Palapelin palaset loksahtelevat paikoilleen.

Se, että täällä on paljon aikaa olla myös yksin, antaa oikeesti niin hyvän mahdollisuuden miettiä kaikkia asioita. Mun päivät menee yleensä Suomessa niin nopeaa, kun on niin paljon tehtävää ja haluaa nähdä niin montaa ihmistä. Mutta täällä on muutama oikeen hyvä kaveri, joiden kanssa viettää aikaa ja kavereita, joita näkee juuri enemmän harrastuksissa ja silleen. Niinpä on aikaa myös olla kotona. Mun ajatukset on päässy vähän selkeytyyn Suomessa vierailun jälkeen, vaikka vielä onkin sellanen älytön sekamelska tuolla sisällä. Mutta päällisinpuolin oon alkanu taas tottumaan tähän arkeen ja siihen, että oon täällä. Monet muutkin asiat on jotenkin tuntuneet ratkeavan ja on jotenkin paljon helpompi olla, sellanen rauhallinen olo. Mm..toistan itseäni näissä lauseissa vissiin aika paljon. Näköjään aika sekaisin siis vielä.

Yksi asia mikä myös on antanu vähän selkoa tähän elämään, on se, että tuo Raamattu tuossa mun hyllyllä on auennut ihanan ja yllättävän usein. Se on jännä, miten sieltä löytyy vastaus jokaiseen asiaan. Joululomalla sai ihanaa sana-antia ja heti tuntu paremmalta, vaikka täällä ei niitä raamiksia tai nuorteniltoja ookkaan. Ei sitä kaikkialla oo niin hyvin asiat, kuin Pattijoella tai yleensä Raahen seudulla. Siitä kaikesta, mitä siellä nuorillekin järjestetään, pitäis kyllä tosissaan muistaa olla kiitollinen.

Eilen oli huippua! Nähtiin Nastian kans pitkästä aikaa ja olihan meillä taas hauskaa. Voin kuvitella, että myös Müllersin "hei olen 40 vuotias mies, mutta haluan näyttää 20 vuotiaalta rokkarilta"-myyjällä oli oikeen hauskaa, kun innostuttiin Nastian kanssa kaupan pilailu- ja naamiaisasustuksista. Muutenkin huomas, että eipä olla nähty pitkään aikaan, kun aika meni niin nopeaa ja kumpikin vaan selitti yhteenääneen kokoajan jotain. Perjantaina mun pitäis saaha myös siltä kuvia ja videoita, joita se otti, kun Eeva oli täällä käymässä. Mahtaa olla melekosta settiä tulossa..

Kävin myös eilen Lady Sportissa aerobicissa. Ensimmäinen kerta on ilmanen, joten pitihän sitä kokeilla, vaikkei ollu hajuakaan, että mitä tuleman piti. Kassaneiti kysyi multa, että oonko ollu aerobicissa ennen ja sanoi, että juuri se aerobic olisi tosi nopea. No mutta, kun kerran sinne asti olin menny, niin enhän mää enää halunnu poispäin kääntyä. Siinä siis mietin, että tuskin se niin nopeaa voisi olla, etten perässä pysyis..mutta yhtä seikkaa en hoksannu aatella yhtään. Nimittäin kielipuolta. Kyllähän ne liikkeet ja kaikenmaailman kuviot ois tehny, jos siitä sen ohjaajan saksasta ois saanu jotain selvää! Alku meni hyvin, välillä olin ihan hukassa, kun tuli tiesmitä hienoja sanoja niille kuvioille ja kun en ymmärtäny niitä sanoja, niin ei voinu tietää, että mikä vitsin kuvio tuli seuraavaksi. No mutta, lopussa kiitos seisoo ja kun olin sen puol tuntia vahannu muitten tekemisiä, samalla hyppien ite miten sattuu, alkoi oikeat kuviot tulla multakin oikeaan aikaan. Hiki tuli, mutta johan mietin kaks kertaa meenkö toistakertaa Saksassa aerobic- lajia harrastelemaan.

Puhuttiin Hannan kans, että päätän helmikuuhun mennessä, että kuinka kauan oon täällä. Eli kohta ois päätöksen aika. Ehroituksia? Nää haluais, että oisin kesänkin... mutta... ois kiva olla täällä, mutta ois kiva saaha myös joku kesätyö Raahesta, että ois vielä ens kesän siellä, ennenku lähtee ettiin sitä omaa paikkaa opiskelujen ohessa jonnekin päin Suomea, tai maailmaa. Kunhan tää asia vielä selviäis ja se opiskelupaikka, niin sitten ois ihan kivasti pullat uunissa. No, asia kerrallaan.

Juttelin myös Manun kans pitkästä aikaa mesessä. Olipas kivaa oikeen kirjottaa saksaa! Paljon enemmän tulee vaan puhuttua, joten aikamoista vaihtelua oli välillä myös kirjuutella. Se kävi meillä siis kylässä joululomalla, kun oli Suomessa lomailemassa. Oi että. Suunnitelmissa ois käydä tässä joku viikonloppu siis Manun luona Heidenheimissa. Huippua! En niin malttais oottaa!

Mun täysi laukku kyhjöttää vieläkin tuolla huoneen perällä. En oo vaan jaksanu vieläkään purkaa sitä. Ehkä ois kohta jo senkin aika. Ehkäpä nyt, tai myöhemmin illalla. Tai no kerkeäähän sitä vielä vaikka huomennakin..