Oon kokenut kyllä niin monenlaisia tunneryöppyjä tässä muutamien päivien aikana, että ihan oikeen ihmetyttää. Välillä on menny tosi kovaa, välillä on taas tuntunut, että ei ees maanpäälle pysty nousemaan.
Joskus myös on pakko tehä jotain sellasta, mitä ei välttis haluais. Joskus on velvollisuuksia. Joskus se tuntuu tosi pahalta ja ei tahtois tehä sitä, mutta ei voi mitään. Joskus on pakko. Mutta se on ihanaa, että asioilla on tapana järjestyä. Nyt on niin hyvä mieli, niin hyvä mieli. Vaikka monet asiat onki vielä ihan epäselvää, niin toiset asiat on selvinneet. Oon tehny päätöksiä ja tuntuu hyvältä. On paljon helpompaa, kun on voinu ratkaista asioita suuntaan tai toiseen ja on vähän hajua, että mitä se elämältään oikeen tahtookaan.
Ulkona sataa vettä taas kuin saavista kaatamalla. Jos joku luulee, että nuo meijän 96 ulkoporrasta on kiva juosta sateella ylös ja jos joku aattelee, että kyllähän ne kerkeää niin lujaa ylös juosta, ettei kastu, saa se joku tulla ite kokeilemaan. Ihan märkä oon. Ois kantsinu vissiin tajuta niinkin lyhyelle matkalle ottaa sateenvarjo mukaan. Mutta aina ei voi voittaa.
Mutta elämä hymyilee silti, hymyilee oikeen kauniisti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti