Pompsi. Iso pompsi.

Nyt on ollu kyllä sellanen kunnon rauhottumis päivä. Aamulla kyllä mietin tosi monta kertaa, että jaksanko oikeesti nousta ja johtuko se halu jäähä sinne sängyn pohjalle siitä, että oli vaan niin väsynyt, vai siitä että oli oikeesti tulossa sairaaksi. Lopulta tulin siihen tulokseen, että se oli vaan laiskuutta ja niinpä kankesin itteni ylös puol yheksän aikaan. Olihan siinä jopa 15 min aikaa laittaa ittensä valmiiksi ja lähtä juoksemaan kirkolle. Laulettiin tänään kirkkokuoron kanssa ehtoollisjumalanpalveluksessa. Oli muuten mun eka ehtoollinen Saksassa. Aamupalan söin kiiruhtaessa tuolla kylmässä ilmassa eteenpäin, sain nimittäin hajotettua mun talvitakin vetuketjun, joten saapa nähä pitääkö lähtä se korjauttaan vai tulisko ne lämpimät ilmat jo. Tänään kyllä oli sitten pitkästä aikaa kunnon talvi-ilta, kun oli aamulla jopa -7 C pakkasta. Just niin mun tuuria, että heti kun kylmät ilmat tulee, niin rikon takkini. No vielä oon selvinnyt. Oli kyllä melkoinen onnenkantomoinen kun aamulla eteenpäin kiiruhdin, niin meijän tien päässä yhestä talosta peruutti auto. Rukoilin mielessä, että oli herra ja rouva Neubert, ole herra ja rouva Neubert..ja niinhän ne oli! Yks pariskunta meijän kuorosta, niilläkin oli mennyt aamu vähän pitkäksi joten nekin oli lähdössä niin myöhään vasta. Huiskutin niille tienlaidasta ja nehän nappas mut kyytiin. Saavuttiin perille juuri oikeaan aikaan. Oisin kyllä melkoista kyytiä saanu juosta, jos ne ei ois tullu vastaan..(pyörä on siis rikki edelleen, ei oo volker saanu sitä korjattua)

Oli muuten vähän erikoinen kokemus se ehtoollinen. Tai siis pieniä juttuja oli ihan erilaisia kuin Suomessa. Täällä on iso tila kirkon edessä, jossa on alttari ja penkit sivuissa, joissa aina kuorot yms istuu. Alttaria, johon seurakunta polvistuu tullakseen ehtoolliselle ei ole. Niinpä ehtoollisille mennessämme, me mentiin vaan isoon puolikaareen seisomaan ja pappi ja avustaja jakoivat ehtoollisen. Täällä käytetään aina vaan sitä yhtä pikaria ja voi tehdä joko niin, että ottaa leivän suuhun ja sitten juo siitä yhteisestä pikarista tai sitten niin, että kastaa se leivän siellä pikarissa ja siten saa ne kerralla. Viinin sijasta täällä jaetaan mehua, viinimarjamehua tms. Oli jotenkin ihana päästä taas pitkästä aikaa ehtoolliselle ja oli ihana päästä myös täällä ehtoolliselle. Laulut meni ihan hyvin ja oli taas ihanaa olla kirkkokuorolaisten kanssa laulamassa.

Kun porukat oli täällä, niin torstainahan Nelli ja Niilo kävi valloittamassa Annan luokan(ja samalla koko koulun) ja meijän kirkkokuorolaisten sydämet. Annan luokan opettajan kanssa sovittiin, että ne käy siellä esiintymässä ja niinpä ne teki siellä tunnin mittasen esityksen, minä ja Anna tulkkina. En oo aatellu koskaan, että tulkkaaminen vois olla niin hauskaa!
Viime torstaina kysyin meijän kirkkokuoron johtajalta, että saisinko tehdä seuraavalla kerralla 15 min kestävän yllätyksen. Aluksi se oli tarkotus ottaa heti kuoron aluksi, mutta koska meillä oli tulossa tuo jumalanpalveluksessa laulaminen, sovittiin, että se yllätys tulee vasta lopuksi, jottan voidaan pitää kunnon pitkät harkat. Mitään sen enempää en sille enkä kellekään muullekaan kertonu, että mitä tuleman oikeen piti. Joachim tosin arvasi ja otti kameran mukaan, nyt on siis onneksi tilannekuvia myös.
Viime harkoissa siis sanoin kuorolaisille että harkkojen jälkeen mulla on yllätys, joka liittyy mun vanhempiin ja niitten ammattiin ja että kaikki ovat tervetulleita sitä kattomaan, että mitä tuleman pitää. Kello oli jo melkeen kymmenen, mutta ihan muutamaa lukuunottamatta kaikki pysty jäämään paikalle. Olihan niillä melkoiset ilmeet, kun tajusivat, että mitä tuleman piti. Nyt on sutsisatsia ja taikatemppuja ja suomalaista suklaata ja ilmapalloja yms. tehty, näytetty ja annettu. Suuret oli kiitokset ja kotiin nyt tiedoksi, että kun ens kerralla tuutte tänne kylään, niin teille on jo monta yöpaikkaa tiedossa! :D

Eilen porukat sitten lähti Suomea kohti ja mä kävin saattelemassa ne lentokentälle. Tulihan siinä ihan kivasti istuttua junassa, kun 3 tuntia matka yhteensuuntaan. Mutta oli se sen arvosta. Illalla mietin päänipuhki, että meenkö iltamusiikkijumalanpalvekseen vaikko Elenalle iltaa viettämään "meijän luistelunaamiaisporukan" kanssa. Juna aikataulut sitten ratkas asian mun puolesta, koska en kerennyt enää sinne musiikkijuttuun ja niinpä kävelin rautatieasemalta suoraan Elenan luokse. Oli tosi kiva ilta! Siellä oli se meijän tavallinen porukka ja muutama uusikin tuttavuus. Pelailtiin vaikka ja mitä ja kun Leo nappas repustaan Ligretto pelikortit, olin ihan innoissaan. Ees yks peli, jonka määkin tiesin etukäteen! Heh. Pelattiin myös saksalaista Aliasta, joka oli mulle kyllä kaikkea muuta kuin helppoa. Mutta hyvvää saksan opetusta kyllä!

Kolmen aikoihin tulin kottiin, pääsin onneksi auton kyydissä, niin ei tarvinnu yksin tuolta kaukaa kävellä. Eipä siinä siis montaa tuntia kerenny nukkua ennenkuin oli jo lähtö kirkkoon. Tosin soihan mulla kello oikeesti jo 07:30, koska 09:00 piti olla kirkossa, mutta onpahan nyt tullu todistettua, että kyllä sitä varttitunnissakin voi olla jo valmiina.

Huomenna taas normaaliapäivää ja normaalia viikkoa. Joachim anto mulle yhtenä päivänä mainoksen Sing Afrika!- kuoro viikonlopusta, joka on ens viikonloppuna. Innostuin siitä heti ja eihän siinä auttanu muuta kuin soittaa ja ilmottautua sinne. Ootan kyllä innolla! Paljon sen enempää en asiasta tiiä, että n. 38 laulajaa sinne on tällähetkellä tulossa ja ikähaitari voi olla lapsista aikuisiin. Oon myös varmaan Joachimin ja niitten luona sen viikonlopun yötä, koska se kuoro viikonloppu ei oo täällä vaan Tauber Bischoschmeimissa, jossa ne asuvat. Kivaaaa! Sitten ei ookkaan enää montaa viikkoa ennenkuin matkustan Annan kanssa Suomeen, hassua.

Nyt sitten kerralla tällänen iso pompsi. En jaksa tarkistaa enkä korjata kirjotusvirheitä. Antaapi siis olla.

Äitille tiedoksi, että kastelin äsken kukkaa. Vielä on siis hengissä ;)