Kevättä rinnassa.

Tänään alkaa kielikurssi, onhan sitä ootettukkin! Ilmottautujia on 9, eli aika hyvältä näyttää. Toivottavasti kaikki myös pysyy siinä, jotta kurssia ei lopeteta kesken kaiken.

On ollu rauhallinen viikon alku. Tuntuu hyvältä, kun tulevaisuuden suunnitelmatkin alkaa joltain osin olla kasassa. Eihän sitä tiiä, että mihin sitä lopulta pääsee ja päätyy, mutta tärkeintä tässä vaiheessa onkin se, että on sellanen rauhallinen ja luottavainen olo tulevaisuuden suhteen. Mun tie vie sinne, minne sen on tarkotuskin viedä.

Nähtiin eilen Nastian kanssa pitkästä aikaa. Tänään mennään kattomaan kielikurssin jälkeen elokuva ps.Ich liebe dich, jos Nastialla on vaan aikaa. Kun sen vapaa-ajoista ei oikeen koskaan voi etukäteen tietää ja se tekee kaikesta vähän vaikeaa. Mutta jospas se tänään onnistuis. Haluaisin niin kovasti nähä sen elokuvan. Luin sen kirjana ja tykkäsin tosi paljon. Saapa nähä kumpi sitten vie voiton, kirja vai elokuva.

Maanantaina oli ihan tosi kivat kamarikuoron harkat. Se johtaja on kyllä niin taitava. Hauskoilla harjotuksilla tulee vaikeitten kohtien rytmit tutuiksi ja ääniala on yhtäkkiä paljon laajempi kuin ois koskaan voinu ees kuvitella.

Täällä alkaa tulla jo kevät. Aamulla saattaa olla vielä pikkasen pakkasta, mutta eilen oli päivällä niin lämmin, että talvitakkia ei voinu ees kuvitella panevansa päälle ja hanskat piti heittää pois. Vaikka mulla oli vaan ohut kesätakki ja kaulahuivi, oli mulla tosi kuuma. Se kevään tuoksu, se uuden ruohon tuoksu, mikä tuolla ulkona on, on ihan uskomattoman ihanaa. Tulee kesä.

Tiiättekö sellasen tunteen, kun mahanpohjaa kutittaa ja mahassa liitelee perhosia. On sellanen olo, että koko maailma hymyilee ja että vois hymyillä takaisin koko maailmalle.

Mulla on sellanen tunne.