Zeit zu schweigen und auf Gott zu hören.

On ollu aika rankkaa lähipäivinä. Oon juossu eri lääkäreillä ja tänään vasta sain tuomion: 3 viikkoa pillereitä 3 kertaa 6 pilleriä päivässä. Nyt ei auta kuin napsia pillereitä ja rukoilla, että ne auttaisivat.

Muutenkin sain kohlittua itteäni ja kaaduin lahjakkaasti perjantaina peukalo edellä. Siitä on nyt muisto side kädessä, oikeassa kädessä, ja mitäänhän sillä ei oikeen pysty tekemään. Onneksi Hanna lupas miettiä sellasia ruokia, joita pystyn laittaan vain yhtä kättä käyttäen.

Mutta kaikella on tarkotuksensa ja jos en ois loukannu kättäni, en ois koskaan menny välttis lääkärille ja en ois saanu lääkekuuria. Kyllä Jumalan suunnitelmat on sitten ihmeelliset.

Jokaisesta päivästä voi silti löytää jotain kivaa ja niin oon löytäny tästäkin päivästä, montakin kivaa asiaa. Iris on ollu kokopäivän mun tyttö ja se sanoi mulle "Palas Leeta". Tykkään siitä tytöstä niin. Olin niin ylpeä siitä, kun se näytti muskarissa isoimmille lapsille, että kyllä sekin osaa ja pääsee lauantaina esiintymään muskarin kevätjuhlaan.

Mulla on aina ollut myös iso ongelma saaha buranaa tai aspiriinia tai mitä tahansa tablettia alas.Se ei yksinkertasesti onnistu. Aina täytyy ottaa juotavaa lääkettä tai pilkkoa. Mutta tämänhetkisiä lääkkeitä en saakkaan pilkkoa. Oli kyllä työn ja tuskan takana ja monen vesilasin ja monen hedelmän avulla, että sain aluksi ees puolikkaan alas. Mutta kun se ei riitä, että ottaa yhen päivässä, niin tulihan siinä iltaa kohden sitten harjottelua. Ja nyt voin iloisena ja tyytyväisenä sanoa, että sain kokonaiset pillerit alas. Jes!

Pienestä se ihminen voi iloita, varsinkin silloin, kun vakavemmat asiat painaa mieltä, eikä pelkkä ajatteleminen paranna asiaa.