Opettavainen vuosi.

Laskin juuri, että oon täällä tarkalleen vielä 11 viikkoa ja 3 päivää. En tiiä itkeäkkö vai nauraa. 11 viikkoa ei ole edes kolmea kuukautta. Ja siitäkin ajasta oon Suomessa yhen viikon. Jotkut luulee, että en halua palata Suomeen, niin aattelevat on täysin väärässä. Musta on ihana palata Suomeen, kotiin. Mutta. En haluais jättää tätä kaikkea taakse. Haluaisin jotenkin saaha yhistettyä nää kaikki, mutta tiiän, että eihän se mitenkään voi olla mahollista. Taas nähään, että aattelen ihan liikaa asioita. Ihan liian pitkälle. Carpe diem .

Puhuttiin eilen tulevaisuudesta ja mikä meitä siellä odottaa. Puhuttiin menneisyydessä tehdyistä valinnoista ja niiden seuraamuksista. Joskus on ihan fiksua katella myös vähän taaksepäin, jotta tajuaa, miksi mihinkin tilanteeseen on ajautunut. Kaikkiin ratkaisuihin ei myöskään voi olla tyytyväinen mitä on joskus tehnyt. Mutta ei niitä voi muuttakaan. Kaikesta oppii jotain uutta ja siinä mielessä huonotkin asiat tuovat aina jotain hyvää. Koska jos mitään huonoa ei tapahtuisi, ei osaisi myöskään iloista niitä hyvistä asioista.

Sain eilen kaksi hääkutsua. Tosin hääpäivät ei ole vielä selvillä, eikä häiden osapuolet ole varmistettu. Mutta kun kutsu käy, nappaan säästetyt rahat tililtä ja suuntaan kulkuni Ukrainaan, Kanadaan tai Australiaan. Muut häät ja hääpaikat on vielä salaisuus.

Täällä oli eilen Night Bummel Special ja suurinosa kaupungin kaupoista oli 24 asti auki. Niinpä myös me mentiin sinne yhdessä Nastian ja Fabricen kanssa. Kovasti osteltiin kaikkea, kun oltiin niin kovasti rahaa säästettykkin. Nyt sitten ei haittaa, vaikka nämä 25 asteen aurinkoiset päivät jatkuu edelleen. Benjamin äiti, sisko ja veli on täällä käymässä. Pääsin puhumaan ranskaakin, jota oon kovasti Fabricen kanssa harjoitellut. Tosin välillä iski rimakauhu ja hyvän illan soperruksen jälkeen, monet asioista oli pelkkää mutinaa. Mutta onneksi ne osas vähän myös saksaa, niin asiat oli vähän helpompia. Ranska on kyllä kaunis kieli, mutta ei mulle tehty. En osaa sitä kyllä yhtään, mutta ainahan sitä voi tieten oppia, kunhan vaan on kärsivällinen. Fabricen tyttökaveri tulee varmaan ens kuussa täällä käymään, joten sitten voi kokeilla ranskan taitoja uudestaan..hohoh.

Meillä on ollu suunnitelmissa, että mennään kesäkuussa mun synttäreitten aikaa Berliiniin. Nyt tuli pikkuinen pulma matkaan, koska Nastian täytyykin tehä töitä jo maanantaina, joten viikonloppu lyhynee huomattavasti..Mutta jospas se sais asiat järjestymään ja saatas siihen ratkasu, eikä sen tarttis ees miettiä poisjäämistä.

Vitsit, että tän vuoden aikana on maailmankuva laajentunu niin kovasti.