Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa.

Nyt taas tää blogipäivitys kukoistaa, kun tulee monta tekstiä päivässä. No, ei onneksi oo ihan romaania aina kerralla tullu.

Eilen kun tulin yöllä kotiin, jätin pyörän alas ekakertaa sellaseen varastoon, joka on rakennettu sinne muutama viikko sitten. Mietin, että vähän siistiä, että kun nyt voin jättää sen sinne, kun se ovi oli jostain syystä auki siellä, ettei mun tarvi sitä enää tänne ylös noita portaita pitkin raahata. Tänään sain todeta, etten taija tehä sitä virhettä uudestaan. Oltiin sovittu, että nähään Anastasiian kans puol kasilta kaupungissa ja niinpä lähin kotoa joskus vartin yli seittemän. Kun olin menossa, Hanna sanoi, että Volkerilla on muuten se alakerran varaston avain ja se on jossakin..sen pitäis kuulemma tulla pian mutta..joops. En siis saanu pyörää, koska siihen Volkerin "pian tulemiseen" ei voi oikeen luottaa. No tulipaha päivän lenkki siinä tehtyä, kun sain melkeen juosta, jotta kerkesin. Ensikerralla tuon pyörän tänne ylös asti.

Käytiin pitsalla ja taas oli kivvaa. Ja ai että oli hyvvää pitsaa. Kyllä se Arin ossaa. Tänään muistettiin myös ottaa Anastasiian kans kuvia! Kerrankin.

Kävin sitten meijän pikkusuuressa supermarketissa vähän ostoksilla ja näyteikkuna ostoksilla siellä ja täällä. Osa joululahjoista on jo mielessä melkeen päätetty. Jes.

Tein myös löydön ja ostin kahden cd:n kokoelman saksalaisia Schlagereita! Nyt täällä ihan innossaan kuuntelen niitä, tosi monet niistä oon jo kuullu, niin osaa itekki niitä laulaa mukana.

Meijän Hanna tarkisti yhen mun jutun, minkä olin kirjottanut suomeksi ja se sai aika monesti lauseesta mulle sanoa. Oli kirjotusvirheitä ja oli ihmeellisiä sanajärjestyksiä. Jostakin syystä olin puskenut verbiä tiesminne ja useimmiten lauseen loppuun. Hanna miettikin, että ehkä saksan kielellä on siihen jotain vaikutusta tai että siksi mää ehkä tykkäänkin saksan kielestä niin paljon, kun itekin teen suomen kielessä aina niin tyhmiä lauseita, että pusken sen verbin sinne lauseen loppuun..niin. Voihan se tieten olla..

Hokasin muuten tällä viikolla, että tää meijän talo on 4 perheen talo. Oho. Mä oon aina luullu, että tässä talossa asuu kaksi muuta perhettä meijän lisäksi, tai siis että on kaksi muuta asuntoa..mutta mitä vielä. Yläkerrassa asuu siis joku mies, jota en oo nähny kertaakaan..Sitten asutaan me. Sitten tavallaan samassa kerroksessa kuin me, niin asuu myös toinen perhe, jolla on tyttö, joka on nyt 18 kk. Sitten tämä "uusi naapurimme" on joku nainen ja se siis asuu alimmassa kerroksessa. Kaikkiin näihin asuntoihin mennään siis pihan kautta, joten en oo nähny sitä naista ku muutaman kerran. Mutta vissiin se sittenkin asuu siinä alimmaisessa kerroksessa..Oon aina luullu, että se on tullu vaan jollekki kylään kun oon sen nähny. Hm, no, aina voi oppia jotain uutta.

Kaipailen sitä, että pääsis jonkun kans puhumaan syvällisiä kasvotusten. Tokihan oon puhunutkin täällä syvällisiä, mutta ois se silti eri asia puhua niitä suomeksi. Se on jännä muuten, miten täällä ihmisten persoonallisuus on tullu entistä tärkeemmäksi mulle. Kun ei kaikkea ymmärrä, niin sitten sitä tarkkailee sen ihmisen käyttäytymistä ja eleitä ja kaikkea ja sitäkautta oppii tuntemaan sitä ihmistä enemmän. Täälläkin oon valitettavasti kohdannut myös paljon "ulkonäköihmisiä", joille se ulkonäkö on tärkeintä ja kerran teki mieli vähän tintata yhtä, kun se sanoi, että "se ja se on niin rumia". Ei kukaan oo ruma, eikä kenestäkään voi sanoa niin, vaikkei se omaa silmää miellyttäiskään. Jokaisessa on jotain kaunista ja jokainen on omallatavallaan kaunis.

Oon kohdannu diskossa muutaman kerran yhen tytön, joka on vähän isompikokoisempi kuin muut. Mutta siellä se tanssii kaikkien keskellä ihan innoissaan ja on tyytyväinen siihen mitä on. En voi muuta kuin kadehtia sitä. Uskomaton persoonallisuus. Kumpa jokainen tajuais sen, että sieltä peilistä kurkkaa oikeesti tosi kaunis tai tosi komea ihminen. Jokainen on ihme.

Nyt on päivän syvälliset mietteet pulkassa, ainakin blogin osalta. Unia kauniita. Näkekää kauniita unia.

"Und dann die Hände zum Himmel
kommt laßt uns fröhlich sein.
Wir klatschen zusammen und keiner ist allein.
Und dann die Hände zum Himmel
kommt laßt uns fröhlich sein.
Wir klatschen zusammen und keiner ist allein."