Turkki voitti Tshekin 3-2 jalkapallossa ja Bad Mergentheim juhlii. Tai no ei kaupunki juhli, vaan ne lukuisat turkkilaiset. Täällähän on siis tosi paljon venäläisiä ja turkkilaisia ja oikeastaan niitä tapaakin joskus useammin kuin oikeita saksalaisia. Kuitenkin nyt täällä on niillä juhlinnan aika ja autot ajaa ympäri kaupunkia voiton merkiksi ja tyyttäilevät ja huutavat päämäärättömästi.
Tää perhe ei perusta jalkapallosta, eikä liioin muustakaan urheilusta. Melkeen loukkaannuin, kun ne puhui jalkapallosta kuin se ei ois mitään. Joillekin se juttu on musiikki, joillekin kirjat, joillekin urheilu. Jokainen saa tykätä siitä mistä tykkää ja kenenkään ei pidä mennä sitä arvostelemaan. Piste.
Alan olla kurkkuani myöten täynnä kaikenmaailman pillereitä, mutta ei kait se auta. Lääkekuuri ei oo vielä ees puolessavälissä. Taistelu jatkuu.
Juttelin tänään Manuelin kanssa ja pian nähään. Ihanaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Muakin joskus ärsyttää jos jotku puhuu vaikka just urheilusta jotenkin halventavasti. Eihän muiden oo pakko tykätä siitä, mutta antaisivat mun tykätä.
Tunnen kyllä myös paljo sellasia ihmisiä, joilla on useampia "juttuja" esim musiikki ja urheilu. Onneksi ne ei mitenkään sulje toisiansa pois :)
Vihaan jalkapalloa ja sitä, miten se vie multa kaiken sosiaalisen elämän.
;)
Äläs nyt Eeva, jalkapallo on erittäin sosiaalista, sitä voi kattoa porukalla :)
Lähetä kommentti