"Kellon seisahtuvan tahdon, hiljentyvän lyöntien.."

Ulkona kaupunkia ympäröivien mäkien päällä lentää kuumailmapallo. Mäkin haluaisin joskus päästä sitä kokemaan. Kerran oon siellä sisällä ollut, kun se on noussut ylös, mutta se oli vain sellainen kokeilu. Oisi joskus ihanaa päästä kunnolla pallon kyytiin ja korkeuksiin.

Nyt on kyllä sellanen olo, kuin olisin tuolla pallon kyydissä. Sellanen huoleton ja vapaa. Oon tehnyt päätöksiä, jotka oon saanut todeta olleen mun kannalta oikein tehtyjä. Oon ollut välillä tosi syvällä kuilun pohjalla, koska kun saavuin tänne uudestaan viikon loman jälkeen, iski naaman eteen niin monta asiaa, joista oli vaikea välillä yksin selvitä. Mutta onneksi tajusin, etten oo yksin ja tajusin pyytää apua. Onneksi rukouksella on niin mahtavia voimia.

Eilen täällä oli joku juhla jossain ja illalla säikähdin kun ulkoa kuului kauheaa pauketta. Ensin luulin sen olevan ukkonen, siiten luulin se olevan kanuunoita, mutta kun ikkunan aukasin, huomasin, että ilotulitushan siellä oli menossa. Oli jotenkin niin hienoa. Olin tosi väsynyt viikon työrupeaman jälkeen ja kaiken tapahtuneen jälkeen, olin vaan omassa huoneessani tekemättä yksinkertaisesti mitään. Ulkona oli ihan pimeää ja oli hienoa katsoa iltotulitusta aitiopaikalta, mun huoneen ikkunasta. Oli sellanen olo kuin huoli toisensa jälkeen sinkoutui taivaalle ja hävisi näkyvistä.

Mulle on iskenyt kunnolla se karu totuus, että oon täällä enää vähän yli kuukauden. Huomaan asioita, joita en oo vielä tehnyt tai paikkoja, joissa en oo vielä käynyt, koska aina oon aatellut, että onhan mulla vielä aikaa. Volker yritti puhua mua toissapäivänä ympäri, että jäisin vielä toiseksikkin vuodeksi. Tuntui tosi kivalta. Toisaalta ajatus oli tosi houkutteleva, mutta toisaalta tämä yks vuosi tätä oli ja on mulle ihan riittävästi. Mutta se lupaus mun piti kuitenkin tehä, että kylään ainakin tuun ja monesti.

Mietin nyt jo jäähyväisiä ja mietin mitä kaikkea haluan jokaiselle tutuksitulleelle ihmiselle sanoa. Tuntuu, että pitää jo nyt alkaa miettiä kaikkea niitä asioita, ettei sitten vaan unohda sanoa jotain. Kyllähän tänne pääsee aina takaisin, mutta edellisistä ulkomaanreissuista opiksi ottaen, tiiän, että siihen voi kuitenkin mennä vuosi tai kaksikin, ennenkuin uudestaan näkee.

Ootan iltaa innolla, niin innolla. Ja huomista päivää..niin ja ens viikkoa..ja kuukauden loppua ja niin ja ens kuun alkua..

Hymyä. Kutkutusta. Hymyä.