Kävin äsken kävelemässä. Koko päivän olin ollut vaan sisällä ja lukenu ja ollu koneella ja tehny kaikkea ei-niin-tähellistä. Joten kaikinpuolin oli oikeen hömelö olo kun astelin pihalle, tukka sekasena ja tuulipuku päällä, vaikka ulkona oli aika lämmin.
Kävelin ja kuuntelin musiikkia. Jos joskus on tyhmä olo, niin nyt oli kyllä. Ihmisiä tuli vastaan niin autoineen ja pyörineen. Mä kuuntelin musiikkia ja olin ihan omissa ajatuksissani. Kohta havahduin kuitenkin tähän todellisuuteen ja tajusin, että olin kävelyt eteenpäin sellainen ääliömäinen virnistys naamalla. Olin muistellut viimeaikaisia tapahtumia ja itsekseni suorastaan hykerrellyt niille, jonka jälkeen kasvoille oli jäänyt ääliömäinen virnistys.
Miksi joskus ei voisi vain olla näkymätön.
On ihana olla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti