Hymyilyttää.

Heräsin tänään ekan kerran seittemän aikaan ja nukuin katkonaisia tunteja puoleen päivään asti. Oli ihan kummallista. Väsytti, mutta ei väsyttäny.

Tänään on ollu jotenkin tosi kiva päivä. Hanna kävi lasten kanssa puistossa ja Volker ja mä jäätiin kotiin. Sain kerrankin harjoteltua kuorolauluja. Ollaan juteltu tänään Hannan kans tosi paljon ja muutenkin oon vaan ollu alakerrassa ja leikkiny muuten vaan Iriksen kanssa ja ollu siellä. On ollu jotenkin tosi kivaa.

Hanna anto mulle tänään 20 euroa kouraan ja sano, että siinä on sulle vähän rahaa, kun oltiin sillon Iriksen kanssa vähän aikaa, kun meijän Hanna oli täällä. Ja huomenna katon Iristä kaksi tuntia aamulla, eli toisinsanoen vien sen päikkäreille. Olin aika yllättänyt. Olin aika tosi mielissään. Mulle tulee siis palkka aina tilille kerran kuussa. En mä osannu oottaa mitään ylimäärästä rahaa, enkä mä todellakaan ois tarvinnu.

Hannalla saattaa olla tästälähin aina maanantaisin kaks tuntia lisää töitä ja jos ne tulee, niin mulla ois siis enemmän töitä. Mutta, mun palkka nousis aika kivasti. Olis aika tosi jees, jos ne tunnit tulis. Mun työurakka ei kauheena kasvais, mutta rahaa tulis enemmän. Kyllä sitä meinaa kuitenkin tarvita ihan kivasti, vaikken asumisesta, enkä ruoasta joudukaan maksaan. Mutta mitä ikinä lähteekään kavereitten kans tekeen, niin ainahan sitä rahaa meinaa melkeen mennä. Mutta ei se raha oo mulle koskaan se tärkein asia ollu, eikä oo nytkään.

On hyvä olla tässä ja nyt.