Aamulla väsytti, mutta olin jopa etujoissa alhaalla valmiina. Kaikki oikeen yhteenääneen ihmetteli, että mihin aikaan mää oikeen töihin tuun. Tulin siis ehkä 5 min aikasemmin, kun ois tarvinnu, tai kun aina ennen oon tullu. Mutta onhan sekin tieten jopa montamonta sekuntia. Hassuja.
Saatettiin Iriksen kanssa Anna kouluun ja meinasin nukahtaa sillä matkalla. Mutta sitten, yks hymy pelasti päivän. Kuka lie se ihminen ollu, en tiiä, mutta jos nään sen joskus uudestaan niin käyn kyllä kiittämässä siitä hymystä. Siitä alkoi piristyminen ja aurinkokin alkoi yhtäkkiä paistamaan ja kaikkialla oli niin nättiä, en ollukaan huomannu. Ja Iris oli hyvällätuulella ja meillä oli hauskaa. On se jännä, miten pieni asia voi muuttaa niin paljon.
Päiväki oli ihan hulvaton ja täällä oli vaan kaikki ihan sekasi, kun otettiin yhessä ilmapallojalkapallomatsia perheen isän ollessa ruokatunnilla. Anna ei kiukutellu ollenkaan ja sain käytyä Iriksen kanssa postissakin. Parasta.
Illalla meno vaan parani ja kuorossa oli luksusta. Sain uuden tuttavan ja oli oiiiiikeen kivvaa. Mentiinpäs kaikki yhdessä kahvilaankin iltaa istumaan ja sain kyydin kotiinkin. Nyt on ihan väsyväsy ja viikonlopuksi on ihan tosi paljon suunnitelmia. En osannu sanoa ei ja sunnuntaina meen kirkolle lounaan tarjoilijaksi, kun siellä on kirkkovaalit ja ruokatarjoilu. Huomenna on siis kuoroa ja illalla kavereita. Lauantaina Wertheimiin kuoron kans ja sieltä illalla vasta kotiin. Nooo...onhan sitä aikaa nukkua sitten ensi tiistaina..sitten on vapaapäivä.
Anna muuten lupautu tänään omatoimisesti alkaa mulle saksanopeksi, kun en oo kielikurssille päässy. 9-vuotias opettajana.. Mutta opin tänään lausumaan jo erinäisiä sanoja. Ehkä tää sen opetusidea ei ollutkaan ihan huono juttu. Ja mikäs siinä, onpahan kumpikin tyytyväisiä. Annasta on siistiä opettaa au pairia ja au pair on ihan innossaan oppimassa uusia asioita saksan monimutkikkaasta kielestä.
Mutta nyt tutilullaamaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti