Tampere isolla teellä.

Nyt se on sitten totista totta. Reetasta on tullut tamperelainen. Pattijokinen kyllä oon aina, mutta mä oon ehkä nyt Tampererin, niinku armas saksan lehtorimme muotoili.

Alkupäivät meni ihmeellisessä mylläkässä ja kun kämppään aina saapui, odotti täällä vaan laatikoita ja paha siivo. Mutta nyt on jokapaikka kuurattu ja puunattu ja tavarat alkaa olla paikoillaan. Tää tuntuu jo tosissaankin omalta huoneelta, omalta kämpältä. Rakastan järjestellä paikkoja ja oon jo päällystänyt keittiönkin kaappeja ja vaihtanut vähän järjestystä. Verhot uupuu vielä ikkunoista, mutta jospas nekin sais joskus valmiiksi.

Tamperelaiset puhuu jännästi, ihan niinku niillä ois joku pyyhe siinä suun edessä kun ne puhuu. Ne puhuu silleen sisäänpäin vähän niinku. Mulle tarttuu tosi herkästi murteet ja nyt jo uupuu konsonanttejaa tullee- sanasta ja vokaaleita maitua-sanasta. Mutta vielä ei oo peliä menetetty, onneksi sentään sarkku ja anni on täällä kans!

Tää tuntuu tosissaan mun paikalta, tarkoitan siis yliopistoa ja saksan kieltä ja kulttuurin opiskelua. Se tuntuu hyvältä ja se on kiinnostavaa. Alkujärkytyksestä selviydyttyäni petyin kun tänään yks tunti oli suomeksi. Muuten mennään saksalla, sillä ei meillä oikeestaan oo kuin yks suomalainen lehtori, joka meitä opettaa. Muut ovatkin niitä tyypillisiä harmaapäisiä saksalaismiehiä. Ne on kyllä tosi taitavia ja rakastan heidän tapaa puhua saksaa. Tänään oli myös ääntämisharjoitus-kurssi ja saatiin äänittää omaa saksan ääntämistä. Ekaa kertaa kuuli kun ite puhu saksaa. Tuntui tyhmältä. Tavoite kuulemma on, että jouluun mennessä jokaisella olisi ääntäminen 100 prosentissa, eli siis sanojen ääntämisen osaaminen. Suhteellinen korkealle tavoitteet. Joulun jälkeen ei pitäisi kenenkään kuulla, että me ei puhuta saksaa äidinkielenämme. Ei voi ainakaan tavoitteitten puutteesta lehtoreitamme syyttää.

Meijän saksan kielen ja kulttuurin ryhmässä on tosi mukavia tyyppejä kyllä ja tänään mennäänkin kaikki yhdessä viettämään iltaa. Se on jännä miten sitä tutustuu juuri tiettyihin ihmisiin. Sattumalta tutustuin ekana päivänä muutamaan ihmiseen ja nyt huomaa, että niitten kanssa sitä on melkeen aina. Vaikka on tutustunu välillä muihinkin, niin ne keihin tutustu ekana, onkin kuitenkin eniten niitä samanhenkisiä tyyppejä. Enhän mää montakaan niistä vielä tosi hyvin tunne, mutta on kyllä ollu hurjan kivvaa! Ens viikolla alkaa sitten myös sähly ja niinpä meinataan suunnata yhdessä myös sinne!

Muuten elämä on vielä vähän sekasi, kun juuri kun kerkes tottua suomen elämään ja siihen, että on kotona, niin onkin yhtäkkiä sitten täällä. Tottakai tämäkin on täysin suomen elämää mutta tarkoitan sitä, että mun elämä on muuttunu tässä vähän reilu kuukauden sisällä niin paljon, että oikeen heikottaa, jos sitä alkaa enemmän ajattelemaan.

Ikävöin Saksaan ja ikävöin Raaheen. Kun meen jonnekin muualle, niin ikävöinköhän sitten myös Tampereelle, luultavasti. Ikävään auttaa vaan aika, mutta eikö se voisi auttaa ees vähän nopeempaa?

Mulla on ihana serkku. Onneksi me ollaan samassa kaupungissa, nyt ei ainakaan kaikkiin oo niin pitkä matka kuin viime vuonna. Nyt mulla on jo kaksi varasiskoa samassa kaupungissa, se tuntuu hyvältä.