sunnuntai 9. joulukuuta 2007

Sinisilmistä eroon.

Mun usko ihmisiin vähän horjuu. Oonkohan liian sinisilmäinen? Tottakai tiiän, ettei kaikki ihmiset oikeesti oo niin ihania, mutta jokaisessa on myös niitä ihania puolia. Ja niitä ihania puolia ois vaan niin paljon kivempi huomata, kuin niitä huonompia..

Perjantaina nähtiinkin Anastasiian kans kahestaan, Hopesta ei oo vieläkään kuulunu mitään. Me luultiin Nastian kanssa, että oltiin sovittu, että myös Hope tulee. Joko se oli unohtanu, joko se ei ollu ollu niin tosissaan ajatuksesta tulla, kuin me, tai joko se ei tahtonut tulla. Jotenkin kaikkia niitä on niin vaikea uskoa, mutta eipähän oo kuulunu siitä silti mitään. Mulla ei oo niille kotiin puhelinnumeroa, johon olis siis helppo soittaa ja mulla on vaan sen kännykän numero, minkä pitäis ainaski olla oikea. Mutta ei voi tietää, kun ei mistään muustakaan voi olla enää varma. Nastia piti kyllä suurimpana mahdollisena totuutena sitä, että viimeksi kun me nähtiin, me laitettiin se väärään junaan, kun se lähti kotiin. Ja nyt se on jossain keskellä ei mitään, eikä tiiä miten pääsis kotiin...hmm...
Ei toki sais yleistää, mutta Hopea tulee Keniasta. Onkohan niillä Eeva joku oharijippo sielläpäin? Tokihan kaikelle voi löytyä selitys, mutta eipä tuota oo ainaskaan vielä kuulunu. Ja Hopella sentään on meijän kotinumerokin.

Muutenkin oon huomannu, että katson maailmaa välillä liian lempeästi. Ihmisissä on myös piirteitä, joita ei pitäis löytyä.

Tänään sitten oli tarkotus mennä Lauran kanssa Heilbroniin joulumarkkinoille, mutta Laura sairastu und ich hatte keine Lust alleine nach Heilbronn fahren. Lustia siis, eli siis lystiä. No äh. Ei tuolle löydy tarpeeksi kuvailemaa suomenkielistä sanaa.

Tästä viikonlopusta jäi siis käteen maailman isoimmat naurut Nastian kanssa ja muutama ihana uusi tuttavuus, mutta myös ajatuksia, että liian sinisilmäinen tai luottavainen ei tosiaan saa olla.

Huomenna alkaa toiseksi viimenen viikko, ennenku tuun sitten kotiin. Jännää. Voipi olla, että tänään meen tositosi aikasin nukkumaan. Pakko ois saaha taas vähän univelkoja nukuttua pois.

2 kommenttia:

eevas kirjoitti...

Lust auf etwas zu haben = huvittaa :P Nyt sen keksin. Sua ei huvittanu, eli sulla ei ollu lystiä lähtä yksin. Heha. :D Kyllä näitä hyviä sanoja löytyy suomen kielestäkin.

Maggie ei oo koskaan tehny ohareita sanan varsinaisessa merkityksessä; eli se on aina etukäteen ilmottanu, ettei pääsekään. Ainoa, joka mulle täällä on tehny oharit, tulee Suomesta, omistaa vaaleat hiukset ja siniset silmät.

Tulin nyt siihen tulokseen, että maito voi härskiintyä nopeasti. Verstanden?

eevas kirjoitti...

No kerron sen verran, että tuo Suomi-tyttö et oo sinä. :DD Tajusin eilen illalla, että voit käsittää jopa niin pahasti väärin tuon...

Voikin saattaa mennä pilalle, jos se on pöydällä liian pitkään. Ja aika monet muutkin maitotuotteet.