Lunta tulvillaan, on (toivottavasti) raikas talvisää..

Mulla on ihan sellanen kotiäiti olo. Sellanen kotiäiti, joka kestää sekä tuulet että turmellukset. Kun Anna ekan kerran sai varhaisen murkkuiän raivarinsa, olin ihan hätää kärsimässä ja tuli olo, että tätä en kyllä jaksa kauaa. Mutta nyt ne kuuluu jokapäiväiseen elämään. Tai siis joskus Anna on hyvällä tuulella, joskus huonolla. Tänäänkin siitä oikeen huomas, kuinka se yritti miettiä päänsä puhki, että keksis jonku asian mistä vois vähän kiukutella. Noo. Löysihän ne niitä asioita. Esim se, että se heitti juuri rakentamansa legoautonta lattialle ja alkoi sen jälkeen kiukuttelemaan, että auto on rikki ja nyt hänen täytyy rakentaa se uudestaan! Lapset on joskus aika yksinkertaisia. Mutta oon tajunnu täällä siis sen, että jokainen vaan joskus tarvii sitä, että saa purkaa paineensa. Niin pieni kuin isokin. Mua vaan huvittaa se tapa, millä Annakin sen asian hoitaa. Noo..siellä se vähän aikaa huusi omassa huoneessaan ja suoraansanottuna hyppi tasajalkaa kiljuen yhtäaikaa. Mulla ei vaan meinannut pitää pokka. Piti lähtä äkkiä pois. Onneksi pokkani kuitenkin melkeen piti ja "otin Annan tosissaan", niin Anna sai vähän kiukutella ja kohta oli taas niin hyvä mieli että.

Iris oli tänään päivällä yks energiapakkaus. Ja kaikki mitä ei saanu hajottaa ja levittää, niin sen Iris teki. Kun se sitten yhessä vaiheessa hajotti sen tuttipullojen tutit keskelle lattiaa, jouduin sanomaan sille tosi tiukasti, että ei, niin ei saa tehä. Eipä siinä kauaa pystyny olemaan tiukkana tätinä, kun Iris laittaa alahuulen mutrulleen, tulee halaan ja sanoo: Kultaaa! Voi että. Voiko olla sulosempaa. Eipä siinä enää voinu sen jälkeen kauheen "vihanen" olla. Vitsit kun se on vekkuli lapsi.

Nuortenpiiri jäi taas väliin. Pyysin Anastasiia sinne tänään mukaan, mutta se ei sitten päässykään, vaikka aluksi suunniteltiin menevämme. En lähteny sitten mäkään. Ihan hyvä kyllä sinänsä, oon aika poikki. Mutta niin..taas jäi se sitten väliin. Mennäkkö vai eikö mennä..oispa joku nyt kertomassa, että mikä on paras ratkasu. Mutta ens viikolla sitten taas uusi mietintähetki.

Nyt voisin lähtä käymään vielä vähän kävelyllä, toivoen, että siellä satais lunta vielä pikkaisen. Ois niin ihanaa.