Koko päivä on menny jotenkin tosi lepposasti. Nyt alkaa taas tajuamaan, että se arki alkaa taas. Kotona Suomessa päivät oli ns. juhlaa ja lomaa ja nyt työt jatkuu. Ei sillä, että tämä mun työ ois jotenkin inhottavaa. Tykkään tästä kovasti, mutta vaikean tästä tekee nuo aikaiset herätykset ja työ on kuitenkin aina työ. Mutta toisaalta, saapahan sitten paljon tehtyä kun on aikasin noussut. Jospas sitä taas joskus saiskin kunnolla siitä uudesta rytmistä kiinni.
Mun laukku tuli noin 15 min sitten! Ihan kotiovelle asti joku riski mies sen raahasi. Teki niin mieli juosta sen kaulaan ja hihkua onnesta, kun laukku tuli perille. Mutta jostainsyystä jätin sen kuitenkin tekemättä. Olin kerennyt jo keksiä kaiken maailman ajatuksia, että missä sen mun laukku nyt on ja kuinka joudun lähteen ostaan kaikki tavarat ja vaatteet entisten tilalle. Kieltämättä hatun nostamisen arvoinen suoritus siltä mieheltä, kun ihan yksin kantoi sen mun laukun nuo sata porrasta ylös. Kivaakivaa.
Iriksestä on tullu jo iso tyttö. Tuntu että se on vanhentunut kovasti siitä, kun viimeksi nähtiin. Tänne oli jotenkin kyllä niin ihana tulla. Tiesi, että oli odotettu ja ikävöity. Tuntu hyvältä. Täällä ollessa taas tajus, että kuinka sitä on tännekin ikävä ollu. Sain joululahjaksi näiltä lippuja Solymariin, siis kylpylään, joka sijaitsee tuossa jonkinmatkan päässä. Jes, nyt tulee ainaski mentyä. Kun niin monesti oon aikonu, mutten vieläkään oo vaan saanu lähettyä.
Ristiriitainen olo senkuin jatkuu. Oli niin ihana loma Suomessa, kotona. Paras loma pitkiin aikoihin, koska kaikesta osas vaan niin nauttia erinlailla. Aika jännää oikeestaan.. Paljon jäi kyllä tekemättä ja sanomatta ja näkemättä, mutta ens kerralla sitten. Kevät menee nopeaa ja kohta oon taas kotona. Mutta nyt oli paljon helpompi lähtä tänne kuin syksyllä. Sillon lentokoneessa iski se tajuntaan, että nyt se on menoa se ja ikävä iski. Mutta nyt tietää, että aika kuluu nopeaa ja kohta oon taas takas.
On kyllä ajatukset melekosen sekavia vielä. Saapa nähä, että millon ne selviää. Ehkä sitten kun tuun taas takas Suomeen.
Huomenna aamusta iltapäivään töitä, sitten päivällä Nastiaa näkemään. Jei!
Löysin uuden ihanan biisin.
Stratovarius- Dream with me
Now it is thome for you to close your eyes
They've seen much pain it's slowly filling your mind
Pretty as they are but now so pale
You better leave all your worries far behind
Not long ago when you had the Fire
Burning inside of you brighter than any flame
You were the one that I believed in
Keeping our hopes up high where are you now?
Where do you aim?
kertosäe:
Let me take you there
To the place you know
Why don't you Dream With Me
The answers will be found
No it is time to open your eyes again
See how the sorrows have disappeared faded away
I am right here waiting for your pace
Through the day
kertosäe
2 kommenttia:
eipähän tarvinnu volkerin kantaa sun laukkua!:D
Voi sitä miesparkaa, joka joutu laukun kantaan. :P Kerro Nastialle terkkuja, ja sano, että Ukrainassa nähdään - sitte ku sinne raahaudutaan siis. Ja niitä kuvaloisia siltä ois kivatsua saada, eikös totta?! :)
Kerro terkkuja myös herra ja rouva hosteille ja Irkulle ja Antsulle.
Lähetä kommentti