Was werde ich machen, wenn ich nicht weiss, was ich machen sollte?

Tänään on ollut kivakiva päivä. Aamulla oli tosi vaikeaa nousta sängystä ylös, kun väsytti ihan älyttömästi. Jostakin sitä puhtia kuitenkin löytyi ja löysin tieni yliopistolle ihan ajoissakin. Päivä oli kokonaisuudessaan tosi rento. Kielioppiasiatkin alkaa palautua pikkuhiljaa päähän ja tuntui hyvältä, kun osasi jopa vastata oikein opettajien kysymyksiin. Oli yksi kivoimmista ruokatunneista ja tutustuin uusin kavereihin entistä paremmin. Joku ilta pidetään vielä saksailtamat mun luona ja valmistetaan sitä kuuluisaa jauhomunamaitojuttua-spetzleä, näin suomalaisittan sanottuna.

Myös viimeisillä luennoilla oltiin ahkeria ja siinä ahkeran tunnin seuraamisen tiimoilla organisoitiin ryhmiä kaupunkisuunnistukseen. Vähän oon ollu kahenvaiheilla, että meenkö siihen vaiko en, mutta tänään muut mut puhuttua niin ympäri, että aloin jopa järjestämään meijän ilmottautumista sinne. Saanko esitellä ryhmämme: Amöben für Exil! Ei kannata kysyä mitä se suomeksi tarkoittaa. Mutta nyt on ryhmä koossa ja nimi ja tunnuslause valmiina. :D

Päätettiin myös Sarkun kanssa hakea yliopiston kuoroon! Tosin en oo koskaan kuullutkaan kyseistä kuoroa, mutta ihan hyvää palautetta on siitä ainaski tullu. Maanantaina ois sitten varmaan tarkotus mennä koelauluihin, saapa nähä miten käy.

Ensimmäinen illan kohokohta oli se, kun päätin lähteä Opkon iltaan! Kysyin Sarkkuakin mukaan, mutta pahainen pyykkipäivä oli esteenä ja niinpä päätin jokatapauksessa polkea paikalla yksin. Kun sinne saavuin, ei siellä ollut vielä ketään. Olin jotenkin aatellu, että kyseinen paikka olis paljonkin kauempana, joten olin varannut pyöräilemiseen, no ainakin 20 min liian paljon aikaa. Mutta kun aikaa kului ja kello läheni kuutta, ilmestyi paikalla muitakin ja ilta pääsi alkamaan. Oli kyllä tosi kivvaa! Mahtavia tyyppejä kaikkityynni ja vaikka yksin meni, ei ollu yhtään orpo-olo. Ja tänään mulle vasta selvis, että Jannehan se siinä Opkon esitteen kuvassa palloilee. En ollu ennen ees tunnistanu! :D Koko ilta oli enimmäkseen tutustumista toisiimme ja lopuksi hiljennyttiin hartaukseen. Oli jotenkin tosi rauhoittavaa ja mieltä virkistävää. Koko illasta jäi niin levollinen olo. Vielä kun laulettiinkin monta ennestään tuttua laulua, tuli tunne, ettei ois halunnu millään sen illan päättyvän. Kyllä se rauhottuminen keskellä viikkoa kaiken kiireen keskellä, tekee fyysisesti ja henkisesti kyllä tosi hyvää.

Kun Opkon tiloista kotiinpäin polkasin, muistin, että tänäänhän tulee Suomi-Saksa jalkapallon karsinta! Mun melkeen "naapuri"Sohossa oli kunnon jalkapallotunnelmat käynnissä. Paikalla oli myös opiskelijakavereita ja niinpä liityin joukkoon suloiseen. Kaikki ihmiset ei kyllä ollu ihan niin suloisia, mutta oikeestaan se oli vaan huvittavaa kun isot miehet eli peliä täällä telkkariruudun takanakin ihan täysillä ja antautuivat kyllä kunnolla tunteidensa valtaa. Siinä ei sanoja säästelty kun Saksa pääsi tasoittamaan tai kun Suomi muuten kämmäsi. Mutta oli kyllä tosi viihdyttävää, tuli ihan Saksanajat mieleen. Vielä kun Benjamin lähetti Saksasta samaan aikaan viestiä, oli tunnelma ihan kuin oisin vieläkin keskellä Bad Mergentheimia ja Euroopan maailmanmestaruuskisoja(lue:jalkapallon Euroopan mestaruuskisoja :D).

Kello lähentelee jo kahtatoista ja mä jurrutan koneella. Jos oisin viisas, menisin nyt nukkumaan, ettei tartteis huomenna valitella, kun väsyttää. Mutta ei-niin-viisas minäni taitaa voittaa, niin siinä yleensä käy ja yöunet sen kuin vähenee. Mutta perjantaina on sitten päivällä aikaa nukkua. Tämä on suunnitelma nyt. Nyt ei malta ja huomenna ei kerkeä. Perjantaina sitten.