Rummutusta, tanssimista ja laulamista.

Perjantaina kuuden jälkeen Joachim tuli siis hakemaan mut ja niinpä ajeltiin kohti Dittwar-kylää, jossa Joachmin asuu ja jossa se Sing-Afrika viikonloppu oli. En ois osannu etukäteen millään uskoa, että kuinka mahtava viikonloppu olikaan edessä. Ensin käytiin syömässä Joachmin luona ja sen vaimo oli kyllä just sellanen kuin olin kuvitellukki sen olevan. Aivan mahtava tyyppi! Joachimim pojat oli kyllä vähän muuta mitä olin kuvitellu. En mää kyllä tiiä, että millasiksi oisin sen pojat kuvitellu, mutta kuitenkin..:D Ne oli sellasia hopparipoikia ja vissiin aikamoisia Rammstein faneja. Nuorempi oli 14 ja vanhempi kirjottaa tänä vuonna, eli vissiin se on sitten mun ikänen. Koko perhe oli vaan just sellanen, että oli kuin olisin tuntenut ne kaikki aina. Sydämellisempää perhettä on kyllä vaikea löytää. Asuin sen viikonlopun kuin hotellissa. Mulle oli oma hieno huone ja siellä peti petattuna ja suklaata tyynyllä odottamassa kun sinne saavuin. Oli kyllä sellanen viikonloppu, että unohtu kaikki muut asiat ja eli täysillä vaan jokaisessa hetkessä mukana. Sitten sunnuntaina iski se todellisuus taas eteen, että alkaa taas uusi viikko. Ei sillä, että se olisi jotenkin ollu ei-kiva-todellisuus, mutta oli kyllä tosi haikea olo, kun viikonloppu olikin yhtäkkiä ohi.

Koko viikonlopun ideana oli siis, että laulettiin afrikkalaisia lauluja. Opeteltiin viikonlopun aikana 9 uutta laulua ja pidettiin sunnuntaina sitten konsertti kylän kirkossa. Meitä oli yhteensä n. 40 laulajaa ja ylläriylläri, mä olin nuorin :D Oli siellä kyllä mua vain pari vuotta vanhempiakin, mutta suurin osa oli taas siellä "oikealla aikuisiällä olevia". Mutta ikä ei kyllä meinaa mitään ja tutustuin aivan uskomattoman ihaniin ihmisiin. Ja oli sitten kyseessä ekat harkat perjantaina tai konsertti sunnuntaina, aina kuulutettiin kuinka meijän joukossamme laulaa myös suomalainen tyttö. Se oli kaikille jotenkin tosi eksoottista. Oli oikeen kunnon kansainvälistä meininkiä, kun siellä oli mun lisäksi myös yks nainen, joka on syntynyt Nigeriassa.

Suomi viehättää saksalaisia jotenkin ihan hulluna ja koska siellä oli tosiaan sitä aikuisosastoa, joilla oli mun ikäisiä lapsia ja siis etenkin poikia, kosiskeluja tuli niin jalkapallopojille ja musiikkipojille. Suomessa kun kertoin, että menen Saksaan au pairiksi, tuli eteen vain se, että mitä ihmettä nää Saksaan meet? Saksahan on ihan syvältä ja kielikin ruman kuulosta. Mutta täällä kun kertoo, että oon Suomesta, on kaikki ihan innoissaan. Suomalaiset ei tiiäkään mistä jäävät paitsi, jos eivät oo koskaan Saksassa käyny.

Afrikkalaiset laulut olivat mitä parhaimpia ja se tunnelma, mikä viikonloppuna vallitsi... Sitä ei voi sanoin kuvailla. Kaikki oli sellasta yhtä perhettä. Innostuttiin muutaman miehen kanssa afrikkalaisten rumpujen soitosta ja taukojen aikana vedettiin rumpusäestyksellä lauluja laidasta laitaan. Lauantai iltana lauleltiin vanhoja afrikkalaisia lauluja, joita ei siis tuona viikonloppuna oltu opeteltu vaan aikasemmin, kukin omalla tahollaan. Meijän Raahen nuorisokuoron afrikkalaisopetus tuokiosta oli kans paljon hyötyä, sillä ligoloinnista innostuttiin niin, että ne halus sen konserttiinkin. Oli kyllä mahtavaa ligoloida kirkossa, kun akustiiikka oli niin älyttömän hyvä ja se silleen kaiku siellä tosi isona ja korkeella ja kauan. Heh.

Konsertti meni hyvin, mitä nyt muutamia rytmi ja sanasekaannuksia tapahtu. Mutta pääasia oli se fiilis, mikä siellä vallitsi. Kirkko oli täynnä ja meininki oli melekosen vallaton. Onneksi konsertti videoitiin ja siitä tehdään DVD, joten saa sitten itekkin joskus sen nähä ja saada omaksi. Aluksi oli siis vaan tarkotus, että oltais esitetty ne laulut vaan kerran sillon sunnuntaina, mutta koska kaikki luisti niin hyvin, päätettiin me esittää ne toisenkin kerran. Huhtikuussa siellä samassa kylässä on musiikki-ilta, jossa laulaa mm. Joachimim mieskuoro. Niinpä me esitetään ne meijän afrikkalaiset laulut sillon uudestaan. Harmi, että Petra, yks tyttö johon tutustuin siellä, ei sillon pääse sinne. Mutta onneksi Janine tulee. Meillä oli sellanen kolmenkopla. Edustettiin kolmestaan tätä vähän nuorempaa sukupolvea.

Nyt sitten on vapaa päivä. Eilinen päivä meni jotenkin siivillä ja äsken tajusin, että ei oo enää ees kolmea viikkoa kun oon tulossa käymään kotona. Tosi hassua. Tosi tosi hassua.

Ja kuten Eevis kommentoi, ei frendejä voi kattoa liikaa. Ei niin. Niinpä kävinkin ostamassa eilen 9.tuotantokauden :D Olenko koukussa. En kait. Mutta onneksi niitä tuotantokausia on vissiin enää yksi jäljellä. Tarvin kyllä oikeesti tänne sitten auton, jolla tulla kotiin. Enhän mää muuten saa sillon kesällä näitä kaikkia mun tavaroita Suomeen..