Lepposta.

Junassa jälleen kerran. Tämä elämä on nyt ollu aikalailla junalla matkustamista tai muuten vain reppuelämää.

On hyväkiva mieli! Oli melekosen outo viikonloppu. Mahottoman kiva, mutta outo.
On kyllä jotenkin vieläkin sekasi koko viikonlopusta, mutta vaan hyvällä tavalla. Asiat mennee omalla painollaan ja niitä on turha streissailla. Onneksi asiat ei mee niin, niinkuin me haluttais ja luullaan parhaimmaksi, vaan niin, niin kuin on tarkotuskin mennä. Mitäpä sitä sitten turhia stressaileen, kun voi luottaa siihen, että jokaiseen asiaan joku päätös löytyy.

Mua vastapäätä istuu yks tuoreista suomenmestareista. Huvittavaa. Eihän me ees tunneta toisiamme, mutta siltikin muka tunnetaan ja ollaan tässä poristu niinku vanhatkin tuttavat. Niin se pattijokisuus ja Tunnen sun siskon-veljen -suhteet yhdistää. :D

Nyt onkin edessä pisin aika, mitä oon tähän mennessä Tampereella ollu. Nyt pittää kuulemma sitte syödä muutakin kuin hapankorppuja, pittää kuulemma olla vieraskoria. Viikonloppuna kun onkin edessä illanviettoa ja kattohengailua! Sitä odotellessa.

Nyt Pauschalreise-tehtävän kimppuun ja suunnittelemaan kahen viikon päästä olevia äitin juhlia.

Kyllä Jumala on hyvä.