestä, jota ei ookkaan nähny pitkiin aikoihin. Auton käynnistysongelmiakin oli, mutta niistäkin selvittiin, kun miehet auttoivat lähimmäisiään. Hyvähyvä.

Nyt on jotenkin tosi kiva lähtä huomenna takas Tampereelle. Inhoan pakkaamista, mutta ehkä selviän, kun oikeestaan kaikki tavarat on kokoajan ollu pakattuna. Sain myös ikkunapaikan junasta, joten tällä matkalla saattaa jopa nukkuminen onnistua. Peukut siis pystyyn. Viime viikko oli melekosta juoksemista, mutta tämän päivän jälkeen oikeen ootan, että ois taas sitä juoksemista. Kyllä se yks hiljanen päivä kuukaudessa riittää mulle :D Ylihuomenna saahaan ensimmäiset esseet takas ja innolla ja kauhulla ootan, että mikä tuomio sieltä on tuleva. Se oli ensimmäinen kunnon essee sitten kirjotusten, joten pikkasen hakusessa meinas olla.

Ootan sitä, että päästään taas seikkaileen kavereitten kaa yliopistolle. Ootan myös sitä, että pääsen viettään katto-pirskeitä mun katolla, sen suoranaisessa merkityksessään. Ootan sitä, että pääsen opkon iltaan keskiviikkona ja sählyä pellaileen torstaina. Ootan sitä, että pääsen pitään teehetkiä ihanien ihmisten kanssa ja keskustelemaan pitkälle yöhön. Ootan myös sitä, että pääsen tsillaileen seinänaapurin kanssa parveekkeellemme ja ootan sitä, että pääsen päämäärättömästi kulkemaan kaupungilla tietämättä minne mennä ja missä olla. Ootan sitä, että pääsen katsahtamaan serkkuni kämpän ja ootan sitä, että pääsen puhumaan germannien kieltä. Oottaminen on kivaa, kun tietää, että ne odotettavat asiat tulevat tapahtumaan.

Haijai Mamba!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Odottaminen on syvältä. Lähes aina:P