"Halleluja kiitos Herran, suuren voiton ruhtinaan.."

Janne, oot huippu! KIITOS potkusta! :)

Tänään oli ihan normi päivä, mutta Iris nukkui kokonaista kaks tuntia päikkäreitä, joten mulla oli ruhtinaallisesti aikaa tehä omia hommia. Tosin Hanna joutu jäämään ylitöihin, mutta menihän tuo aika nopia,a kun suunnistettiin leikkipuistoon Iriksen kanssa. Hannan oli tarkotus tulla hakeen Iris sitten sieltä ja mun oli tarkotus mennä sieltä sitten suoraan kaupungille, joten laitoin ns. paremmat vaatteet päälle. Tuli niin saksalainen äiti olo, kun siellä märällä nurmikolla tepsuttelin Iriksen perässä ja mentiin kiikkumaan ja mentiin laskemaan mäkeä, kaikkea muuta kuin pihavaatteet päällä. Oikeen hävetti olla siellä niissä kamppeissa, kun ei voinut olla rennosti ja oikeesti leikkiä Iriksen kanssa. Ens kerralla en tee samaa virhettä, tai sitten otan vaihtovaatteet mukaan..

Kävinpä sitten kaupungilla ja rahaa meni. Mutta kaikkea tarpeellista lähti mukaan. Sain jopa ostettua saksalaiseen liittymään lisää puheaikaa ja sain jopa ite tilattua sen, vaikka Arin sanoi, että hän voi sen tehdä, kun se on kuulemma liian monimutkanen..Menihän se vähän summassa se tilaus, mutta tehty on. Ja kokeilin soittaa sillä, niin näyttihän tuo toimivan.

Pongasin kaupungilla muutaman orkesterilaisen, joita en siis silleen tunne, tiiän vaan ne. Tää oli tosi oleellinen tieto kyllä, mutta se on aina niin kiva tunne, kun tulee ees joku tuttu vastaan, kun jossain kävelee..ei oo kiva mennä, jos kaikki on aina vaan ihan outoja. Alkaa tää pikkukaupunki muuttua mullekki pikkukaupungiksi.

Kotona olin vaan laiskana ja tänään ois ollu monenlaista urheilua Lady Sportissa, mutta en jaksanu lähtä. Tänään ois ollu myös Jugendkreis, eli nuortenpiiri, mutta en oikeen tienny että mennäkö vaiko en ja niinpä jäin vaan koneen ääreen istumaan. Onneksi on kavereita, jotka pistää vähän liikettä muhun ja niinpä kovalla kannustuksella sain itteni irti tuolista ja lähin pyöräilemään kohti nuortenpiiriä. Taas oli edessä jotain uutta, jonne piti mennä ihan yksin. Vaikka se on kivvaa, niin on se rankkaa, kun jokaiseen uuteen paikkaan pitää mennä yksin. Ja yleensä kun ne uudet paikat on ihan uusia ja täysin outoja, joista en tiiä oikeestaan mitään. Mutta aina on kyllä kannattanut ne vaikeat ekat kerrat tehä.

Perillä selvisi, että tänään ei ookkaan nuortenpiiriä, vaan nuorten jumanlanpalvelus. Se yks nainen oli soittanu mulle siitä yks päivä, mutta olin niin unentöpperössä sillon, kun sen naisen kanssa puhuin, että enhän mää sitä enää nyt muistanu, liekkö sillon ymmärtänytkään kaikkea.
Mutta sinne siis tänään jäin ja olihan se kivvaa. Tätä oon niin kaivannu. Yhteyttä. Seurakuntayhteyttä. Tosin se on joku vapaasuunta ja en oikeen tiiä, että mitenpäin mun pitäis olla..Yritin yheltä tytöltä kysellä, että mitä eroavaisuuksi sillä on kirkon kanssa, mutta ei se oikeen osannu selittää. Ihmiset oli jotenkin äärettömän ihania ja tutustuin tosi moneen uuteen ihmiseen. Laulettiin veisuja, joista yksi oli Kiitos Jumalalle! Toki kaikki laulut oli ylläriylläri saksaksi, mutta ette uskokaan miten hyvä mieli tuli, kun tunsin jonkun laulun jo entuudestaan. Laulettiin paljon, bändi säesti ja yks mies saarnasi. Virallisen osuuden jälkeen siellä oli ruoka- ja juomatarjoilu ja kävin huippuja keskusteluja ja pelattiin ehkä satayks kertaa pöytäkierrostennistä. Uusi muoto pöytätenniksestä, johon voi tulla pelaajia kerralla niin monta ku haluaa.. Oli huippua! Tulin äsken kotiin, sinne jäi tosin vielä aika paljon ihmisiä, mutta alkoi jo sen verran väsyttää, että päätin tulla kottiin. Ens viikolla ehkäpäs sitten sinne nuortenpiiriin.

Nyt on kova säsysy ja pitää mennä pikipiki känsyyn...niinkuin Iris 2v. sen asian ilmaisisi. Sänkyyn siis kohta. Ehkä. Kunhan malttaa..