Un, deux, trois, quattre, cinq, six, sept, huit, neuf, dix!
Eilinen oli tosi rentouttava päivä. Lähettiin aamulla aikasin ja suunnattiin kulkumme Würzburgiin. Shoppailtiin ja kierreltiin koko päivä. Ei ollut mitään kiirettä ja nautittiin vaan olostamme. Ajatukset lähti kerta heitolla niin pääsykokeista kuin työstäkin. Kaikki stressi oli poissa ja sai vaan nauttia jokaisesta hetkestä. Kotimatka oli unohtumaton ja kun nukkumaan kotiin pääsin, tuli uni heti. Nukuin kyllä niin sikeästi ja vasta siinä kahen aikaan päivällähän mulle hyvät huomenet hymyissäsuin toivotettiin.
Oon huomannut, että käytän saksan kielioppirakenteita joskus myös suomea kirjoittaessa. Nyt pitäis vissiin ottaa taas kertauskursseja Marjaniemeltä tai yläasteen ruova-karheaääniseltä.
Jos olisin pitäytynyt mun alkuperäisessä työsopimuksessa, olisin mä jo luultavasti ollu monta päivää jo Suomessa. Tuntuu hassulta ja se pelkkä ajatuskin kauhistuttaa. En ois ollu vielä ollenkaan valmis lähtemään Suomeen, en ollenkaan. Siis nythän tuun tosiaan käymään Suomessa viikonpäivät, mutta sitten tuun tänne takas ja oon täällä heinäkuun lopulle.
Ulkona sataa, mutta mun on varmaan pakko lähtä vähän uhmaamaan pelkoa kastumisesta ja lähtä vähän haukkaamaan raitista ilmaa.
Vaikka musta on ollut ihanaa ja oon oppinu niin paljon, kun on pitänyt täällä ite vaan pitää ittestä huolta, niin on se joskus ollu tosi raskastakin ja on niin ihanaa, kun mustakin pidetään huolta. Niin Suomen kuin Saksankin puolelta. Tuntuu tosi hyvälle. Tosi hyvälle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti